Seth Heikkilä

Seth Heikkilä
Seth Heikkilä vuonna 1907.
Kansanedustaja
22.5.1907–31.5.1909, 1.3.1910–31.1.1911, 1.11.1917–16.5.1918
Ryhmä/puolue	SDP
Vaalipiiri	Turun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt	14. elokuuta 1863 Multia
Kuollut	27. heinäkuuta 1938 (74 vuotta) Turku
Ammatti	toimittaja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Seth Heikkilä (14. elokuuta 1863 Multia – 27. heinäkuuta 1938 Turku) oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1911 ja 1917–1918.^[1] Heikkilä oli Varsinais-Suomen sosialidemokraattisen työväenliikkeen alkuaikojen tunnetuimpia hahmoja. Hän työskenteli muun muassa Turussa ilmestyneen Sosialistin päätoimittajana 1905–1906, 1911–1912 ja 1917 sekä Vaasassa Vapaan Sanan päätoimittajana 1912–1913. Sisällissodan seurauksena Heikkilä kärsi lyhyen vankilatuomion, jonka jälkeen hän lähti kommunistien toimintaan ja joutui 1920-luvun alussa jälleen kuritushuoneeseen.^[2][3][4]

Multian Tarhapäässä syntyneen Heikkilän vanhemmat olivat torppari Kustaa Heikkilä (1830–1904) ja Eeva Kallentytär Sipilä (1829–1886). Kansakoulun käytyään hän hankki yleissivistystä itseopiskelulla ja toimi kolme vuotta kiertokoulun opettajana kotipitäjässään. Oltuaan maa- ja metsätöissä Heikkilä muutti 1890-luvun vaihteessa kirvesmieheksi Tampereelle. Hän liittyi tuolloin vielä porvarilliseen Tampereen työväenyhdistykseen sekä kirjoitti Aamulehteen, Tampereen Sanomiin ja Tampereen Uutisiin.^[5] Heikkilä toimi parin vuoden ajan myös kaupungin valtuusmiehenä.^[2] Omaksuttuaan sosialistisen ideologian Heikkilä osallistui heinäkuussa 1899 Suomen Työväenpuolueen (myöh. SDP) perustavaan kokoukseen ja toimi joulukuussa Suomen Ammattijärjestön perustavan kokouksen puheenjohtajana.^[6][7] Ensimmäisen sortokauden aikana Heikkilä vaikutti myös työläisaktivistien liikkeessä.^[4]

Vuonna 1902 Heikkilä ryhtyi sosialidemokraattisen Kansan Lehden aputoimittajaksi. Alkuvuoden 1903 hän oli Tampereen työväenyhdistyksen ensimmäisenä päätoimisena agitaattorina, kunnes siirtyi lopullisesti sanomalehtiuralle ja muutti Turkuun Länsisuomen Työmiehen (myöh. Sosialisti) toimittajaksi. Vuosina 1903–1905 hän toimi Turun työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja oli suurlakon aikana Turun suurlakkokomitean jäsen. Heikkilä kuului myös SDP:n puolueneuvostoon, kunnes puoluehallinto lakon jälkeen siirrettiin Helsinkiin.^[5][8] Syksyllä 1905 Heikkilä valittiin Länsisuomen Työmiehen päätoimittajaksi, mutta hän lähti jo keväällä Yhdysvaltoihin saatuaan paikan amerikansuomalaisen Raivaajan toimituksesta. Heikkilä ei päässyt New Yorkin satamaa pidemmälle vaan joutui karkotetuksi. Häneen sovellettiin ennakkosopimuksella maahan saapuvan työvoiman kieltävää lakia, vaikka se ei koskenutkaan henkisen työn tekijöitä. Työväenlehtien mukaan todellisena syynä olivat poliittiset näkemykset.^[9][10]

Maaliskuussa 1907 Heikkilä valittiin kansanedustajaksi.^[1] Vaalitaistelun yhteydessä porvarilehdistö syytti häntä kiihotuspuheista ja piti niitä osasyynä Taalintehtaalla tapahtuneeseen kaksoismurhaan, jossa työmies Albert Högberg ampui tehtaan johtajan ja yli-insinöörin.^[11][12] Surmaaja oli edellisenä iltana ollut kuuntelemassa Heikkilän puhetta, jossa hänen kerrottiin sanoneen muun muassa ”tie köyhälistön vapauteen kulkee yli ruumiiden”.^[13] Heikkilä puolestaan kielsi käyttäneensä väitettyjä kovasanaisia ilmauksia. Höberg oli myös vienyt Heikkilän seuraavaan vaalitilaisuuteen, mutta hänen mukaansa matkan aikana ei keskusteltu yhteiskunnallisista asioista.^[14] Heikkilä istui eduskunnassa kaksi vaalikautta, jonka jälkeen hän työskenteli Sosialistin toimituksessa lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa Vaasassa ilmestyneen Vapaan Sanan päätoimittajana 1912–1913.^[1]

