Emil Perttilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emil Perttilä
Kansanedustaja
22.5.1907–31.7.1908
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt18. helmikuuta 1875
Isokyrö
Kuollut21. elokuuta 1933 (58 vuotta)
Seattle, Washington
Ammatti puuseppä, taloudenhoitaja
J. A. Mustosen ja Johan Kockin houkuttelema Perttilä karkaa Amerikkaan Matti Turkian kertoessa, kuinka hän ei ole oikea sosialisti, vaan puolueelle työskennellyt byrokraatti. Alex Federleyn piirros Fyren-lehdessä.

Jaakko Emil Perttilä (synt. Ahlberg, vuodesta 1909 Palander, 18. helmikuuta 1875 Isokyrö – 21. elokuuta 1933 Seattle, Washington) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysaktiivi, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1908.[1] Perttilä oli myös SDP:n puheenjohtaja vuosina 1905–1906, jonka lisäksi hän toimi muun muassa Helsingin suurlakkokomitean puheenjohtajana vuoden 1905 suurlakon aikana. Vuonna 1909 Perttilä sai vankeustuomion kavallettuaan puolueen varoja ja muutti Pohjois-Amerikkaan.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenliikkeessä ja politiikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Perttilä syntyi Isonkyrön Laurolassa Susanna Antintytär Ahlbergin (1855-1903) aviottomana lapsena.[2] 1890-luvun alkupuolella hän oli puusepänkisällinä Viipurissa. Vuonna 1896 Perttilä muutti Helsinkiin, jossa hän piti omaa liikettä Bulevardilla.[3] Vuodesta 1904 lähtien Perttilä työskenteli SDP:n taloudenhoitajana.[1]

Perttilä lähti työväenliikkeeseen 1890-luvun lopussa ja hoiti useita luottamustehtäviä. Hän oli Suomen Puuseppäin Liiton puheenjohtaja 1899, Helsingin työväenyhdistyksen puheenjohtaja 1901-1909, Helsingin suurlakkokomitean puheenjohtaja 1905, SDP:n puheenjohtaja 1905-1906 ja Suomen Puutyöntekijäin Liiton sihteeri sekä Suomen Työläisliiton puheenjohtaja 1906.[1][4][5] Vuonna 1907 Perttilä oli yksi Suomen Ammattijärjestön perustavan kokouksen puheenjohtajista ja samana vuonna hänet valittiin Elannon hallintoneuvoston puheenjohtajaksi.[6][7] Perttilä oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1904-1906.[5] Kansanedustajaksi hänet valittiin maaliskuussa 1907 pidetyissä Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Perttilän ainoaksi jäänyt kansanedustajakausi päättyi jo heinäkuussa 1908 eduskunnan hajottamiseen.[1] Seuraavissa vaaleissa hän jäi varasijalle.[8]

Ensimmäisen sortokauden aikana Perttilä oli mukana työläisaktivistien toiminnassa. Hänen väitettiin muun muassa auttaneen helmikuussa 1906 Venäjän valtionpankin Helsingin-konttorin ryöstöön osallistuneita vallankumouksellisia pakenemaan Suomesta.[9] 1900-luvun alkuvuosina Perttilä kirjoitti myös useita huvinäytelmiä, joita esitettiin harrastajateatteriessa.[10]

Katoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perttilä erosi SDP:n taloudenhoitajan tehtävästä maaliskuun 1909 alussa ja häipyi tietymättömiin. Muutaman päivän kuluttua puolueen tileissä havaittiin epäselvyyksiä ja asiasta ilmoitettiin poliisille.[11] Perttilä oli hankkinut väärennetyn passin ja matkustanut junalla Kristianiaan, josta hän jatkoi höyrylaivalla Lontooseen.[12] Perttilän jäljille päästiin hänen lähettämiensä kirjeiden perusteella. Lontoon suomalaisesta merimieskirkosta tulleen ilmiannon mukaan Perttilän näköinen mies oli majaillut kaupungissa ja noussut Southamptonissa Kapkaupunkiin purjehtineeseen höyrylaivaan.[13] Perttilä pidätettiin huhtikuun puolivälissä aluksen saavuttua perille.[14] SDP:n puoluetoimikunta kieltäytyi kustantamasta Perttilän palauttamista, mutta yleisen syyttäjän vaatimuksesta Helsingin raastuvanoikeus määräsi hänet vangittavaksi ja luovutettavaksi Suomeen.[15][16] Kesäkuussa varatuomari Voldemar Haikala matkusti noutamaan Perttilää ja he palasivat Helsinkiin syyskuun puolivälissä.[17]

Perttilä ilmoitti pakomatkansa syyksi puolueen tilikirjoissa olevat epäselvyydet, jotka hänen mukaansa johtuivat liiallisesta työtaakasta. Perttilä väitti myös joutuneensa puoluesihteeri Matti Turkian uhkailujen kohteeksi. Tilintarkastajien mukaan tilit olivat kunnossa, vaikka kirjanpidossa olikin puutteita.[12] Puolueen kassasta sen sijaan havaittiin hävinneen rahaa. Vajauksen epäiltiin aluksi olevan yli 12 000 markkaa, mutta lopulta selvisi, että Perttilä oli vienyt ainoastaan matkalla tarvitsemansa 2 300 markkaa. Korvausvaatimuksesta luovuttiin, koska summaa pidettiin pienenä ja lisäksi Perttilä oli jättänyt puoluetoimiston kassakaappiin vastaavan määrän arvopapereita. Puoluetoimikunta ei myöskään vaatinut rangaistusta, mutta joulukuussa Perttilä sai vuoden tuomion kavalluksesta.[18][19][20] SDP:n puoluehallintoa vaadittiin myöhemmin korvaamaan Perttilän noutamisesta syntyneet kustannukset, mutta raastuvanoikeus määräsi ne valtion kontolle.[21]

