Pohjois-Mariaanit

Pohjois-Mariaanit Northern Mariana Islands Sankattan Siha Na Islas Mariånas
Lippu	Vaakuna
Sijainti
Valtio	Yhdysvallat
Hallinto
– hallinnon tyyppi	territorio
– hallinnollinen keskus	Capitol Hill, Saipan
– Presidentti	Joe Biden
– Kuvernööri	Ralph Torres
Pinta-ala	477 km²
Väkiluku (2014)	51 483[1]
– väestötiheys	168 as./km²
Kielet	englanti, tšamorro, karoliini
BKT (2020)	858 milj. $
– asukasta kohti	17 302 $
Lyhenteet
– ISO 3166	MP
www.gov.mp
Infobox OK

Pohjois-Mariaanit (engl. Commonwealth of the Northern Mariana Islands, tšamorroksi Sankattan Siha Na Islas Mariånas) on 15 saaresta koostuva Yhdysvaltain territorio pohjoisella Tyynellä valtamerellä. Se sijaitsee Havaijin ja Filippiinien välillä, matka Havaijille on kolminkertainen matkaan Filippiineille verrattuna.

Pohjois-Mariaanit on yksi viidestä Yhdysvaltain asutusta saarialueesta; muut saarialueet ovat Guam, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Amerikan Samoa ja Puerto Rico, joista viimeksi mainitulla on myös Commonwealth-titteliä nimessään, millä ei tosin ole mitään vaikutusta esim. alueen lakeihin.^[2]

Pohjois-Mariaanit koostuu 14 saaresta tai saariryhmästä, joista merkittävimmät ovat Saipan, Rota ja Tinian. Suurin osa väestöstä asuu Saipanilla.^[3] Zealandia Bankin asema saarena on kyseenalainen, koska saaren huipusta merenpinnan yläpuolella on vain metri, ja vain laskuveden aikana.^[4]

Saarilla vallitsee trooppinen meri-ilmasto, jota lauhduttavat koillistuulet. Vuodenaikojen lämpötilavaihtelu on pientä, sadekausi kestää heinäkuusta lokakuuhun ja silloin saarilla on usein taifuuneita.

Osalla saarista on aktiivisia tulivuoria, joista korkein sijaitsee Agrihanilla ja on saariston korkein kohta, 965 metriä. Saarilla on kolme päällystettyä ja kolme päällystämätöntä lentokenttää, yksi helikopterikenttä ja yli 350 kilometriä maantietä. Parhaat satamat ovat Saipanilla ja Tinianilla.

Saipan, Tinian ja Rota ovat omia kuntiaan. Lisäksi Aguijania hallitaan osana Tinianin kuntaa. Muut saaret muodostavat yhdessä pohjoisten saarten kunnan.

Guam kuuluu maantieteellisesti samaan saariryhmään Pohjois-Mariaanien kanssa, mutta poliittisesti se on erotettu omaksi territoriokseen.^[5]

Ensimmäiset asukkaat saapuivat saarille Filippiineiltä 1500–1400 -lukujen eaa. aikoihin. Myöhemmin saarille saapui uusi muuttoaalto Karoliineilta.^[3]

Portugalilaisen (tosin Espanjan lipun alla purjehtineen) Fernão de Magalhãesin löytäessä Pohjois-Mariaanit ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1521 saaria asutti tšamorrokansa. Vielä 1500-luvun alkupuoliskolla Espanja lähetti saarille katolisia lähetyssaarnaajia. Eräs heistä, Padre Diego Luis de San Vitores, antoi saarille nimen Islas de las Marianas Espanjan kuninkaan Filip IV:n lesken Maria Annan mukaan.

Espanjan–Yhdysvaltain sodan vuoksi Espanja ja Saksan tekivät sopimuksen, jolla Espanja myi Saksalle Mariaanit, Karoliinien saariston ja Palaun vuonna 1899. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Japanista tuli saariston hallitsija Kansainliiton mandaatilla. Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat valtasi saaret japanilaisilta ja sai sodan jälkeen YK:n mandaatin saarten hallintaan. Yhdysvallat käytti saaria pääosin sotilaallisiin tarkoituksiin.

