Johan Amos Comenius

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Älä lisää lähteetöntä vaan etsi lähteet

Johan Amos Comenius (tšek. Jan Amos Komenský  kuuntele ääntämys ^(ohje), lat. Iohannes Comenius, saks. Johann Amos Comenius, unk. Comenius Ámos János) (28. maaliskuuta 1592 – 15. marraskuuta 1670) oli tšekkiläinen kasvatusajattelija, teologi, opettaja, filosofi, kasvattaja ja kirjailija. Itseään hän piti etenkin teologina, vaikka jälkimaailma on oppinut tuntemaan hänet enemmän pedagogina, kasvatusajattelijana ja koulujen uudistajana.

Comeniuksen toiminnan taustalla on hussilainen kirkollinen uudistus ja böömiläis-määriläisen veljesyhteisön traditio. Comenius oli hussilaisen kirkon böömiläis-määriläisen veljesyhteisön (Unitas fratrum) viimeinen piispa. Veljesyhteisö korosti elämää jatkuvana pyrkimyksenä kohti parempaa ja valmistautumisena ikuisuuteen. Veljesyhteisön tradition perillisenä hän oli ennen muuta kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjä ja didaktiikan eli opetusopin isä.

Comeniuksen mukaan ihmisen koko elämä oli koulua, jatkuvaa oppimista ja kasvua, kehdosta hautaan asti. Maailma oli koko ihmiskunnan koulu, suuri oppimisyhteisö, jossa kansojen tuli rauhan, yhteistyön ja vastavuoroisuuden hengessä kasvaa toinen toisensa kunnioittamiseen, inhimillisyyteen ja Jumalan tuntemiseen. Hän esitti myös tieteen ja kasvatuksen kansainvälisen yhteistyöelimen, Collegio lucis (Valon kollegio) perustamista, joten Unesco on pitänyt Comeniusta omien periaatteidensa edelläkävijänä.

Comeniuksen kasvatuksen, teologian ja filosofian, sekä muunkin toiminnan päämäärä oli parantaa ihmiskunnan onneton tila. Irrottautumalla keskiaikaisesta ajattelusta, että kasvatus olisi kirkollinen asia, hän laajensi kasvatuksen yleisinhimilliseksi tehtäväksi. Comenius vaati kaikkien lasten oikeutta koulutukseen sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta ja hän suunnitteli ensimmäisenä maailmassa laajan ja yksityiskohtaisen ohjelman vaatimustensa toteuttamiseksi teoksessaan Didactica magna (Suuri opetusoppi). Comenius piti Eurooppaa maailman sydämenä, Saksaa Euroopan sydämenä, Saksaan silloin kuulunutta Böömiä Saksan sydämenä ja Prahaa Böömin sydämenä.

Comeniuksen syntymäpaikka ei ole varmasti tiedossa, lähinnä on esitetty Nivnice-nimistä paikkakuntaa tai Uherský Brodia Määrissä, jotka tiedetään hänen lapsuutensa tärkeiksi kasvuympäristöiksi. Nimi Comenius taas juontaa juurensa pienestä Komňa-nimisestä kylästä, jossa hänen perheensä asui (tšekiksi: Komňa > Komenský; Comenius on latinalaistettu muoto). Nimen latinalaista muotoa Comenius alkoi käyttää myöhemmin, mutta kirjoitti eräissä varhaisissa asiakirjoissa nimensä myös Joannes Amos Nivnicensis. Comeniuksen isoisää kutsuttiin unkarilaisperäisellä nimellä. Perhe oli muuttanut 1500-luvun alussa Slovakiasta, silloisesta Pohjois-Unkarista. Unkarin kieli olikin yksi niistä kielistä, jotka Comenius hallitsi äidinkielensä tšekin lisäksi.

