Torii

Torii (jap. 鳥居・鳥栖・鶏栖, kirjaimellisesti ”linnun orsi”) on perinteinen japanilainen portti, joka rakennetaan useimmiten šintolaisen pyhäkön sisäänkäynnille tai pyhäkön alueelle. Se toimii merkkinä siirtymisestä pyhästä maailmasta profaaniin, maalliseen maailmaan.^[1] Sisäänkäynnillä sijaitseva torii on yleensä helpoin tapa tunnistaa šintolainen pyhäkkö, ja japanilaisissa kartoissa pyhäkköjä edustaakin pieni torii-symboli.^{[huom. 1]} Toriit ovat kuitenkin myös yleinen näky buddhalaisissa temppeleissä, joissa ne seisovat temppelin oman pyhäkön (jap. 鎮守社, chinjusha, ”suojeluspyhäkkö”) sisäänkäynnillä. Nämä pyhäköt ovat yleensä hyvin pieniä.

Ensimmäiset toriit rakennettiin Japaniin viimeistään Heian-kauden keskivaiheilla, sillä ne mainitaan vuonna 922 kirjoitetussa tekstissä. Varhaisin jäljellä oleva kivinen torii on rakennettu 1100-luvulla, ja se kuuluu Hachiman-pyhäkölle Yamagatan prefektuurissa. Vanhin olemassa oleva puinen torii on vuonna 1535 rakennettu ryōbu-tyylinen torii Kubō Hachimanin pyhäkössä Yamanashin prefektuurissa.^[1]

Toriit rakennettiin perinteisesti puusta tai kivestä, mutta nykyään niiden rakentamiseen voidaan käyttää myös betonia, kuparia, ruostumatonta terästä tai muita materiaaleja. Ne jätetään yleensä joko maalaamatta tai maalataan kirkkaanpunaisiksi mustaa yläpalkkia lukuun ottamatta. Inari-pyhäköillä on tyypillisesti useita torii-portteja. Liike-elämässä menestynyt ihminen lahjoittaa usein toriin pyhäkölle osoittaakseen kiitollisuutensa. Kioton Fushimi Inari-taishassa on tuhansia tämäntyyppisiä toriita, joihin on jokaiseen kaiverrettu lahjoittajan nimi.^[2]

Toriin tarkoitus on olla merkki siirtymisestä pyhälle alueelle. Šintolaiselle pyhäkölle johtavan tien (sandō) varrella on tämän vuoksi lähes aina yksi tai useampi torii, ja ne ovatkin yleensä helpoin tapa erottaa pyhäkkö buddhalaisesta temppelistä. Jos sandō kulkee useamman toriin alitse, niistä ensimmäistä kutsutaan nimellä ichi no torii (jap. 一の鳥居, ”ensimmäinen torii”).^[3] Seuraavia toriita lähempänä pyhäkköä kutsutaan yleensä nimillä ni no torii (jap. 二の鳥居, ”toinen torii”) ja san no torii (jap. 三の鳥居, ”kolmas torii”). Syvemmällä pyhäkön alueella voi olla vielä muita toriita, jotka kertovat kasvavasta pyhyydestä lähestyttäessä pyhäkön sydäntä (honden).^[3] Šintolaisten pyhäkköjen ja Japanin keisarihuoneen välisen läheisen suhteen vuoksi myös jokaisen keisarin haudan edessä on torii.

Toriita käytetään usein myös Japanin buddhalaisessa arkkitehtuurissa. Niinkin huomattavan temppelin kuin Osakan Shitennō-jin, jonka perusti vuonna 593 Shōtoku Taishi ja joka on maan vanhin valtion rakentama buddhalainen temppeli, pääsisäänkäynnillä on torii-portti.^[4] (Alkuperäinen puinen torii paloi vuonna 1294, jolloin se korvattiin kivisellä portilla.) Monissa buddhalaissa temppeleissä on yksi tai useampi temppelin suojeluskamille omistettu pyhäkkö, jonka sisäänkäynnillä on torii.

Benzaiten on japanilainen synkreettinen jumalatar, jonka juuret ovat hindulaisessa Sarasvatī-jumalassa ja jossa yhdistyy sekä šintolaisia että buddhalaisia piirteitä. Tämän vuoksi Benzaitenille omistettuja halleja on rakennettu sekä pyhäköihin että temppeleihin, ja molemmissa tapauksissa hallin edessä seisoo torii. Jumalatar itse kuvataan joskus torii päänsä päällä.^[4][5] Yamabushit, japanilaiset vuoriaskeetikot, joita on pidetty pitkään taitavina yliluonnollisilla voimilla varustettuina sotureina, käyttävät joskus symbolinaan toriita.^[4]

Toriita käytetään myös joskus Japanin symbolina ei-uskonnollisissa yhteyksissä. Se on esimerkiksi Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan 187. jalkaväkirykmentin^[6] ja muiden Japanissa olevien Yhdysvaltain joukkojen tunnus.