Vuonna 1917 Heikkilä valittiin Turun sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön sihteeriksi. Kesän levottomuuksien aikana se toimi muun muassa kaupungissa puhjenneiden voimellakoiden sovittelijana. Lokakuun vaaleissa hänestä tuli jälleen kansanedustaja.^[5] Heikkilä teki Eetu Salinin, Edvard Valppaan, Taavi Tainion ja Paavo Leppäsen kanssa kompromissiesityksen hallitusyhteistyöstä porvarien kanssa, mutta O. W. Kuusisen, Yrjö Sirolan ja Kullervo Mannerin ajama radikaali linja pääsi voitolle ja puolue jäi oppositioon.^[15] Yhteiskunnallisen tilanteen edelleen kärjistyessä Heikkilä esitteli yleislakon jälkeen pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa maltillista reformipolitiikkaa ajaneen oikeistosiiven ponsiesitykset.^[16]

Sisällissodan käynnistyttyä Heikkilä oli helmikuun loppuun saakka toimettomana Helsingissä, jonka jälkeen hän palasi Turkuun jatkamaan sanomalehtityötään. Vaikka Heikkilä suhtautui vallankumoukseen kielteisesti, otti hän lopulta vastaan punaisten tarjoamat toimet, ja siirtyi Loimaalle järjestyspäälliköksi sekä vallankumousoikeuden syyttäjäksi. Punaisten vetäytyessä Turun seudulta lääninkomissaari R. W. Österman antoi 14. huhtikuuta Heikkilälle määräyksen toimia Hämeenlinnaan lähtevän pakolaisjunan johtajana. Saksalaisten vallattua Hämeenlinnan Heikkilä matkusti huhtikuun lopussa Karkkuun, jossa hän vapun jälkeen antautui valkoisille.^[4][5] Pari viikkoa myöhemmin prokuraattori Immi Savonius ilmoitti Heikkilän saavan syytteen osallisuudesta valtiopetokseen.^[17] Lokakuussa valtiorikosoikeus tuomitsi Heikkilän valtio- ja maanpetoksesta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus alensi tuomiota vuodella, katsoen hänen syyllistyneen ainoastaan valtiopetokseen ja siihen yllyttämiseen.^[5][18] Heikkilä suoritti rangaistustaan Lappeenrannan pakkotyölaitoksessa, josta hänet armahdettiin ehdonalaiseen huhtikuussa 1920.^[19]

Heikkilä vangittiin pian vankilasta päästyään, kun hän toukokuussa 1920 toimi kommunistien peitejärjestöksi muodostetun SSTP:n perustavan kokouksen puheenjohtajana. Helmikuussa 1921 Turun hovioikeus tuomitsi hänet valtiopetoksesta lähes 7 vuodeksi kuritushuoneeseen rangaistuksen muodostuessa pääasiassa aiemmasta tuomiosta.^[20][21] Heikkilä vapautui Tammisaaren pakkotyölaitoksesta joulukuussa 1924.^[22] Hän oli mukana SSTP:n seuraajaksi perustetun STPV:n toiminnassa vuosikymmenen jälkipuoliskolle saakka, kunnes vetäytyi politiikasta.^[4] Viimeiset vuotensa muistisairaudesta kärsinyt Heikkilä kuoli Turun kunnalliskodissa heinäkuussa 1938.^[23] Hänet on haudattu Turun hautausmaalle.^[24]

Sanomalehtityönsa ohella Heikkilä kirjoitti poliittisia pamfletteja, runoja ja novelleja sekä yhden romaanin. Hänen tekstejään julkaistiin 1890-luvun alusta lähtien eri lehdissä nimimerkeillä ”S. H.”, ”Teikari” ja ”Tepukka”. Vuonna 1897 Heikkilä sijoittui Työväen kalenterin järjestämässä kirjoituskilpailussa Vilho Virran ja Vihtori Viitasen jälkeen kolmanneksi kertomuksellaan Samuli ja Minna. Heikkilän teoksista erityisesti vuonna 1906 ilmestynyt novellikokoelma Murrosajan ilmiöitä sai hyvän vastaanoton.^[25][26] Vuonna 1909 Heikkilä toimitti työväenlauluja sisältäneen kirjan Kaarlo Terhin, Hilja Pärssisen ja A. R. Koskisen avustuksella.

Heikkilän puoliso oli Multiasta kotoisin ollut Olga Lydia Lampinen (1872–1955). Pariskunnalle syntyi seitsemän lasta.^[27]

Seth Heikkilän elämäntarina on aiheena musikaalissa Sovinto, jonka hänen pojanpojanpoikansa Lasse Heikkilä on tehnyt yhdessä Pekka Simojoen kanssa. Musikaalin ensiesitys oli Tampere-talossa vuonna 2018.^[28]

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Seth Heikkilä

• Kiertotietä. (Nimimerkillä ”Tepukka”) Tampere: tekijä, 1892.
• Kuvauksia Suomesta : runoja ja kertomuksia. Fitchburg, MA: Suomalainen Sos. Kustannusyhtiö, 1906.
• Murrosajan ilmiöitä : kertomuksia ja runoja. Hämeenlinna: Boman & Karlsson, 1906.
• Maattomain kohtalo pelissä : piirteitä maatalouskysymyksestä. Turku: Sosialisti, 1908.
• Heikkilä, Seth ym. (toim.): Työväen lauluja ja runoja. (Uudistettu painos Työväen lauluja 1910) Turku: Sosialisti, 1909.
• Taistelun kentiltä : näkemyksiä elämästä. Turku: tekijä, 1925.