Leyla Zana

Leyla Zana
Leyla Zana Brysselissä 2010
Henkilötiedot
Syntynyt	3. toukokuuta 1961 Turkki
Kansalaisuus	kurdi
Ammatti	poliitkko, ihmisoikeusaktivisti
Puoliso	Mehdi Zana
Lapset	Ronay Zana, Ruken Zana
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Leyla Zana (syntynyt 3. toukokuuta 1961 Diyarbakır, Turkki) on turkkilainen kurdipoliitikko ja ihmisoikeusaktivisti.

Etniseltä taustaltaan Leyla Zana on kurdi. Hänet valittiin ensimmäisenä kurdinaisena Turkin parlamenttiin vuonna 1991. Zana on ollut toistuvasti vangittuna kurdien oikeuksia puolustavien mielipiteittensä vuoksi. Hän on naimisissa poliitikko ja aktivisti Mehdi Zanan kanssa ja heillä on kaksi lasta, poika Ronay (s. 1976) ja tytär Ruken.

Zanalle myönnettiin vuoden 1994 vangitsemisen jälkeen useita sananvapauspalkintoja ja hän on ollut ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuosina 1995 ja 1998.

Leyla Zana syntyi 3. toukokuuta 1961 Bachen kylässä, Silvanin alueella Diyarbakırin maakunassa. Hänen isänsä työskenteli vedenjakelussa. Zanalla on neljä siskoa ja yksi veli. Hän aloitti kouluun varhain, mutta perinteisiä arvoja kannattava ja konservatiivinen isä lopetti hänen koulunsa kesken jo kolmen vuoden jälkeen. Tämän jälkeen Zana teki kotitöitä perheen maatilalla. Perheen naiset olivat hyvin alisteisessa asemassa miehiin nähden. ^[1]

Vuonna 1975, Leylan ollessa 14-vuotias, hänet naitettiin 35-vuotiaalle serkulleen Mehdille. Mehdi Zana oli paikallinen nouseva kurdipoliitikko jonka Leyla oli nähnyt vain hänen kampanjoidessaan Turkin työväenpuolueen nimissä heidänkin alueellaan.^[1] Ennen Leylan ja Mehdin avioliittoa Mehdi ja muut puolueen johtohahmot oli tuomittu 15 vuodeksi vankeuteen, mutta heidät armahdettiin 1974 ja he perustivat puolueen uudestaan. Mehdin vapautuessa hänen äitinsä oli pyytänyt Leylan kättä tämän isältä. Aviopari muutti Diyarbakiriin ja 1977 Mehdi äänestettiin kaupungin pormestariksi. Turkin hallinto ei hyväksynyt kurdien valitsemaa pormestaria ja Diyarbakir piiritettiin ja sen varat jäädytettiin. Pormestari pyysi apua eurooppalaisilta kolleegoiltaan mutta ranskalaisten avustuslähetyksiä ei päästetty perille. Näiden vuosien aikana Leyla Zana sai ensikosketuksensa politiikkaan. Vuoden 1980 vallankaappauksen yhteydessä Mehdi pidätettiin ilman syytteitä ja tuomittiin vankilaan 35 vuodeksi.^[2] Leylalla ja Mehdillä oli tässä vaiheessa yksi lapsi ja Leyla odotti seuraavaa.

Leyla Zana sanoo että miehensä vangittuna ollessa hän alkoi kiinnostua politiikasta ja omasta taustastaan. Siihen asti hän oli elänyt aina jonkun toisen päätösten mukaan mutta miehensä ollessa vangittuna hän joutui itse tekemään päätöksiä. Hän kertoo ettei hänen annettu yhdessä vaiheessa nähdä miestään puoleen vuoteen ja samoihin aikoihin hän alkoi lukea puutteellisella lukutaidollaan poliittista kirjallisuutta. ^[1] Hän opiskeli itsenäisesti turkkia ja hankki lukiotodistuksen. Lisäksi Zana toimi puhenaisena muidenkin vankien omaisten puolesta. ^[3]