Toriin alkuperää ei tunneta. Siitä on esitetty erilaisia teorioita, joista yhtäkään ei ole yleisesti hyväksytty.^[3] Koska symboliset portit ovat Aasiassa yleisiä – samantapaisia rakennelmia esiintyy esimerkiksi Intiassa, Kiinassa, Thaimaassa, Koreassa sekä nikobaarien ja shompenien kylissä – monet historioitsijat uskovat, että torii saattaa olla muualta omaksuttu perinne.

Torii saattaa esimerkiksi olla peräisin intialaisesta torana-portista, joita on Sanchin luostarissa maan keskiosassa.^[1] Tämän teorian mukaan toranan otti käyttöön shingon-buddhalaisuuden perustaja Kūkai, joka käytti sitä erottamaan homa-rituaalille tarkoitetun pyhän tilan muusta alueesta.^[7] Hypoteesi syntyi 1800- ja 1900-luvuilla, koska molempien porttien rakenteet ja nimet ovat samankaltaisia. Teoriaa vastaan on esitetty kielitieteellisiä ja historiallisia vastalauseita, mutta sen paikkansapitävyydestä ei ole vielä päästy yksimielisyyteen.^[4]

Thaimaan Bangkokissa on uskonnollinen, Sao Ching Cha -niminen rakennelma, joka muistuttaa suuresti toriita. Sitä käytetään kuitenkin keinuna.^[4] Bramiinit keinuvat siinä seremonioiden aikana ja yrittävät napata toiseen pilareista kiinnitetyn kolikkopussin.

Muiden teorioiden mukaan torii saattaisi olla sukua kiinalaiselle pailou-portille. Näillä porteilla on kuitenkin suuri määrä erilaisia muotoja, joista vain osa muistuttaa edes jollain tavalla torii-porttia.^[4]

Korealainen hongsalmun (紅箭門) on toriin kaikkein todennäköisin sukulainen.^{[4][huom. 2]} Se maalataan punaiseksi, ja sen kahden pilarin ja kahden palkin muodostama rakenne muistuttaa vahvasti toriita. Hongsalmun seisoo myös vapaasti pyhän paikan edessä tai lähellä ja toimii ainoastaan pyhän ja profaanin välisen rajan merkkinä. Tärkein ero porttien välillä on se, että Koreassa vaakapalkit eivät ole pilarien päällä, vaan pilarit nousevat niitä korkeammalle. Ilmiselvistä samankaltaisuuksista huolimatta ei kuitenkaan varmasti tiedetä, kehittyivätkö portit eri maissa samaan aikaan vai syntyikö toinen perinne selvästi toisesta.^[4]

• 
  Intialainen torana.
• 
  Thaimaan Sao Ching Cha.
• 
  Kiinalainen pailou.
• 
  Korealainen hongsalmun.

Toinen hypoteesi perustuu linnunorsien uskonnolliseen käyttöön Aasiassa. Korealaiset sotdaet (kor. 솟대) ovat keppejä, joiden päässä on yksi tai useampi veistetty lintu. Niitä on yleensä kylään johtavalla tiellä jangseung-nimisten toteemipaalujen rinnalla. Ne ovat talismaneja, joiden tarkoitus on karkottaa pahoja henkiä ja tuoda kyläläisille hyvää onnea. Muodoltaan ja tarkoitukseltaan samankaltaisia ”linnunorsia” on käytetty myös muissa šamanistisissa kulttuureissa, kuten Kiinassa, Mongoliassa ja Siperian alueella. Vaikka ne eivät näytä torii-porteilta ja niillä on erilainen funktio, ne osoittavat, että linnuilla uskotaan monissa aasialaisissa kulttuureissa olevan taikavoimia. Ne saattavat siten auttaa selittämään, miksi sana ”torii” tarkoittaa kirjaimellisesti "linnunortta".^{[4][huom. 3]}