Pohjois-Amerikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perttilä ei suorittanut vankilatuomiotaan vaan pakeni Pohjois-Amerikkaan. Hän saapui New Yorkiin joulukuussa 1909 Ruotsin passilla nimellä Emil Palander.[22] Perttilän myöhempiä vaiheita ei juurikaan tunneta, mutta vuonna 1914 hän asettui Seattleen, jossa hänestä tuli kaupungin amerikansuomalaisen yhteisön johtohahmo. Perttilä kuoli 58-vuotiaana elokuussa 1933.[23]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Perttilän puoliso oli palvelijatar Sanna Amalia Rosbacka, jonka kanssa hän avioitui Viipurissa vuonna 1896.[24] Perttilän velipuoli oli kansanedustaja Valfrid Perttilä.[2]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suutarin mökillä : ilveily kahdessa näytöksessä. (Näytelmäkirjasto n:o 16) Helsinki: Yrjö Weilin, 1906.
  • Protesti : yksinäytöksinen ilveily. (Näytelmäkirjasto n:o 22) Helsinki: Yrjö Weilin, 1906.
  • Tiede ennen kaikkea : yksinäytöksinen ilveily. (Näytelmäkirjasto n:o 29) Helsinki: Yrjö Weilin, 1906.
  • Taudin houreessa : kolmenäytöksinen ilveily. (Näytelmäkirjasto n:o 44) Helsinki: Yrjö Weilin, 1907. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Kilpajuoksua : kolminäytöksinen ilveily. (Näytelmäkirjallisuutta n:o 96) Kuopio: U. W. Telén & C:o, 1908. Teoksen verkkoversio (PDF).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Emil Perttilä Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.6.2007.
  2. ↑ a b Jaakko Emil Perttilä 22.4.2022. Geni. Viitattu 12.10.2022.
  3. ↑ Helsingin Puusepäntyöntekijäin Liike, J. E. Perttilä & C:o. Työmies, 1.7.1899, nro 149, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  4. ↑ Työväen ammattijärjestö. Wiipurin Sanomat, 14.11.1899, nro 249, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  5. ↑ a b ”Suomen Sosialidemokratisen puolueen kansanedustajat vuosina 1907–1909”, Punanen viesti : Sosialidemokratinen kevätjulkaisu 1907, s. 11, 13. Helsinki: Sosialistinen Aikakauslehti, 1907. Kansalliskirjasto.
  6. ↑ Suomen Ammattijärjestö toiminut 20 vuotta. Uusmaan Työmies, 14.4.1927, nro 30, s. 1, 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  7. ↑ Lehtinen, Lasse: Tanner : itsenäisen Suomen mies, s. 86. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-13073-0-3
  8. ↑ Kuulutus. Uusi Suometar, 16.7.1908, nro 160, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  9. ↑ Salat julki -tutkimusten tuloksia. Työmies, 4.9.1909, nro 203, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  10. ↑ Perttilä, Emil Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 12.10.2022.
  11. ↑ Sosialidemokratisen puolueen rahastonhoitaja Emil Perttilä. Työmies, 20.3.1909, nro 66, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  12. ↑ a b Oikeus- ja poliisiasioita : Perttilän juttu. Helsingin Sanomat, 18.9.1909, nro 215, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  13. ↑ Perttilän juttu. Kansan Lehti, 10.4.1909, nro 82, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  14. ↑ Emil Perttilä vangittu Kapkaupungissa. Helsingin Sanomat, 15.4.1909, nro 85, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  15. ↑ Sosialistit ja Perttilän takaisin tuonti. Uusi Suometar, 18.4.1909, nro 88, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  16. ↑ Perttilän juttu. Helsingin Sanomat, 21.4.1909, nro 90, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  17. ↑ Emil Perttilä tuotu Helsinkiin. Helsingin Sanomat, 14.9.1909, nro 211, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  18. ↑ Perttilän vajaus. Kansan Lehti, 26.03.1909, nro 70, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  19. ↑ Oikeus- ja poliisiasioita : Perttilän juttu oikeudessa. Uusi Suometar, 7.10.1909, nro 231, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  20. ↑ Perttilän tuomio vahvistettu. Aamulehti, 19.12.1909, nro 295, s. 19. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  21. ↑ Oikeus- ja poliisiasioita : Emil Perttilän msahantuontikustannukset valtion maksettavat. Uusi Suometar, 1.3.1911, nro 50, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  22. ↑ Passenger search: Palander, Emil (vaatii kirjautumisen) Ellis Island Foundation. Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  23. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 16.2.1934, nro 45, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
  24. ↑ Kirkollisia ilmoituksia. Wiipuri, 7.6.1896, nro 130, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2022.
Edeltäjä:
Taavi Tainio 		SDP:n puheenjohtaja
1905–1906 		Seuraaja:
Edvard Valpas-Hänninen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emil_Perttilä&oldid=22242375”