Nara

Nara (奈良市)
Ylhäältä vasemmalta: Wakakusayaman poltto, Tōdai-jin suuri buddha, Yakushi-ji, Tōdai-jin päähalli, Kasuga-taisha, kauris Naran puistossa.
lippu	symboli
Naran sijainti Naran prefektuurissa.
Nara
Koordinaatit: 34°41′06″N, 135°48′17″E
Valtio	Japani
Alue	Kansai
Prefektuuri	Naran prefektuuri
Hallinto
– Pormestari	Gen Nakagawa[1]
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	276,94[2] km²
Väkiluku (12/2020)	354 878[3]
– Väestötiheys	1 281 as./km²
Symbolit
– Puu	Quercus gilva[4]
– Kukka	Prunus verecunda 'Antiqua' (Nara no yaezakura)[4]
– Lintu	Idänsilkkikerttunen[4]
http://www.city.nara.lg.jp/
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Nara (jap. 奈良市, Nara-shi) on Naran prefektuurin pääkaupunki Honshūn saarella Kansain alueella Japanissa. Se sijaitsee sisämaassa prefektuurin pohjoisosassa Osakan itä- ja Kioton eteläpuolella. Kaupunki on rakentunut Naran allaslaakson pohjoisreunalle, ja idässä sen alue nousee Yamaton ylängölle.^[2][5] Narassa on 354 878 asukasta (joulukuussa 2020)^[3] ja sen pinta-ala on 276,94 neliökilometriä.^[2]

Nara eli silloinen Heijō-kyō toimi Japanin pääkaupunkina vuosina 710–784, suurimman osan kaupungin mukaan nimetystä Nara-kaudesta. Lukuisine historiallisine nähtävyyksineen Nara on tärkeä kulttuurikeskus ja turistikohde. Se valittiin yhdeksi Japanin ydinkaupungeista vuonna 2002.^[5]

Naran alueella on säilynyt lukuisia muinaisjäännöksiä Yayoi- ja kofun-kausilta. Kaupungista on löydetty esimerkiksi monia erikokoisia kofun-hautakumpuja. Muinaisina aikoina kaupungin alueella vaikuttivat Kasuga- ja Haji-klaanit.^[5]

Naran kaupungin historia alkaa vuodesta 710, kun keisarinna Genmei siirsi sinne maan pääkaupungin läheisestä Fujiwara-kyōsta. Uudelle pääkaupungille annettiin nimi Heijō-kyō, ja se suunniteltiin Kiinan silloisen pääkaupungin Chang’anin mukaan. Ruutukaavaan rakennettu kaupunki käsitti noin 4,3 x 4,8 kilometrin laajuisen alueen, ja keisarillinen palatsi sijoitettiin sen pohjoisreunalle. Heijō-kyōhon kehittyi kukoistava buddhalainen kulttuuri, joka huipentui kaupungin suuren buddhapatsaan valmistumiseen vuonna 752. Heijō-kyō toimi pääkaupunkina 74 vuoden ajan vuoteen 784 saakka, kunnes pääkaupunki siirrettiin jälleen, tällä kertaa Nagaoka-kyōhon.^[2][5]

Pääkaupungin siirron jälkeen Heijō-kyō taantui, ja suurin osa sen alueesta otettiin viljelyskäyttöön, mutta kaupungin reunamille rakennetut pyhäköt ja temppelit, etenkin Tōdai-ji, Kōfuku-ji ja Kasuga-taisha, jatkoivat toimintaansa. Nara kehittyikin niiden portineduskaupungiksi. Kōfuku-ji ja Kasuga-taisha olivat vaikutusvaltaisen Fujiwara-klaanin suojeluksessa, ja Kōfuku-ji piti läänityksinä hallussaan suurta osaa Yamaton provinssista. 1400-luvulla Nara oli maan toiseksi suurin kaupunki Kioton jälkeen noin 25 000 asukkaallaan.^[2][5]

Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla Nara kehittyi paikallisena hallintokeskuksena suoraan Tokugawa-sotilashallinnon alaisuudessa. Osa nykyisen kaupungin alueesta kuului myös Yagyūn daimiokuntaan. Aiempien elinkeinojen, kuten musteen, saken ja viuhkojen tuotannon lisäksi kaupunkiin kehittyi aluksi elinvoimaista tekstiilien tuotantoa, mutta näitä käsityöteollisuuden aloja tärkeämmäksi nousi jo varhain turismi. Meiji-restauraation jälkeen buddhalaisvastainen liikehdintä (haibutsu kishaku) aiheutti tuhoa kaupungin temppeleille, mutta vuonna 1871 Narasta tehtiin uuden Naran prefektuurin pääkaupunki. Se yhdistettiin lyhyeksi aikaa Sakain prefektuuriin, mutta lopullisesti Nara sai pääkaupunkiasemansa takaisin vuonna 1887.^[2][5]

