Oulun lääni
Oulun lääni (ruots. Uleåborgs län) oli vuodesta 1775 vuoteen 2009 yksi Suomen lääneistä. Ennen vuotta 2009 se rajoittui pohjoisessa Lapin lääniin, idässä Murmanskin alueeseen ja Karjalan tasavaltaan, kaakossa Itä-Suomen lääniin, lounaassa Länsi-Suomen lääniin ja lännessä Pohjanlahteen. Läänin pääkaupunki oli Oulu.
Oulun lääni 2009 | |
---|---|
sijainti |
|
Pääkaupunki | Oulu |
Viimeinen maaherra | Eino Siuruainen |
Historialliset maakunnat | Pohjanmaa |
Pinta-ala ilman merialueita [1] |
61 602,08 km² kolmanneksi suurin 2009 |
– maa | 56 739,45 km² |
– sisävesi | 4 862,63 km² |
– meri | 6 291,06 km² |
Väkiluku [2] |
471 774 4:nneksi suurin 2009 |
Väestötiheys | 8,31 as./km² |
Oulun lääni 1993 | |
---|---|
sijainti |
|
Pääkaupunki | Oulu |
Viimeinen maaherra | Eino Siuruainen |
Historialliset maakunnat | Pohjanmaa |
Pinta-ala ilman merialueita |
61 582 km² toiseksi suurin 1993 |
– maa | 56 868 km² |
– sisävesi | 4 714 km² |
Väkiluku |
445 706 5:nneksi suurin 1993 |
Väestötiheys | 7,8 as./km² |
Moottoriajoneuvojen rekisterikilvissä Oulun läänin tunnuskirjain oli O.
Historia
muokkaaHistoriaa, maantiedettä ja kulttuuria myös artikkelissa Pohjanmaa
Oulun lääni perustettiin ensin väliaikaiseksi lääniksi. Se oli toiminnassa vuosina 1642–1648, kunnes se liitettiin jälleen osaksi Pohjanmaan lääniä. Varsinaisesti Oulun lääni perustettiin vuonna 1775 entisen Pohjanmaan läänin pohjoisosasta. Uuteen lääniin liitettiin myös Kuusamon suurpitäjä (myöhemmät Kuusamon, Kuolajärven ja Posion kunnat) Västerbottenin läänistä. Vuonna 1809 Haminan rauhan jälkeen lääniin liitettiin Ruotsille jääneestä Västerbottenin läänistä koko Lapin historiallinen maakunta sekä Tornionlaakson itäpuoli. Petsamon alue liitettiin lääniin vuonna 1922. Oulun läänin pohjoisosa erotettiin Lapin lääniksi vuonna 1938. Osa Kuusamon kuntaa menetettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa vuonna 1940.
Oulun lääni säilyi rajoiltaan entisellään vuoden 1997 lääniuudistuksessa. Lääniin perustettiin kaksi maakuntaa: Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.
Valtion aluehallintoa entisen läänin alueella hoitaa nykyään Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.
Hallinto
muokkaaLääninhallitus oli seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä oli edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä. Läänissä oli 11 kihlakuntaa.
Maa- ja seutukunnat
muokkaaOulun läänissä oli kaksi maakuntaa ja yhdeksän seutukuntaa.
