Oulunsalo

Aikoinaan nimellä Owla Sala asiakirjoissa esiintynyt saari muodostui 1400-luvulla huomattavaksi kauppapaikaksi. Siellä kävi muun muassa venäläisiä, karjalaisia ja länsisuomalaisia kauppamiehiä. Saaren suosio perustui hyvään liikenteelliseen asemaan: kulkuyhteydet olivat hyvä merta myöten Länsi-Suomesta, ja Oulujoen vesistöä pitkin Karjalasta. Vuonna 1584 saarella oli jo 36 taloa. Asutuksen etenemistä hidasti alueen turvattomuus. Ruotsalaiset ja venäläiset taistelivat seudun herruudesta vuoden 1595 Täyssinän rauhaan, jolloin Pohjois-Pohjanmaa liitettiin Ruotsiin. Oulunsalo kuitenkin menetti 1600-luvulla merkityksensä kauppapaikkana vesialueiden madaltumisen, ja Oulun kaupungin perustamisen vuoksi.^[5] Maankohoamisen seurauksena Oulunsalo kasvoi kiinni mantereeseen 1700-luvulla.^[6] Vielä 1600-luvulla pienemmät alukset saattoivat kulkea läpi Oulunsalon ja mantereen välisen Sokeansalmen, joka tunnettiin myös nimellä Salonsalmi.^[7]

Oulunsalon seutu kuului seurakunnallisesti aluksi Saloisten suurpitäjään ja myöhemmin Liminkaan. Kun Oulu erotettiin 1600-luvun alussa Limingasta, siirtyi Oulunsalo sen yhteyteen. Vuonna 1665 Oulunsalo perustettiin Oulun rukoushuonekunnaksi, ja kappelin oikeudet se sai 1803. Itsenäiseksi seurakunnaksi Oulunsalo erotettiin 1904, mikä toteutui 1911. Oulunsaloon 1655 rakennettu pieni puukirkko oli aikoinaan tunnettu uhrikirkko. Toinen kirkko rakennettiin 1853–1855, mutta se paloi 1882. Kirkon palossa tuhoutui samalla osa seurakunnan arkistoa^[8] Uusi kirkko valmistui 1891.^[5]

Oulunsalo oli hiljainen maatalous- ja kalastusyhdyskunta 1800-luvun lopulle saakka, jolloin kauppaneuvos Th. Sohlberg osti Varjakan saaren ja rakensi sinne sahan. Saha myytiin 1912 Uleå-yhtiölle, joka laajensi sitä huomattavasti. Saha oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin. Sahan yhteyteen rakennettiin myös konepaja ja telakka. Yritys työllisti parhaimmillaan noin 700 henkeä, mutta sen toiminta päättyi 1929. Oulunsalon asukasluku nousi huomattavasti Varjakan sahan ansiosta 1 070:stä 2 400:aan. Sen jälkeen väkiluku pysyi paikallaan 1970-luvulle, jolloin se alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1985 asukkaita oli 5 554. Väestönkasvun syynä oli pääasiassa Oulun kaupungin läheisyys.^[5]

Vuonna 1970 Oulun lääninhallitus ehdotti Oulunsalon ja Kempeleen kuntien yhdistämistä uudeksi Kempeleen kunnaksi. Molempien kuntien valtuustot kuitenkin vastustivat ehdotusta.^[9] Kunnanvaltuustot kuitenkin suhtautuivat myönteisesti ottamalla Hailuodon kunnan mukaan yhteistoiminta-alueen muodostamiseen.^[9]

Varsinainen Oulunsalon käsittää Kempeleenlahden ja Lumijoenselän välisen samannimisen niemen sekä joitakin saaria, joista suurin on Varjakka.^[5] Lisäksi ennen kuntaliitosta Oulunsalon kuntaan kuului lähes asumaton, soistunut noin 64 neliökilometrin laajuinen enklaavialue Oulunjoen ja sen sivujoen Sanginjoen välimaastossa, joka Valtioneuvoston päätöksellä vuonna 2003 liitettiin Ouluun ja silloiseen Ylikiimingin kuntaan.^[5][10]