Sanalle ”torii” on ehdotettu useita mahdollisia etymologioita. Erään etymologian mukaan sana on peräisin fraasista tōri-iru (jap. 通り入る ”kulkea läpi ja mennä sisään”).^[3] Toinen ottaa sanan merkityksen kirjaimellisesti: portti olisi toiminut alun perin jonkinlaisena ortena. Koska linnut on Japanissa yhdistetty pitkään kuolleisiin, portti olisi saattanut syntyä jonkin esihistoriallisen hautajaisrituaalin kautta. Vanhat japanilaiset tekstit kuten Kojiki ja Nihonshoki mainitsevat esimerkiksi, kuinka Yamato Takeru muuttui kuolemansa jälkeen valkoiseksi linnuksi ja valitsi oman hautapaikkansa.^[4] Sen vuoksi hänen mausoleumiaan kutsuttiin nimellä shiratori misasagi (jap. 白鳥陵, ”valkoisen linnun hauta”). Monissa myöhemmissäkin teksteissä on jonkinlainen yhteys kuolleiden sielujen ja valkoisten lintujen välillä, ja samanlainen yhteys on yleinen myös muissa Japanin tavoin šamanistisissa kulttuureissa. Yayoi- ja Kofun-kausien arkeologisista kohteista on löytynyt lintuaiheita, joissa linnut liitetään kuolleisiin. Tämä assosiaatio voisi olla myös selitys sille, miksi torii-porteissa ei nimestään huolimatta ole jälkiä linnuista: linnut edustivat kuolemaa, joka on šintolaisuudessa epäpuhdas (jap. 穢れ, kegare) asia.^[4]

Paaluja, joiden uskotaan kannatelleen puisia lintuja ja jotka ovat hyvin samantapaisia kuin sotdaet, on löydetty puisten lintuhahmojen luota. Jotkut historioitsijat uskovat, nettä ne kehittyivät jollakin tavalla nykyisenkaltaisiksi torii-porteiksi.^[8]

Lisäksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että torii-portti on alun perin japanilainen keksintö. Ensimmäinen torii saattoi kehittyä nykyiseen tarkoitukseensa seuraavalla tavalla:

• Neljä paalua asetettiin pyhän alueen kulmiin ja yhdistettiin toisiinsa köysillä erottamaan pyhä alue profaanista alueesta.
• Kaksi korkeampaa paalua asetettiin sitten tärkeämmälle puolelle, jolta pappi astui sisään alueelle.
• Köysi sidottiin paalujen väliin merkitsemään pyhän alueen ulko- ja sisäpuolen rajaa. Tällainen hypoteettinen portti vastaa nykyisinkin käytettyä torii-tyyppiä, niin kutsuttua shime-toriita (jap. 注連鳥居), jollainen seisoo esimerkiksi Ōmiwa-jinjan haidenin edessä Kiotossa.
• Köysi korvattiin palkilla.
• Koska portin rakenne oli heikko, sitä vahvistettiin ylimääräisellä sidepalkilla, jolloin syntyi nykyisenlainen shinmei-torii (jap. 神明鳥居) tai futabashira-torii (jap. 二柱鳥居 ”kaksipilarinen torii”).^[1] Tällä teorialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten portit saivat nimensä.

Shinmei-torii, jonka rakenne myötäilee historioitsijoiden rekonstruktiota, koostuu vain neljästä kuorimattomasta ja maalaamattomasta paalusta: kahdesta pystypilarista (jap. 柱, hashira), joiden päällä on vaakapalkki (jap. 笠木, kasagi) ja joita sitoo toisiinsa välipuu (jap. 貫, nuki).^[1] Pilarit saattavat olla hiukan vinossa sisäänpäin, mitä kutsutaan sanoilla uchikorobi (jap. 内転び) tai vain korobi (jap. 転び). Puuosat ovat aina suoria.

• Torii voidaan jättää maalaamatta tai maalata kirkkaanpunaisella ja mustalla värillä. Mustan värin käyttö rajoittuu kasagiin ja nemakiin (jap. 根巻, katso kuva). Hyvin harvoin torii-portissa saatetaan käyttää muita värejä; Kamakuran Kamakura-gū-pyhäkössä on esimerkiksi punavalkoinen torii.
• Kasagin alla voi olla sitä tukeva toinen palkki, jonka nimi on shimaki tai shimagi (jap. 島木).^[9]

• Kasagi ja shimaki saattavat kaareutua ylöspäin. Tätä nimitetään sanalla sorimashi (jap. 反り増し).

• Nukia pitävät usein paikoillaan kiilat, kusabi (jap. 楔). Kusabit ovat monissa tapauksissa pelkkiä koristeita.