Japanin nykyisen kunnallishallinnon perustamisen yhteydessä vuonna 1889 Narasta tehtiin maaseutukaupunki. Kaupunkioikeudet sille myönnettiin kuitenkin jo 1898. Silloin Narassa oli noin 30 000 asukasta ja kaupungin pinta-ala oli 23,4 neliökilometriä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kaupunkiin valmistuneet rautatieyhteydet vauhdittivat sen kehitystä, ja parantuneiden yhteyksien myötä myös kaupungissa vierailevien turistien määrä kasvoi. Kaupunki säästyi toisen maailmansodan pommituksilta. Sodan jälkeen sen pinta-ala moninkertaistui 1950-luvun puolivälin suurissa kuntaliitoksissa. Sen alueelle rakennettiin myös suurimittakaavaisia lähiöitä, joiden myötä sen asukasluku kasvoi voimakkaasti. Vuonna 2005 Naraan liitettiin Tsugen ja Tsukigasen kyläkunnat.^[2][5]

• 
  Naramachi 1700-luvun alkupuolella
• 
  Naran turistikartta vuodelta 1941
• 
  Turisti ja kauris vuonna 1970

Naran merkittävimpiä elinkeinoja ovat erilaiset palvelut sekä vähittäis- ja tukkukauppa. Palveluelinkeinojen merkitys on kasvanut voimakkaasti 1960-luvulta lähtien, samalla kun valmistavan teollisuuden osuus on taantunut. Kaupungissa on edelleen muun muassa elintarvikkeiden, metalliesineiden, muovin, väriaineiden ja elektroniikan tuotantoa sekä painoteollisuutta. Vuonna 2012 noin 50 prosenttia kaupungissa toimivista yrityksistä oli alle 10 hengen pienyrityksiä.^[2][5]

Narassa vierailevien turistien määrä on toisen maailmansodan jälkeen kasvanut huomattavasti. Nara nimitettiin kansainväliseksi kulttuuri- ja turistikaupungiksi vuonna 1950. Vuonna 2010 kaupungissa vieraili yli 18 miljoonaa turistia. Heistä lähes 90 prosenttia ei yöpynyt kaupungissa, ja merkittävin osa oli kotimaanmatkailijoita.^[2][5]

Narassa valmistettavia perinteisiä käsityötuotteita ovat muste, siveltimet, veistetyt puuesineet, viuhkat, lakkatyöt ja Akahada-keramiikka. Musteen tuotanto alkoi jo Muromachi-kaudella; sen huippukautta oli Edo-kausi, jolloin kaupungissa oli yli 50 mustetta tuottavaa yritystä. Kaupunki tunnetaan myös hyvälaatuisesta sakestaan ja pikkelseistään (narazuke).^[2][5]

Kaupunkiin kuuluvilla maaseutualueilla viljellään riisin lisäksi vihanneksia, mansikoita, teetä ja siitakesieniä. Merkittävä osa viljelijöistä on sivutoimisia yrittäjiä.^[5]

• 
  Japaninkauriita Narassa
• 
  Heijō-palatsin uudelleenrakennettu Daigokuden
• 
  Naramachin kaupunkikuvaa

Naraa palvelevat JR Nishi-Nihonin Kansai-päälinja (eli Yamatoji-linja) ja Sakurai-linja sekä Kintetsu-rautateiden Nara-linja, Kioto-linja ja Kashihara-linja. Erityisesti Kintetsun rautatielinjojen käyttäjämäärät ovat suuria.^[2][5]

Naraan johtavat esimerkiksi pohjois–eteläsuuntainen valtatie 24 ja itä–länsisuuntainen valtatie 369. Osakaan kaupungin yhdistää Hanna-moottoritie. Nara-kōtsū-yhtiö harjoittaa kaupungin sisäistä linja-autoliikennettä.^[2][5]

Naralla on huomattavan rikas rakennettu kulttuuriperintö: vuonna 2017 kaupungissa oli yhteensä 742 tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon nimitettyä rakennusta tai taideteosta, joista 132 oli lisäksi hyväksytty Japanin kansallisaarteiksi. Kaupungin suosituimmat nähtävyydet sijaitsevat sen itäosassa Naran puiston alueella. Kahdeksan kohdetta, tarkemmin Tōdai-ji, Saidai-ji, Kōfuku-ji, Kasugan pyhäkkö, Gangō-ji, Yakushi-ji, Tōshōdai-ji ja Heijō-palatsin rauniot, on lisätty myös Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1998 osana kohdetta ”muinaisen Naran historialliset monumentit”. Historiallisesti tärkeimmät alueet on suojeltu lailla lisärakentamiselta 1960-luvulla.^[2][5]

