Saloinen

Saloinen eli vanha Salo sijaitsee Pohjanlahden rannalla, Raahen kaupungin eteläpuolella. Saloinen eroaa monista muista Pohjanmaan rannikkopitäjistä siten, että se ei ole syntynyt jokisuuhun tai joen varrelle, vaan sen läpi virtaa vain kaksi pienempää jokea, Piehinkijoki alueen eteläosassa sekä Haapajoki Piehingin ja Kirkonkylän välissä. Saloinen on syntynyt alueella keskiajalla sijainneen hyvän satamapaikan ympärille. Toinen eroavaisuus Saloisten luonnossa naapurikuntiin verrattuna on mäkisyys. Saloisissa ei ole niin tasaista kuin esimerkiksi Kalajoella tai Limingassa. Saloisista löytyy myös muutama matala vaara, muun muassa Laivavaara, Ukkovaara ja Pirttivaara. Alueen suurin järvi on Haapajärven tekoallas, joka laajennettiin ja padottiin aikoinaan Rautaruukin tarpeisiin. Sisämaassa, sydänmailla eli vaaroilla on edelleen laajoja asumattomia erämaita. Asutus on perinteisesti keskittynyt rannikolle sekä myöhemmin Piehinki- ja Haapajokivarteen. Maankohoaminen on muuttanut vuosisatojen kuluessa maisemaa. Kirkonkylä eli Salonkylä joka aikoinaan perustettiin suuren lahden rannalle saloon eli suureen saareen jonka kapea kannas yhdisti mantereeseen on nykyisin Salonlahden kuivuttua melkein sisämaan kylä.^[4]

Pääartikkeli: Saloisten historia

Salo on yksi Pohjanmaan vanhoista emäpitäjistä. Itsenäinen kirkkopitäjä siitä tuli vuonna 1413. Kirkkopitäjä ulottui etelässä Kalajoen ja Lestijoen välillä olevaan Siiponjokeen asti. Hailuodon saari luettiin myös Saloon kuuluvaksi. Idässä Salo ulottui pitkälle sisämaahan aina Oulujärvelle asti. Tarkkaa itärajaa ei ollut pitäjälle tässä vaiheessa vielä määritelty. Hallintopitäjänä Salosta käytettiin aluksi nimeä Ranta. Rannan hallintopitäjä perustettiin vuonna 1407.^[4]

Eränkäynnillä oli tärkeä asema vielä keskiajan salolaisten elämässä. Asukkaat metsästivät ja kalastivat. Salo tunnettiin myös markkinapaikkana, pitäjän nimikkopyhimyksen Pyhän Olavin messun yhteydessä 29. heinäkuuta järjestettiin jokavuotiset Olavinpäivänmarkkinat. Keskiajan saloislaiset olivat myös merenkulkijoita, jotka purjehtivat muun muassa Tukholmaan.^[4]

1500-luvun aikana asutus keskiaikaisen Salon emäpitäjän eteläosien jokilaaksoissa oli kasvanut niin paljon, että siitä erotettiin osia aluksi kappeliseurakunniksi ja myöhemmin itsenäisiksi pitäjiksi. Kalajoki itsenäistyi pitäjäksi vuonna 1540 ja Pyhäjoki vuonna 1568. Uudenajan alussa Salon kirkkopitäjään kuului näin ollen nykyisen Saloisten ja Siikajoen välinen rannikko mukaan lukien Hailuoto, joka itsenäistyi ilmeisesti 1590-luvulla. Idässä pitäjä rajoittui Oulujärven erämaapitäjään eli Paltamoon. 1500-luvun aikana Pohjanmaan suurten jokien latvoille siirtyi savolaisia uudisasukkaita. Salossa tämä koski lähinnä Siikajoen yläjuoksua, jota sen tähden nimitetään myös Siikasavoksi.^[4]

Salon alueen suurin mullistus 1600-luvulla oli kaupungin perustaminen. Salon kaupungin perusti kreivi Pietari Brahe vuonna 1649. Vuonna 1652 Salon kaupunki sekä myös pitäjä siirtyivät osaksi Pietari Brahen omistamaa Kajaanin vapaaherrakuntaa. Kaupunki nimettiin tässä yhteydessä perustajansa mukaan Raaheksi (Brahestad). Vuonna 1689 Siikajoesta muodostettiin oma pitäjänsä, johon kuului koko Siikajokilaakso. Seuraavana vuonna muodostettiin Raahen-Salon seurakunta, jonka emäseurakunnaksi tuli kaupunkiseurakunta, joka sisälsi myös Pattijoen, Olkijoen, Savolahden ja Palon. Kappeliseurakunniksi tulivat Salo ja Vihanti.^[4]

