Moskovan suuriruhtinaskunta

Moskovan suuriruhtinaskunta Великое княжество Московское Velikoje knjažestvo Moskovskoje
1263–1478
Dmitri Donskoin lippu (värit keskiaikaisten kronikoiden mukaan) kaksipäinen kotka Iivana Suuren vaakunassa
Moskovan suuriruhtinaskunnan alueen kehitys vuosina 1390–1547.
Valtiomuoto	monarkia
osa	Kultaista ordaa (vuoteen 1480)
Moskovan ruhtinas/suuriruhtinas	Ensimmäinen: Daniel (1263–1303) Viimeinen: Iivana IV Julma (1533–1547)
Pääkaupunki	Moskova
Uskonnot	ortodoksinen kristillisyys (valtionuskonto)
Kielet	venäjä, turkkilaiset kielet, suomalaisugrilaiset kielet
Edeltäjät	Kiovan Rusin seuraajavaltiot
Seuraaja	Moskovan Venäjä
Infobox OK

Moskovan suuriruhtinaskunta (ven. Великое княжество Московское, Velikoje knjažestvo Moskovskoje; vuoteen 1328 asti Moskovan ruhtinaskunta)^[1] oli Aleksanteri Nevskin nuorimman pojan ruhtinas Daniel Aleksandrovitšin Moskovan kaupungin pohjalle, Vladimir–Suzdalin alueelle 1200-luvulla perustama valtio, joka myöhemmin yhdisti Moskovan Venäjän.

Moskovan nousua edesauttoi edullinen sijainti Moskva- ja Neglinka-jokien solmukohdassa tärkeitten kauppareittien risteyksessä tuottoisaa kauppaa varten sekä metsien ja suoalueiden tarjoama suoja hyökkäyksiä vastaan, mutta päätekijä oli sen yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa. Mongolikaanit nimittivät Moskovan hallitsijat suuriruhtinaiksi 1300-luvun alkupuolella ja antoivat näille oikeuden kerätä veroa muilta ympäröiviltä ruhtinaskunnilta. Myöhemmin ruhtinaskunnan etuoikeuksia lisättiin tekemällä siitä Venäjän ortodoksisen kirkon keskus vuonna 1326.^[2]

Moskovan noustua kaikkien ruhtinaskuntien hallitsijaksi muodostettiin 1400-luvun lopulla Moskovan Venäjä.^[2]

Moskova oli keskiaikainen ruhtinaskunta, joka Rurikin dynastian sukuhaaran johdolla kasvoi pienestä Rostov-Suzdalin ruhtinaskunnan asutuksesta hallitsevaksi poliittiseksi tekijäksi Koillis-Venäjällä.^[1]

Moskovasta tuli ruhtinaskunta 1200-luvun jälkipuoliskolla ruhtinas Daniel Aleksandrovitšin hallinnassa. Moskova houkutteli uusia asukkaita, ja sen ruhtinaat keräsivät suuria tulli- ja verotuloja. Lyhyen kilpailun jälkeen Tverin ruhtinaiden kanssa ruhtinas Danielin pojan ruhtinas Juri Danilovitšin aikana Moskovan ruhtinaat saivat tataari-herroiltaan Vladimirin suuriruhtinaan tittelin vuonna 1328. Tämän arvonimen ansiosta he pystyivät keräämään Venäjän verot tataarikaanille ja siten vahvistamaan alueensa taloudellista ja poliittista asemaa.^[1]

Moskovalaiset ruhtinaat harjoittivat myös Venäjänmaan yhdistämispolitiikkaa. Juri Danilovitš laajensi ruhtinaskuntansa kattamaan lähes koko Moskovan alangon ja suuriruhtinas Iivana I Kalita, jota seurasivat hänen poikansa suuriruhtinas Semjon I Ivanovitš "Ylpeä" ja Iivana II ostivat lisää alueita.^[1]

Suuriruhtinas Dmitri Donskoi lisäsi alueomistuksiaan ​​valloittamalla ja sai myös symbolisesti tärkeän voiton tataareista Kulikovon taistelussa vuonna 1380. Dmitrin seuraajat suuriruhtinaat Vasili I ja Vasili II jatkoivat Moskovan alueen laajentamista ja aseman vahvistamista huolimatta katkerasta sisällissodasta jälkimmäisen hallituskauden aikana.^[1]

Suuriruhtinas Iivana III saattoi päätökseen maiden yhdistämisen liittämällä Rjazanin ja Jaroslavlin vuonna 1463, Rostovin vuonna 1474, Tverin vuonna 1485 ja Novgorodin vuonna 1478 Moskovan suuriruhtinaskuntaan. Iivanan hallituskauden loppuun mennessä Moskovan suuriruhtinas oli itse asiassa koko Venäjänmaan hallitsija.^[1]

Pääartikkeli: Moskovan suuriruhtinas

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moskovan suuriruhtinaskunta Wikimedia Commonsissa