Comeniuksen elämäntarinassa on traagisia käänteitä. Onnellisena alkanut lapsuus keskeytyi jo kymmenvuotiaana, kun hänen vanhempansa ja kaksi sisarustaan kuolivat. Poika joutui sukulaisten hoidettavaksi. Pian huomattiin pojan lahjakkuus ja hän pääsi opilliselle uralle, ensin veljesyhteisön kouluihin ja sittemmin Herbornin (Hessenissä) sekä Heidelbergin yliopistoihin. Yliopisto-opinnoissa Comenius perehtyi laajempaan eurooppalaiseen sivistysperintöön ja uusiin tieteellisiin keksintöihin, joita kohtaan hän osoitti kiinnostusta. Muun muassa Baconin ja Vesaliuksen ajatukset tulivat tutuiksi. Erityisen vaikutuksen teki saksalainen professori ja ensyklopedisti Johann Heinrich Alsted, jonka kautta Comenius tutustui myös saksalaisen pedagogin Wolfgang Ratken teksteihin. Pyrkimys sivistykseen alkoi kyteä ja Comenius ryhtyi suunnittelemaan suurta tšekinkielistä sanakirjaa, johon hän aikoi koota äidinkielensä rikkaudet. Heidelbergissa hän tutustui myös Kopernikuksen heliosentriseen maailmankuvaan. Hän ei uskonut sitä, sillä hänen mukaansa se alensi Maan planeettojen tasolle, eikä sellainen maailmankuva voinut hänen mielestään pitää paikkaansa. Sen sijaan hän omaksui Tyko Brahen maailmankuvan, jossa Aurinko ja Kuu kiertävät Maata ja muut planeetat Aurinkoa.

Suoritettuaan yliopisto-opintonsa 1614 Comenius palasi kotiseudulleen opettaen ensin veljesyhteisön koulussa Preraussa ja toimien myöhemmin myös seurakunnan paimenena ja koulun johtajana Fulnekissa. 1600-luvun eurooppalaisen yhteiskunnan kriisi alkoi kuitenkin pian koskettaa Comeniuksen toimintaa, kun poliittiset ja uskonnolliset jännitteet kasautuivat ristiriidoiksi johtaen lopulta avoimeen vihamielisyyteen protestanttien ja katolisten välillä. Comenius joutui jättämään kotinsa, vaimonsa ja lapsensa ja piileskeli metsissä, sillä pappeja kohtaan viha oli suurimmillaan. Kärsimyksen, kuoleman ja vihan keskellä myös Comeniuksen vaimo ja lapset menehtyivät ruttoon. Comenius kamppaili sisäisissä ristiriidoissa paeten yhä syvemmälle metsiin. Hänen kerrotaan todenneen, että ”Elämäni on ollut yhtä ainoata loputonta vaellusta, eikä minulla ole missään ollut pysyväistä asuinsijaa”. Näiden vuosien kahdessa teoksessa Surujen mies (1623) ja Maailman labyrintti (1623) kuvastuu henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen syvä kriisi.

Vuonna 1628 Comenius joutui jättämään kotimaansa yhdessä suuren pakolaisjoukon kanssa. Turvapaikka löytyi Lesznon kaupungista Puolasta. Sitä ennen hän oli tutustunut Elias Bodinuksen didaktiseen teokseen ja toivoi voivansa kirjoittaa vastaavanlaisen tšekkiläisille. Näin sai alkunsa tšekkiläinen Didaktika, jota Comenius myöhemmin muokkasi ja käänsi latinan kielelle, jollaisena se myös tuli tunnetuksi nimellä Didactica magna, Suuri opetusoppi. Opettaessaan Lesznon latinakoulussa hän sai kokeilla pedagogisia menetelmiään. Hän oivalsi myös varhaiskasvatuksen suuren merkityksen laatien teoksen Informatorium der Mutterschul, jossa hän käsittelee varhaiskasvatuksen kysymyksiä perusteellisemmin kuin kukaan aikaisemmin. Teos, joka nosti hänet maailmanmaineeseen oli kuitenkin Janua linguarum reserata, Avattu kielten ovi (1631), latinan kielen realistista ajattelutapaa hyödyntävä oppikirja, josta otettiin pian painoksia eri kielillä Euroopassa.