Vuoteen 1984 mennessä hän oli alkanut ottaa osaa aktiiviseen poliittiseen toimintaan ja tämä hiersi pariskunnan välejä sillä Mehdi olisi halunnut Leylan tekevän asioita vain hänen puolestaan eikä itsenäisesti. Hiljalleen edennyt muutos sai käänteensä 1988 kun Leyla Zana pidätettiin ensimmäisen kerran. Leyla oli ollut helteisenä heinäkuun päivänä monien muiden vankien omaisten kanssa odottamassa vankilan edessä päästäkseen näkemään miehensä. Vierailijat vietiin puutarhaan jossa heille kerrottiin etteivät he tänään pääsisi näkemään vankeja. Samanaikaisesti muurin takaa kuului kuinka vankilassa hakattiin miehiä joita he olivat tulleet katsomaan. Väkijoukko nousi kapinaan ja alkoi huutaa ja heitellä kiviä. ^[1] Leyla pidätettiin 83 muun kanssa, virallisesti pidätyksen syyksi mainittiin kapinaan yllyttäminen. Leylaa pidettiin ensin viikko tutkintavankeudessa ja sen jälkeen vangittiin 50 päiväksi. ^[3] Vankilassa Leyla tutustui erilaisista taustoista tuleviin naisiin samassa tilanteessa ja naisten ihmisoikeudet rupesivat kiinnostamaan häntä. Hänen varhaisessa elämässään naiset olivat olleet suunnilleen kotieläimen asemassa, tieto aseistetuista kurdinaisista taiselemassa sai hänet muuttamaan suhtautmista itseensä ja naisiin muutenkin. Vankilassa ollessaan hän omien sanojensa mukaan rupesi poliittiseksi aktivistiksi. ^[1]

Leyla valittiin 1991 turkin parlamenttiin ja 1994 hänet puoluetovereineen pidätettiin. ^[4]Leylan molemmat lapset pakenivat Eurooppaan muutaman vuoden sisällä pidätyksestä. Hänen aviomiehensä Mehdi oli armahdettu vuonna 1991 ja vangittu sen jälkeen uudestaan. Leylalle tarjottiin armahdusta terveydellisistä syistä vuonna 1997, mutta hän kieltäytyi. Leyla kärsii osteoporoosista ja maksaongelmista. Hän pysyi vangittuna vuoden 2004 kesäkuuhun. Vuoden 2004 vapauttamisensa jälkeen Leyla on ollut syytettynä ja vangittuna useita kertoja.

Leyla Zanan poliittinen aktiivisuus alkoi hänen toimistaan Mehdi Zanan ollessa vangittuna. Hän alkoi puolustaa ensin vankilassa olevan miehensä oikeuksia, opiskeli turkkia ja hankki sekä peruskoulu että lukiotodistuksen kolmessa vuodessa. Leylasta tuli vankien omaisten puhenainen ja hän aloitti työskentelyn vastaperustetussa ihmisoikeusyhdistyksessä Diyarbakirissa. ^[3] Pian hän alkoi kirjoittaa Yeni Ülke lehteen ^[5] ja hänestä tuli kansallisesti tunnettu hahmo.

Lehti joutui viranomaisten hampaisiin ja lopetettiin, mutta Leyla oli ehtinyt nousta suosituksi hahmoksi turkin kurdien keskuudessa. 20. lokakuuta 1991 hän voitti alueensa vaalit ylivoimaisesti 84% äänienemmistöllä ja tuli ensimmäisenä kurdinaisena valituksi turkin parlamenttiin. Leyla aloitti uransa parlamentissa skandaalilla, turkiksi lausutun virkavalansa loppuun hän lisäsi kurdiksi ”Taistelevansa jotta kurdit ja turkkilaiset voisivat elää yhdessä demokraattisessa puitteissa”. Kurdin käyttäminen julkisissa yhteyksissä oli rikollista ja vain poliitikoille myönnetty juridinen koskemattomuus esti hallintoa pidättämästä häntä heti.^[3]