Naran historiallinen kantakaupunki (Naramachi) sijaitsee entisen Heijō-kyōn itäosassa alueella, joka Nara-kaudella tunnettiin nimellä Gekyō (外京). Se muodostui alun perin 1000- ja 1100-lukujen aikana Heian-kaudella ja kaupungistui uudelleen Edo-kaudella. Nara-kaudella sen ydinalue oli Gangō-jin buddhalaisen temppelin aluetta. Gangō-ji on valittu Japanin kansallisaarteeksi, kuten myös sen sivutemppeli Jūrin-ji. Molempien temppelien nykyiset päähallit ovat Kamakura-kaudelta. Alue on säilyttänyt luonteensa mataline, historiallisine rakennuksineen. Kintetsu-Naran rautatieasemalta etelään johtaa Naran tärkein kauppakäytävä (shōtengai), joka ympäristöineen muodostaa kaupungin kaupallisen keskustan.^[6][5]

Kantakaupungin itäpuolella levittäytyy Naran puisto, jonka alue nousee Wakakusa- ja Kasugavuorille. Puistoa asuttaa noin 1 200-päinen japaninkaurislauma, yksi kaupungin nähtävyyksistä. Vuorten juurella sijaitsevat Tōdai-jin temppeli suurine buddhapatsaineen, Kōfuku-jin temppeli ja Kasuga-jinjan šintolainen pyhäkkö. Alueen muita nähtävyyksiä ovat Shōsō-in-aarrekammio, Tamukeyama Hachiman-gūn pyhäkkö ja Meiji-kauden arkkitehtuuria edustava Naran kansallismuseo. Naran kaurislauma ja Kasugan pyhäkköä ympäröivä aarnimetsä on nimitetty valtion luonnonmuistomerkeiksi. Puiston eteläpuolella on Shin-Yakushi-jin temppeli, sekin kansallisaarre. Hiukan kauempana keskustasta kulkee historiallinen Yamanobe no michi -tie, jota ympäröivät luonnonalueet kuuluvat Yamaton–Aogakin puolikansallispuistoon.^[2][5]

• 
  Kasuga-taishan Chūmon-portti
• 
  Tōdai-jin päähalli
• 
  Tōdai-jin suuri buddha
• 
  Kōfuku-jin päähalli ja viisikerroksinen pagodi

Naramachin ja valtatie 369:n pohjoispuolella on Kitamachin alue, joka on rakentunut historiallisen Kiotoon johtaneen tien varrelle. Asuinkortteleiden lisäksi siellä sijaitsevat esimerkiksi Naran prefektuurin hallintorakennus ja Naran naisten yliopisto. Hannya-jin buddhalaista temppeliä, jonka portti on valittu kansallisaarteeksi, pidetään prinssi Shōtokun perustamana. Kaupungin pohjoispuolen muita temppeleitä ovat Konbu-in, Futai-ji, Hokke-ji ja Kairyūō-ji, ja niiden lähistöllä sijaitsee myös useita suuria kofun-hautakumpuja.^[5]

Kaupungin keskustan länsipuolella levittäytyy laaja Heijō-palatsin raunioalue museoineen. Lännempänä, entisen Heijō-kyōn länsireunalla, sijaitsevat Saidai-jin, Tōshōdai-jin ja Yakushi-jin buddhalaiset temppelit. Tōshōdai-jissä on säilynyt Nara-kauden päähalli, jota pidetään kauden arkkitehtuurin huipentumana, Yakushi-jissä vain pagodi. Molemmat on valittu kansallisaarteiksi. Lähistön muita temppeleitä ovat Akishino-dera ja Kikō-ji.^[5]

Keskustan eteläpuolella on Kyōbaten rautatieaseman ympärille rakentunut Kyōbaten alue, jossa on säilynyt hiukan vanhanaikainen Shōwa-kauden tunnelma. Alueen nähtävyyksiä ovat Sudō-tennō-shan šintolainen pyhäkkö ja Renjō-jin temppeli.^[6]

• 
  Tōshōdai-jin päähalli
• 
  Yakushi-jin pagodi Nara-kaudelta
• 
  Naran kansallismuseon vanha päärakennus
• 
  Yakushi-ji, taustalla Wakakusavuori

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nara Wikimedia Commonsissa

• Kaupungin internetsivut (japaniksi)