Kunnat 2009 (kaupungit lihavoitu)
muokkaaLäänin asukasluvultaan suurimmat kunnat olivat lakkautettaessa:[2]
Kunnat 1997 (kaupungit lihavoitu)
muokkaaKuntamuutokset
muokkaaNimenmuutokset
muokkaaVanha nimi | Uusi nimi | |
---|---|---|
1937 | Kuhmoniemi | Kuhmo |
1954 | Säräisniemi | Vaala |
1969 | Pyhäjärvi Ol | Pyhäjärvi |
1993 | Pyhäjärvi | Pyhäsalmi |
1996 | Pyhäsalmi | Pyhäjärvi |
Kuntaliitokset
muokkaaKunta | Liitoskunta | ||
---|---|---|---|
Ennen lääniuudistusta 1997 | |||
1965 | Oulujoki | Oulu | |
Haukipudas | |||
Kempele | |||
Kiiminki | |||
Oulunsalo | |||
Tyrnävä | |||
Utajärvi | |||
Ylikiiminki | |||
1973 | Rautio | Kalajoki | |
Saloinen | Raahe | ||
Paavola | Ruukki[a] | ||
Revonlahti | |||
1977 | Kajaanin mlk | Kajaani | |
Uuden läänijaon aikana 1997–2009 | |||
2001 | Temmes | ||
Tyrnävä | |||
Liminka | |||
Lumijoki | |||
Rantsila | |||
2003 | Pattijoki | Raahe | |
2007 | Kuivaniemi | Ii | |
Vuolijoki | Kajaani | ||
Ruukki | Siikajoki | ||
2009 | Ylikiiminki | Oulu | |
Kestilä | Siikalatva[b] | ||
Piippola | |||
Pulkkila | |||
Rantsila | |||
Läänin lakkauttamisen jälkeen | |||
2010 | Himanka[c] | Kalajoki | |
2013 | Haukipudas | Oulu | |
Kiiminki | |||
Oulunsalo | |||
Yli-Ii | |||
Vihanti | Raahe |
- Huomioita
- ↑ Paavola ja Revonlahti yhdistyivät uudeksi Ruukki-nimiseksi kunnaksi.
- ↑ Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Rantsila yhdistyivät uudeksi Siikalatva-nimiseksi kunnaksi.
- ↑ Himanka kuului entiseen Vaasan lääniin ja myöhempään Länsi-Suomen lääniin.
Maaherrat
muokkaa- Carl Magnus Jägerhorn 1775–1782
- Adolf Tandefelt 1782–1785
- Johan Fredrik Carpelan 1785–1800
- Samuel af Forselles 1800–1802
- Julius Conrad Antell 1802–1804 (vt.)[3]
- Jakob Daniel Lange 1805–1808
- Carl Henrik Ehrenstolpe 1809–1820
- Samuel Fredrik von Born 1820–1826
- Johan Abraham Stjernschantz 1826–1834
- Robert Wilhelm Lagerborg 1834–1849
- Alexander Lavonius 1849–1862
- George von Alfthan 1862–1873
- Otto Nyberg 1873–1879
- Carl Johan Jägerhorn 1878–1883
- Carl Adolf Tamelander 1883–1884
- Gabriel Johan Masalin 1884–1886
- Johan Axel Gripenberg 1886–1889
- Anders Johan Malmgren 1889–1897
- Gustaf Esaias Fellman 1897–1901
- Edvard Furuhjelm 1901–1903
- Otto Savander 1903–1905
- Guido Gadolin 1905–1911
- Hjalmar Langinkoski 1911–1915
- Axel Fabian af Enehjelm 1915–1917
- Matts von Nandelstadh 1917–1925
- Eero Pehkonen 1925–1948
- Kaarle Määttä 1949–1967
- Niilo Ryhtä 1967–1973
- Erkki Haukipuro 1973–1986
- Ahti Pekkala 1986–1991
- Eino Siuruainen 1991–2009
Vaakuna
muokkaa- Pääartikkeli: Oulun läänin vaakuna
Oulun läänin vaakunassa halkoisen kilven heraldisesti oikeanpuoleisessa kentässä oli historiallisen Pohjanmaan vaakuna ja vasemmanpuoleisessa kentässä Kajaanin kaupungin vaakunasta Kajaanin linna. Kilven päällä oli herttuakunnan kruunu (ennen lääniuudistusta kreivikunnan kruunu).
Lähteet
muokkaa- ↑ Maanmittauslaitos: Pinta-alat kunnittain 1.1.2009 1.1.2009. Maanmittauslaitos. Arkistoitu 25.2.2009. Viitattu 29.3.2009.
- ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot kuukausittain 31.12.2009. Väestörekisterikeskus. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 9.1.2010.
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Julius Konrad Antell. Verkkojulkaisu 2005. (Viitattu 23.5.2020)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulun lääni Wikimedia Commonsissa