Leyla jatkoi kurdien oikeuksien puolustamista, vieraili ulkomailla ja piti kurdien väreissä olevaa päähuivia. Ankaran turvallisuustuomioistuimen yleinen syyttäjä haki toistuvasti (27.11.1991, 16.12.1992, 25.5.1993 ja 2.7.1993) ^[6] Leylan ja muiden DEP:n edustajien syytesuojan poistamista vedoten Turkin rikosoikeuden artiklaan 125. 2. maaliskuuta 1994 kansalliskokous poisti Leylan ja hänen puoluetovereidensa Hatip Diclen, Orhan Doganin ja Selim Sadakin juridisen koskemattomuuden ja heidät pidätettiin. Leylaa ja hänen puoluetovereitaan pidettiin vangittuina ilman syytettä kunnes 16. kesäkuuta 1994 heitä syytettiin artiklan 125 mukaisesti maan yhtenäisyyden vaarantamisesta, mutta 8. joulukuuta 1994 Ankaran turvallisuustuomioistuimessa pidetyssä oikeuskäsittelyssä artiklan 125 mukaiset syytteet kumottii ja heitä syytettiin artiklan 168 mukaisesta aseellisen ryhmän tuksemisesta ja tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen. Oikeus katsoi syytettyjen osallistuneen separatistiseen toimintaan Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) ohjeistamina. Syytettyjen katsottiin piilotelleen militantteja, painostaneen paikallisia johtajia vakiinnutamaan PKK:n asemaa heidän alueillaan. Lisäksi syytettyjen pitämien puheiden ja heidän kirjoituksiensa joissa he puolustivat kurdien oikeuksia katsottiin tukevan PKK:n toimintaa. ^[7]

Leyla kumppaneineen valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, vedoten artikloihin 6 ja 10, etteivät he olleet saaneet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä puolueettomassa tuomioistuimessa ja heidän ilmaisunvapauttaan oli loukattu.^[7][4]

Varsin pian vangitsemisen jälkeen Amnesty International tunnusti Leylan poliittiseksi vangiksi ja hänelle myönnettiin Thorolf Rafton muistopalkinto. Vangitsemista seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Saharov-palkinto^[3], Aachenin rauhanpalkinto^[8], Bruno Kreisky -palkinto^[9] ja hänet nimettiin Nobelin rauhanpalkinto ehdokkaaksi.

Leyla Zanan tapaus sai palkintojen myötä runsaasti huomiota maailmalla ja 27. marraskuuta 1997 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa päätettiin yksimielisesti että Leylan ja hänen puoluetovereidensa tapauksessa oli rikottu monia heidän oikeuksistaan. ^[4] Vuonna 1998 Leyla kirjoitti artikkelin kurdilaisesta uudesta vuodesta ja sen seurauksena hänen vankeuttaan pidennettiin kahdella vuodella.^[3] Samana vuonna Leyla oli uudelleen ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Kansainvälisen yhteisön painostus Leyla Zanan vapauttamiseksi jatkui ja 17. heinäkuuta 2001 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi että Leyla puoluetovereineen ei ollut saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja ettei heille ollut annettu riittävästi aikaa valmistautua uusiin syytteisiin ennen oikeudenkäyntiä.^[6] Seuraavana kesänä 16. kesäkuuta 2004 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoit turkin rikkoneen vapaiden vaalien periaatteita ja määräsi valtion maksamaan yhteensä lähes 700 000 euroa korvauksia Leyla Zanalle ja muille vuoden 1994 puolueen kieltämisessä paikkansa menettäneille edustajille.^[10][11]

Turkin parlamentti oli hyväksynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen helmikuussa 2003 voimaan tulevan päätöksen, että henkilöllä jota ei ollut kuultu oikeudenmukaisesti oli oikeus uuteen oikeuskäsittelyyn ja 4. helmikuuta 2003 syytetyt hakivat virallisesti uutta oikeudenkäyntiä lakimuutokseen vedoten. Uusi oikeudenkäynti pidettiin Ankaran turvallisuustuomioistuimessa helmikuun 2003 ja huhtikuun 2004 välillä ja syytettyjen tuomiot pidettiin ennallaan. Oikeudenkäynnin ei katsottu nousseen kansainvälisten standardien vaatimalle tasolle, prosessin katsottiin loukanneen syytettyjen syyttömyysolettamaa, yhdenvertaisuusperiaatteita, oikeutta julkiseen kuulemiseen sekä oikeutta kohtuullisen pituiseen oikeuskäsittelyyn. Tuomioistuimen ei myöskään katsottu olleen puolueeton tai riippumaton. Lisäksi tuomioistuimen ja syyttäjän kastottiin jättäneen tutkimatta kahden syytetyn kaltoinkohteluepäilyt.^[7]