1800-luku alkoi sotaisasti, kun Ruotsi ja Venäjä taistelivat Suomen sodassa vuosina 1808-1809. Marraskuun 16. päivänä neuvoteltiin Salon pappilassa aselevosta, 19. päivänä neuvotteluja jatkettiin Olkijoella Lassilan talossa, jossa seuraavana päivänä allekirjoitettiin aseleposopimus.^[5]

Kirkollinen ja maallinen hallinto erotettiin maalaispitäjissä vuoden 1865 kunnallisasetuksella. Tässä yhteydessä vanha Salon pitäjä jaettiin Salon kappeliseurakuntaan (myöhemmin Saloinen), joka käsitti aluksi vain Salon ja Piehingin maakirjakylät, Salon emäseurakuntaan (myöhemmin Pattijoki), joka käsitti Pattijoen, Savolahden, Palon ja Olkijoen kylät, Vihantiin, johon kuuluivat Vihannin, Alpuan ja Ilveskorven kylät. Seuraavaksi ruvettiin jakamaan Raahen-Salon kirkkoherrakuntaa.^[6]

Oulun läänin ensimmäinen kansakoulu, Savolahden kansakoulu aloitti toimintansa 1. syyskuuta 1870.^[6]

Loppiaispäivänä 1930 Salon keskiaikainen Pyhän Olavin puukirkko, joka yli 400 vuotta oli palvellut seurakuntalaisia, paloi muutamassa tunnissa perustuksiaan myöten.^[6] Saloisissa rakennettiin 1960-luvulla Rautaruukin terästehdas. Otanmäki Oy oli alkanut sen suunnittelun jo 1950-luvulla. Pitkän väännön jälkeen tehdas päätettiin sijoittaa Saloisten Rojuniemeen, ja tehtaan nimeksi tuli Rautaruukki Oy. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1961.^[6] Saloinen liitettiin Raaheen vuoden 1973 alussa. Liitoksen taustalla oli Rautaruukin perustaminen Saloisiin. Liitoksesta oli puhuttu jo 1950-luvun lopulla, jolloin Saloisissa oli kuitenkin päätetty pyrkiä lykkäämään liitosta mahdollisimman pitkälle. Terästehdas hankkeen toteuduttua asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi.^[6]

Saloisten seurakunta jatkoi kuntaliitoksen jälkeen toimintaansa edelleen omana kirkkoherrakuntanaan. Talouden hoito oli kuitenkin nyt yhteinen Raahen kanssa, minkä takia muodostettiin Raahen seurakuntayhtymä. Pattijoen kunnan liityttyä Raaheen myös Pattijoki tuli mukaan seurakuntayhtymään. Oman kirkkoherran ja kirkkoherrakunnan saloistelaiset menettivät vuonna 2007, jolloin Saloinen ja Pattijoki liitettiin Raahen seurakuntaan.^[6][7]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Saloisten väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Vuonna 1912 Pattijoesta liitettiin Saloisiin alue, jossa oli 623 asukasta.^[8]

Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajauksissa Saloisten ainoa taajama oli kirkonkylä, jossa oli 1 327 asukasta vuonna 1960 ja 2 330 asukasta vuonna 1970. Lisäksi Raahen keskustaajama ulottui vuonna 1970 osittain, 144 asukkaan verran Saloisten puolelle.^[9]

Nykyajan Saloisissa iso osa asukkaista, varsinkin kirkonkylällä ja sen naapurikylillä, saa toimeentulonsa teollisuudesta. Tärkein työnantaja on oman kylän terästehdas eli Rautaruukki, joka nykyisin tunnetaan nimellä SSAB Europe Raahe (ent. Ruukki). Paljon käydään töissä myös Raahen kaupungissa. Maa- ja metsätalous on edelleen tärkeä elinkeino erityisesti pienemmillä kylillä. 1970-luvulta alkaen on lakkautettu monia tiloja, toisaalta varsinkin viime aikoina jäljelle jääneitä on laajennettu. Kuntaliitoksen myötä Saloisista on vähitellen hävinnyt iso osa kunnan tarjoamista palveluista muun muassa kunnanvirasto, kirjasto, lukio, moni koulu on lakkautettu, myös Kirkonkylän ala-aste ja viimeksi terveysasema. Seurakunnan palvelut ovat säilyneet paremmin muun muassa seurakuntakoti on peruskorjattu ja laajennettu. Saloisten asukasluku on pysynyt 2000-luvulla varsin vakaana. Nykypäivän saloistelainen asuu yleensä omakotitalossa, rivitaloja on vain muutamia Kirkonkylällä eli Salonkylällä ja Savolahdessa, Ollinsaaressa on kerrostaloalue, myös Satamakankaalla on muutama kerrostalo jotka ovat SSAB:n konttoreina. Kyläyhdistystoiminta on viime aikoina ollut vilkasta ja tuloksellista, Haapajoki-Arkkukari valittiin vuonna 2007 Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi.^[6][7]