Vuonna 1978 Yhdysvallat teki Pohjois-Mariaanien kanssa sopimuksen poliittisesta unionista, jossa Pohjois-Mariaanit saivat kuvernöörijohtoisen itsehallinnon.

Pohjois-Mariaanit ovat poliittisessa unionissa Yhdysvaltain kanssa. Sillä on merkittävä päätösvalta sisäisissä asioissaan, ulkopolitiikasta ja puolustuksesta vastaa Yhdysvallat. Saarilla on edustajansa myös Yhdysvaltain edustajainhuoneessa, mutta tällä ei ole siellä äänioikeutta.^[6] Vuodesta 2009 lähtien edustajana on toiminut Gregorio Sablan.^[7]

Territorio on poliittiselta statukseltaan järjestetty ja maahan sulauttamaton. Sillä on siis Yhdysvaltain kongressin säätämän lain nojalla oikeus autonomiaan, mutta Yhdysvallat voi kongressin päätöksellä tunnustaa maan itsenäisyyden tai siirtää suvereniteetin toiselle valtiolle, koska territorio on maahan sulauttamaton.^[8][9][10]

Toimeenpanovalta saarten itsehallinnossa on kuvernöörillä ja varakuvernöörillä, jotka molemmat palvelevat neljän vuoden kaudet. Lainsäädäntävalta kuuluu kaksikamariselle parlamentille, jonka osat ovat yhdeksänjäseninen senaatti ja 18-jäseninen edustajainhuone. Edustajainhuoneen jäsenistä 16 valitaan Saipanilta, yksi Rotalta ja yhteensä yksi Tinianilta ja Aguijanilta. Saarilla on myös oma oikeuslaitos, joka vastaa sen sisäisistä ongelmista elleivät ne koske Yhdysvaltain liittovaltion lakeja, jolloin saarten korkeimman oikeuden päätöksistä voi valittaa Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen.

Pohjois-Mariaanit liittyi vuonna 1983 Tyynenmeren yhteisön jäseneksi.^[8]

Pohjois-Mariaanien tärkein luonnonvara on kalastus. Noin viidesosa pinta-alasta on viljelykelpoista, kymmenesosa on pysyvää laidunmaata. Suurin osa Tinianin saaresta on varattu Yhdysvaltain sotilaskäyttöön. Merkittävin elinkeino on matkailu, se työllistää puolet työvoimasta. Merkittävin vientituote on tekstiilit. Yhdysvaltain taloudellinen tuki on saarille erittäin tärkeää.

Pohjois-Mariaanit on Yhdysvaltojen kansallisen vähimmäispalkkalainsäädännön ulkopuolella.^[11]

Territorion virallinen valuutta on Yhdysvaltain dollari. Vuonna 2020 territorion BKT oli kokonaisuudessaan 858 000 000 dollaria ja asukasta kohden oli 17 302 dollaria.^[12]

Suurimmat väestöryhmät ovat tšamorrot, karoliinit ja muut mikronesialaiset. Lisäksi merkittäviä ryhmiä ovat valkoihoiset, japanilaiset, kiinalaiset ja korealaiset. Merkittävin uskonto on kristinusko, erityisesti katolisuus, mutta myös muitakin uskontoja harjoitetaan.^[5] Vuonna 2010 territorion asukkaista 10 % oli uskonnoltaan buddhalaisia.^[13]

Saarilla syntyvät henkilöt ovat syntyperäisiä Yhdysvaltain kansalaisia, mutta koska alue on territorio, sen asukkaat eivät saa äänestää Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.^[3]

Tärkeimmät kielet ovat englanti, tšamorro ja karoliini.^[3] Kouluissa noudatetaan amerikkalaista järjestelmää ja opetuskieli on pääsääntöisesti englanti.^[10]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjois-Mariaanit Wikimedia Commonsissa