• Nukin ja shimakin välissä voi olla tukipuu, jonka nimi on gakuzuka (jap. 額束). Sitä peittää joskus laatta, johon on kirjoitettu pyhäkön nimi.

• Pilarit lepäävät usein vaalean kivilaatan päällä, jonka nimi on kamebara (jap. 亀腹, ”kilpikonnanvatsa”) tai daiishi (jap. 台石, ”jalustakivi”). Kiven tilalla on joskus musta ”hiha”, jota kutsutaan nimellä nemaki (jap. 根巻, ”juurikääre”) ja joka on ainoastaan koriste.

• Pilarien yläpäässä voi olla koristerengas, jonka nimi on daiwa (jap. 台輪, ”jalustarengas”).^[1]

• Koska portilla on ainoastaan symbolinen tarkoitus, siinä ei yleensä ole ovia eikä siihen liity aitaa, mutta poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi Ōmiwa-jinjan kolmiosainen torii (miwa-torii).^[10]

Rakenteellisesti yksinkertaisin torii-tyyli on shime-torii tai chūren-torii (jap. 注連鳥居).^{[huom. 4]} Se on luultavasti yksi vanhimmista torii-tyypeistä ja koostuu kahdesta pylväästä, joiden väliin on sidottu pyhä shimenawa-köysi.^[11]

Kaikki muut toriit voidaan jakaa kahteen eri perheeseen: shinmei-perheeseen (jap. 神明系) ja myōjin-perheeseen (jap. 神明系).^{[1][huom. 5]} Ensimmäisen perheen porteissa on vain suoria puuosia, toisen perheen porteissa sekä suoria että käyriä puuosia.^[1]

• 
  Shime-torii: vain kaksi pilaria ja shimenawa.
• 
  Shinmei-torii
• 
  Ise-torii – shinmei-torii, jossa on leikkaukseltaan viisikulmainen kasagi, shimaki ja kusabit.
• 
  Kashima-torii – shinmei-torii, jossa on kusabit ja pilarien molemmille puolille ulkoneva nuki.
• 
  Kasuga-torii – myōjin-torii, jonka palkit ovat suorat ja päättyvät suoraan kulmaan.
• 
  Hachiman-torii – kasuga-torii, joinka palkkien päissä on viistoleikkaus.
• 
  Mihashira-torii – kolminkertainen shinmei-torii.
• 
  Myōjin-torii – kasagi ja shimaki kaareutuvat ylöspäin.
• 
  Nakayama-torii – myōjin-torii, jonka nuki ei ulotu pilarien ulkopuolelle.
• 
  Daiwa- tai Inari-torii – myōjin-torii, jonka pilarien yläpäissä on renkaat.
• 
  Ryōbu-torii – daiwa-torii, jonka pilarit on tuettu molemmilta puolilta.
• 
  Miwa-torii – kolminkertainen myōjin-torii.
• 
  Usa-torii – myōjin-torii, jossa ei ole gakuzukaa.
• 
  Nune-torii – daiwa-torii, jonka gakuzukan päällä on pieni harjakatto.
• 
  Sannō-torii – myōjin-torii, jonka kasagin päällä on harjakatto.
• 
  Hizen-torii – erikoinen torii-tyyli, jonka kasagi on pyöristetty ja pilarit paksuja ja ylöspäin kapenevia.^{[huom. 6]}

Shinmei-torii (jap. 神明鳥居), joka on antanut nimensä koko torii-perheelle, koostuu ainoastaan vaakapalkista (kasagi) ja kahdesta pilarista (hashira), joita yhdistää sidepalkki (nuki).^[12] Yksinkertaisimmassa muodossaan kaikki sen neljä osaa ovat pyöreitä, eikä pilareilla ole kallistusta. Kun nuki on leikkaukseltaan neliömäinen, porttia kutsutaan nimellä yasukuni-torii Tokion Yasukuni-jinjan mukaan. Tämän uskotaan olevan vanhin torii-tyyli^[1].

Ise-torii (jap. 伊勢鳥居) on torii-tyyppi, jota käytetään vain Isen pyhäkössä Mien prefektuurissa. Tästä syystä portteja kutsutaan myös nimellä jingū-torii, joka tulee Isen pyhäkön virallisesta japaninkielisestä nimestä (jap. 神宮, Jingū).^[11]

Toriista on kaksi erilaista muotoa. Yleisin muistuttaa erittäin paljon shinmei-toriita, mutta sen pilarit kallistuvat hieman sisäänpäin ja sen nuki pysyy paikoillaan kiilojen (kusabi) avulla. Kasagin leikkaus on viisikulmion muotoinen. Kasagin päät ovat hieman keskiosaa paksummat, minkä vuoksi se näyttää kaareutuvan ylöspäin. Kaikki tämäntyyppiset toriit on rakennettu 1300-luvun jälkeen.