Raahen Laivakankaalla sijaitsee kultakaivos. Kultakaivos oli Nordic Mines Oy:n omistuksessa, kunnes sen toiminta lopetettiin vuonna 2014.^[10] Kaivos ei ole enää toiminnassa, mutta kaivannot ja infrastruktuuri ovat edelleen tallella Mattilanperällä. Otso Gold on nykyinen kaivosyrittäjä kyseisellä alueella.

Saloinen jakaantuu neljään maarekisterikylään, jotka ovat: Palo, Piehinki, Saloinen eli Salo ja Savolahti. Muita kyliä ovat Arkkukari, Haapajoki, Honganpalo, Hurnasperä, Aunolanperä, Ketunperä, Koskenkorva, Kultalanperä, Leinoperä, Mattilanperä, Ollinsaari, Peltomaanperä, Romuperä, Satamakangas, Siniluoto, Tarpio, Tokolanperä, Ylipää ja Äyrinmäki.^[7][5]

• Haapajoki-Arkkukarin Kyläyhdistys ry
• Mattilanperän kyläyhdistys ry
• Ollinsaaren asukasyhdistys
• Palonkylän Asukasyhdistys ry
• Piehingin Kyläyhdistys ry
• Saloisten kylän asukasyhdistys ry

Vuonna 2007 Haapajoki-Arkkukari valittiin Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi. ^[11]

• Saloisten Pyhän Olavin kirkko, rakennettu 1932.
• Keskiaikaiset alttarikaapit ja puuveistokset sekä kirkon muu keskiaikainen esineistö.
• Kellotapuli 1700-luvulta, puinen, Kuningas Kustaa III luonnostelema.
• Saloisten kotiseutumuseo Arkkukarissa.
• Kettukankaan kivikautinen muinaisjäännealue Mattilanperällä.
• Tervakankaan rautakautinen kalmisto Leinoperällä.
• Kivirakankankaan pyyntikuopat Ketunperällä.
• Jätinkirkkoja muun muassa Laivavaaralla, Kettukankaalla ja Pikkujakenarolla.
• Lisäksi runsaasti muita esihistoriallisia kohteita.
• Evankelisen herätysliikkeen perustajan Hedbergin syntymäkoti Savolahdessa.
• Savolahdesta kirkonkylän kautta etelään johtava vanha maantie eli niin sanottu Suuri rantatie.
• Janssonin taidegalleria Piehingissä.
• Pohjanmaalle epätyypilliset vaaramaisemat.
• Aittalahden lintutorni ja luontopolku.

^{[12][7][13][4][14]}

Saloisten reipas, Saloisten Salama, Saloisten viesti.

• Jenni Alexandrova, tv-persoona
• Fredrik Gabriel Hedberg, evankelisen herätysliikkeen perustaja
• Katja Hänninen, kansanedustaja
• Johan Kelhälä, valtiopäivämies
• Inkeri Kerola, kansanedustaja
• Antti Kinnunen, kansanedustaja
• Martti Levón, professori, kirjailija ja kotiseutuharrastaja
• Jaakko Saariaho, opettaja ja kansanedustaja
• Asser Siuvatti, pääluottamusmies ja poliitikko
• Thomas Stenbäck, kirkkoherra ja historioitsija
• Ljungo Tuomaanpoika, kirkkoherra, lainkääntäjä

• Raahen tienoon historia I, Pekka Toivanen, Aulis Forss 1990.
• Raahen tienoon historia II, Toivo Nygård, Heikki Rantatupa, Pekka toivanen, Ossi Viita 1995.
• Raahen tienoon historia III, Matti Lackman 1991.
• Kotiseutumme Pattijoki, Raahe, Vihanti 2001-2002. Botnia-foto oy.
• Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II, Armas Luukko 1954.
• Templum Saloense, Lars Pettersson 1987.
• Kettukankaan aikakirja, Mikko Kettukangas 2005.
• Pappeja talonpoikia, Martti Levón 1971.
• Historiallisia kuvauksia Raahesta ja Saloisista, Thomas Stenbäck .

• Raahen kylät ry:n kotisivut.
• Raahen kaupungin kotisivut.