Kallioperä kuuluu jotuniseen Muhoksen savikerrostumaan, jonka paksuus on useita satoja metrejä. Yleisimmät maalajit ovat hiekka, hieta, savi ja turve. Niemen lounaisosia halkoi rantaviivan suuntainen harju, johon kuuluville hiekkakankaille on rakennettu muun muassa Oulun lentoasema. Seudulla on myös runsaasti rantavalleja ja tuulen kasaamia dyynejä. Maaston korkeusvaihtelut ovat vähäiset. Harjun lakiosat ovat korkeimmillaan hieman yli 20 metriä merenpintaa ylempänä, mutta sitä ympäröivät kankaat ovat noin kymmenen metrin korkeudella.^[5]

Oulunsalon suurin järvi on Papinjärvi^[5], joka on muodostunut jääkautiseen suppaan, eli sulaneen jäälohkareen aiheuttamaan kuoppaan. Papinjärven pohjoispuolella sijaitsivat ennen myös pienemmät Kivijärvi ja Pahajärvi, jotka kuivatettiin laskuojilla 1950-luvulla^[11]. Kivijärven paikalla on nykyään selvärajainen puuton suoaukea. Pahajärvi on nykyään puolittain vetisen metsän ja puolittain pellon peitossa. Oulunsalon osayleiskaavan luonnoksessa^[6] on mainittu mahdollisuus Pahajärven ennallistamisesta kosteikoksi tai järveksi. Muita vesistöjä ovat niemen Luoteispäässä sijaitseva Pajulahti (joskus: Pajulampi)^[12] ja Pohjoispuolella sijaitseva Akionlahti. Kummatkin ovat vanhoja merenlahtia, jotka ovat kuroutuneet umpeen maan kohoamisen vuoksi.^[11]

Suomen toiseksi vilkkain lentoasema, Oulun lentoasema sijaitsee Kylänpuolen kaupunginosassa.

Vuonna 2003 oulunsalolaisilla oli Suomen viidenneksi korkein koulutustaso.^[11]

Lentokentäntien ja Karhuojantien risteyksessä sijaitsee vuonna 2005 avattu kauppakeskus Kapteeni.

Laulaja Saara Aalto ja poliitikko Hanna Sarkkinen ovat syntyneet Oulunsalossa, jääkiekkoilijat Mikael ja Markus Granlund sekä näyttelijä Ernest Lawson ovat asuneet lapsuutensa ja käyneet koulua Oulunsalossa.

Oulunsalon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla tuppipotut eli keitetyt perunat, läskisoosi eli sianlihakastike, norsikukko eli kuoreista tehty kalakukko, ohraryynipuuro sekä marjasoppa.^[13]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Oulunsalossa vuonna 1982.^[14]

•   Tanno, Japani (1992)
•   Matera, Italia (2009)

• Kirkonkylän koulu
• Pitkäkankaan koulu
• Salonpään koulu
• Oulunsalon lukio
• Niemenrannan koulu

Akio, Kammonkari, Kolmenkoivunkari, Kivenalustankari, Koivukari, Kotakari, Kraaseli, Kyrönkari, Parmiinit, Pikku-Kraaseli, Pöllönkari, Varjakansaari, Välikari.

•  
  Oulunsalon kunnantalo
•  
  Riutunkarin tuulipuiston tuulimyllyjä
•  
  Oulunsalon vesitorni

• Jouko Hannula (toim.): Kotikuntani Oulunsalo. Oulunsalo: Omakustanne, 1991. ISBN 952-90-3181-5
• Mauno Hiltunen: Oulunsalon historia. Oulunsalon kunta, 1987. ISBN 951-99871-5-0

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulunsalo Wikimedia Commonsissa