Toinen tyyppi muistuttaa ensimmäistä, mutta siinä on myös toissijainen, neliön muotoinen vaakapalkki (shimaki) viisikulmaisen kasagin alapuolella.^[13]

Tämä torii-tyyli ja shinmei-torii-tyyli yleistyivät 1900-luvun alussa valtiošintolaisuuden aikaan, koska niitä pidettiin vanhimpina ja arvokkaimpina tyyleinä.^[4]

Kasuga-torii (jap. 春日鳥居) on kuin myōjin-torii, mutta sen ylimmät vaakapalkit ovat suoria. Tyyli on saanut nimensä Kasuga-taishan ichi-no-toriilta (jap. 一の鳥居) eli päätoriilta.

Pilareilla on kallistus ja ne kapenevat hiukan ylöspäin. Nuki ulottuu pilarien sivuille ja sitä pitävät paikoillaan kusabit pilarien molemmilla puolilla.^[14] Tämä torii oli ensimmäinen, joka maalattiin Kasuga-taishassa kirkkaanpunaiseksi ja johon lisättiin shimaki.^[11]

Hachiman-torii (jap. 八幡鳥居) on lähes samanlainen kuin kasuga-torii, mutta sen kahden ylimmän palkin päissä on viisto. Sitä alettiin käyttää Heian-kaudella.^[11] Torii on saanut nimensä siitä, että sitä käytetään usein Hachiman-pyhäköissä.

Kashima-torii (jap. 鹿島鳥居) on shinmei-torii, jossa ei ole kallistusta mutta jossa on kusabit ja pilarien sivuille ulottuva nuki. Se on saanut nimensä Kashima-jingūlta Ibarakin prefektuurissa.

Kuroki-torii (jap. 黒木鳥居) on shinmei-torii, joka on rakennettu kuorimattomasta puusta. Koska tämäntyyppinen torii täytyy rakentaa uudestaan joka kolmas vuosi, se on harvinaistumassa. ”Pahamaineisin” esimerkki on Nonomiya-jingū Kiotossa. Pyhäkössä on nykyisin torii, joka on tehty puuta muistuttavasta keinotekoisesta materiaalista.

Shiromaruta-torii (jap. 白丸太鳥居) tai shiroki-torii (jap. 白木鳥居) on shinmei-torii, joka on rakennettu kuorituista tukeista. Tämäntyyppistä toriita käytetään kaikkien Japanin keisarien haudoilla.

Mihashira-torii tai mitsubashira-torii (jap. 三柱鳥居, ”kolmipilarinen torii”), myös sankaku-torii (jap. 三角鳥居), on torii-tyyppi, joka lienee muodostunut kolmen erillisen toriin yhteenliittymästä. Jotkut ajattelevat, että sen rakensivat varhaiset japanilaiset kristityt edustamaan pyhää kolminaisuutta.^[15]

Myōjin-perheen torii-porteille luonteenomaista on kaareutuva yläpalkki.

Myōjin-torii (jap. 明神鳥居) on selvästi yleisin torii-tyyli. Sen yläpalkit (kasagi ja shimaki) kaareutuvat hieman ylöspäin. Kusabit ovat läsnä. Myōjin-torii voidaan rakentaa puusta, kivestä, betonista tai muista materiaaleista ja maalata kirkkaanpunaiseksi tai jättää maalaamatta.

Nakayama-torii (jap. 中山鳥居) on saanut nimensä Nakayama-jinjalta Okayaman prefektuurissa. Se on käytännössä myōjin-torii, jonka nukit eivät ulotu pilarien sivuille ja jonka yläpalkit ovat tavallista kaarevampia. Alkuperäinen Nakayaman pyhäkölle rakennettu torii on yhdeksän metriä korkea ja pystytettiin vuonna 1791.^[11]

Daiwa-torii (jap. 大輪鳥居) tai Inari-torii (jap. 稲荷鳥居) on myōjin-torii, joiden pilarien yläosassa on daiwa-nimiset renkaat. Nimi ”Inari-torii” tulee siitä, että kirkkaanpunaiset daiwa-toriit tapaavat olla yleisiä Inari-pyhäköillä, mutta kuuluisan Fushimi Inari-taishankaan alueella kaikki toriit eivät edusta tätä tyyliä. Tyyli syntyi Heian-kauden loppupuolella.