Korkein oikeus mitätöi Ankaran turvallisuustuomioistuimessa pidetyn uusintakäsittelyn 14. heinäkuuta 2004. Se oli ensimmäisten kuulemisten yhteydessä vapauttanut Leyla Zanan ja kolme tämän kollegaa 9. kesäkuuta 2004. Korkein oikeus katsoi, että alempi oikeusaste ei ollut pitänyt oikeudenmukaista käsittelyä ja että se oli jättänyt huomiotta, että perusoikeuksia ja -vapauksien osalta kansainvälisten sopimusten ja maan lakien ollessa ristiriidassa kansainvälisen sopimuksen kanta on ratkaiseva. Korkein oikeus myös viittasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kuudenteen artiklaan joka säätelee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.^[7] Vapautumisensa jälkeen Leyla Zana vieraili Euroopan parlamentissa kiittämässä vuonna 1995 annetusta Saharov-palkinnosta ja Euroopan parlamentin solidaarisuudesta. Puheessaan hän vetosi rauhan puolesta moniin eri tahoihin.^[12]

Vapauttamisensa jälkeen Leyla Zana on ollut syytettynä useasti ja hänet tuomittiin Diyarbakırin oikeudessa uudestaan kymmeneksi vuodeksi vankeuteen 4. joulukuuta 2008.^[13]Tällä kertaa häntä syytettiin terroristijärjestöön kuulumisesta. Perusteluina oikeus esitti Zanan 18. heinäkuuta 2007 ja 21. maaliskuuta 2008 pitämiä puheita. Leyla Zana valitti tuomiosta. ^[14] Diyarbakırin syyttäjä vaati Leylan tuomion pidentämistä vedoten puheisiin joissa hän oli puhunut vangitusta PKK johtajasta Abdullah Öcalanista kurdien johtajana ja viitannut PKK:n toimiin vapaustaisteluna. Ranskassa aloitettiin kampanja Leylan tukemikseksi 10. helmikuuta ja maaliskuussa 2009 monet paikalliset ihmisoikeusaktivisti aloittivat kampanjan Leylan vapauttamiseksi. 28. heinäkuuta Leyla tuomittiin vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen PKK:n propagandan levittämisestä. Leylaa vastaan oli odottamassa yli kymmenen syytettä. Syyskuun kahdeksantea Leylaa syytettiin uudestaan laittoman propagandan levittämisestä, perusteena hänen kurdilaisen uudenvuoden juhlissa 2007 pitämänsä puhe jossa hän oli nimennyt Öcalanin yhdeksi kolmesta kurdien johtajista.^[15] 12. joulukuuta 2009 Leyla Zana ja 34 muuta DTP:n jäsentä menettivät viideksi vuodeksi oikeutensa äänestää ja osallistua vaaleihin.^[16]

8. huhtikuuta 2010 Leyla Zana tuomittiin poissaolevana kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Hänen edustajansa totesi että he luonnollisesti valittavat päätöksestä.^[17][18]

Turkin vaalilautakunta kielsi ensin Leyla Zanaa ja muutamaa muuta kurdivaikuttajaa osallistumasta vuoden 2011 vaaleihin mutta se johti laajoihin protesteihin kurdialueilla ja lautakunta joutui taipumaan. ^[19][20]

Leyla ja 35 muuta BDP (Baris ve Demokrasi Partisi, Rauhan ja Kehityksen Puolue) ehdokasta valittiin turkin parlamenttiin 12. kesäkuuta 2011 pidetyissä vaaleissa. ^[21]

24. toukokuuta 2012 Leyla Zana tuomittiin vankilaan kymmeneksi vuodeksi. Häntä syytettiin propagandasta laittoman organisaation puolesta sekä rikoksesta laittoman organisaation puolesta kuulumatta siihen. Syytteet perustuivat yhdeksään eri puheeseen jotka Zana oli pitänyt vuosina 2007-2008.^[22]

• 1994 Thorolf Rafton muistopalkinto
• 1995 Saharov-palkinto
• 1995 Aachenin rauhanpalkinto
• 1995 Bruno Kreisky -palkinto
• 1995 Nobelin rauhanpalkinto ehdokkuus
• 1998 Nobelin rauhanpalkinto ehdokkuus

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Muut SNAC IdRef