Sannō-torii (jap. 山王鳥居) on myōjin-torii, jonka yläpalkkien päällä on harjakatto. Paras esimerkki tällaisesta toriista on Hiyoshi-taishan pyhäköllä Biwajärven lähellä.^[11]

Miwa-torii (jap. 三輪鳥居), myös sankō-torii (jap. 三光鳥居, ”kolmen valon torii”) tai mitsu-torii (jap. 三鳥居, ”kolmoistorii”), koostuu kolmesta vierekkäisestä myōjin-toriista, joiden pilareilla ei ole kallistusta. Siinä saattaa olla ovet tai ei. Kuuluisin esimerkki on Naran Ōmiwa-jinjan pyhäköllä, jolta se on saanut nimensä.^[11]

Ryōbu-torii (jap. 両部鳥居), myös yotsuashi-torii (jap. 四脚鳥居, ”nelijalkainen torii”), gongen-torii (jap. 権現鳥居) tai chigobashira-torii (jap. 稚児柱鳥居), on daiwa-torii, jonka pilarit on tuettu molemmilta puolilta neliömäisten paalujen avulla. Torii on saanut nimensä siitä, että se on yhdistetty pitkään buddhalaisvaikutteiseen šintolaiseen suuntaukseen ryōbu-shintōhon. Kuuluisa vedestä nouseva torii Itsukushima-jinjan pyhäköllä on ryōbu-torii.

Hizen-torii (jap. 肥前鳥居) on erikoinen torii-tyyppi, jonka kasagi on pyöristetty ja jonka pilarit levenevät alaspäin. Alla olevassa galleriassa oleva esimerkki on Chiriku Hachiman-gūn pyhäkön päätorii Sagan prefektuurissa.

• 
  Kirjoituslaatta peittää gakuzukan Nikkō Tōshō-gūn pyhäkön toriissa
• 
  Toriin kasagin tyypillinen viisikulmainen leikkaus. Huomaa mustat nemakit.
• 
  Rivi toriita.
• 
  Erikoinen valkopunainen nakayama-torii.
• 
  Shime-torii.
• 
  Pieniä uskovien lahjoittamia votiivitoriita Kamakuran Zeniarai Benten -pyhäköllä.

Shinmei-toriille ja sen eri muodoille luonteenomaista ovat suorat yläpalkit.

• 
  Ise-torii, ensimmäinen tyyppi. Huomaa kusabien läsnäolo.
• 
  Ise-torii, toinen tyyppi. Huomaa shimaki.
• 
  Hachiman-torii.
• 
  Mihashira-torii.
• 
  Shiroki-torii.

Myōjin-toriille ja sen eri muodoille luonteenomaista ovat kaareutuvat yläpalkit.

• 
  Myōjin-torii.
• 
  Sannō-torii.
• 
  Daiwa-torii. Huomaa nemakit.
• 
  Sumiyoshi-torii, jonka pilarit ovat leikkaukseltaan suorakulmaisen muotoisia.
• 
  Nakayama-torii.
• 
  Ryōbu-torii.
• 
  Miwa-torii.
• 
  Hizen-torii, jonka kasagi on pyöristetty ja jonka paksut pilarit levenevät alaspäin.

1. ↑ Buddhalaisen temppelin symboli on hakaristi. Temppeleillä on myös symbolinen portti, joka on kuitenkin hyvin erilainen kuin torii. Katso aiheesta artikkelit shichidō garan ja sanmon.
2. ↑ Katso kuvia Soulin Sajiktan-portista.
3. ↑ Toriita kutsuttiin ennen myös nimillä uefukazu-no-mikado tai uefukazu-no-gomon (jap. 於上不葺御門, ”katoton portti”). Kunnioittavan mi- tai go- etuliitteen käytön vuoksi lienee todennäköistä, että portit liitettiin jo tuolloin pyhäköihin.
4. ↑ Kaksi nimeä ovat samojen kanjien eri lukutapoja.
5. ↑ On myös muita tapoja luokitella toriita, ja ne voivat perustua esimerkiksi siihen, onko toriissa shimakia vai ei. Katso esimerkiksi sivu Jinja Chishiki.
6. ↑ Tämä esimerkki on Kashiin pyhäkön päätorii Sagan prefektuurissa.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Torii Wikimedia Commonsissa