Lesznon vuosina tulee esille myös Comeniuksen pansofinen toiminta. Pansofiaan (Universaali viisaus) Comenius tahtoi koota sellaisen kokonaisesityksen maailmasta ja tiedosta, joka auttaisi ihmiskuntaa rakentamaan onnellisemman tulevaisuuden ja rauhan. Hän tahtoi koota siihen kaiken ihmistä koskevan tiedon harmoniseksi kokonaisuudeksi, mutta joutui pian teologien kritiikin kohteeksi, vaikka 1600-luvun yleishenkisyyden ilmapiirissä myös pansofisella ajattelulla oli runsaasti kannattajia. Näiden pyrkimysten edistäminen johti hänet myös kosketuksiin englantilaisten aatetoverien, erityisesti Samuel Hartlibin kanssa. Pansofiaan kuului keskeisesti tiedemiesten kansainvälinen yhteistyö ja niinpä Comenius kutsuttiin Englantiin vuonna 1641 keskustelemaan pansofiastaan ja aloittamaan laaja uudistusohjelma. Takana oli vahva parlamentaarinen ryhmittymä. Poliittiset levottomuudet Englannissa keskeyttivät kuitenkin pian uudistustoimet ja Comenius joutui jättämään maan 1642, mutta yhteydet englantilaisiin aateveljiin säilyivät kirjeenvaihdossa. Englannissa Comenius viimeisteli tärkeän teoksen Via lucis, Valon tie, jossa hän esittää pähkinänkuoressa pansofisen uudistusohjelmansa perusteet.

Comenius sai paljon kutsuja eri puolilta, ja myös Ranskassa oltiin kiinnostuneita hänen ajatuksistaan. Comenius tapasi filosofi René Descartesin, joka oli varsin eri kannoilla teologian ja filosofian välisissä suhteissa pitäen nämä alueet tarkasti erillään toisistaan. Comenius ei hyväksynyt myöskään Descartesin väitettä, jonka mukaan eläimet ovat täysin tunnottomia ja vaistonvaraisia olentoja. Comenius vastasi myönteisesti ruotsalaisten esittämään kutsuun ja matkusti Norrköpingiin Ruotsiin keskustellen koulunuudistusasiasta kansleri Axel Oxenstiernan kanssa, joka oli varsin hyvin perillä koulua ja kasvatusta koskevista kysymyksistä, vaikka suhtautuikin varsin kriittisesti pansofiaan. Comeniuksen tukija Ruotsissa oli rikas teollisuusmies, Louis De Geer, joka rahoitti hänen toimintaansa ja jolta Comenius toivoi ruotsalaisilta apua tšekkiläisille veljilleen uskonvapauden asioissa. Comeniuksen sai tehtäväkseen laatia oppikirjoja kouluille, joka liittyi parhaillaan käynnissä olevaan koulunuudistukseen. Hänen toimipaikakseen osoitettiin Elbingin kaupunki, joka kuului Ruotsin Itämeren takaisiin alueisiin. Alkoi varsin raskas kuuden vuoden jakso, sillä Comeniuksen mielessä oppikirjatyön lisäksi kehkeytyi suuri pansofinen haave ihmiskunnan johtamisesta rauhan tilaan. Suunnitelman hän puki seitsenosaisen teoksen muotoon, jolle antoi nimen De rerum humanarum emendatione consultatio cathoica (Yleinen neuvottelu inhimillisten asioiden parantamisesta). Tästä idealismista ruotsalaiset eivät olleet kiinnostuneita ja koska Comenius vielä osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovitteleviin neuvotteluihin (1645), alkoivat välit Comeniukseen viiletä ja lopulta Oxestierna tahtoi toteuttaa ruotsalaisen koulunuudistuksen vanhan suunnitelman pohjalta. Comenius tunsi työnsä valuneen hukkaan, vaikka tältä ajalta on peräisin eräs hänen didaktisen osaamisensa merkittävimpiä teoksia Methodus linguarum novissima (Kielten uusin menetelmä).

Comenius palasi Puolan Lesznoon (1648) ja hänet valittiin veljesyhteisön piispaksi. Matkasta muodostui traaginen, sillä Comeniuksen toinen vaimo makasi kuolemansairaana hevosten vetämissä kärryissä kaksi pientä lastaan vierellään. Hän kuoli pian perilletulon jälkeen. Myös Oxenstierna unohti ruotsalaiset tšekkien uskontovapauskysymyksessä ja lohduttoman tilanteen murtamana Comenius kirjoitti uskonnollisen teoksen, eräänlaisen uskontunnustuksen, jolle antoi nimen Kuolevan äidin testamentti tšekkiläiselle veljeskunnalle, joka tunnetaan myös lyhyesti tšekkiläisestä nimestään Ksaft (Testamentti). Lopussa Comenius ilmaisee vakaumuksensa, että tšekin kansan kohtalo vielä kääntyy. Comeniuksen toivon sanoista tuli tšekkiläisen kansan uskon rukous ja tunnus sukupolvelta toiselle.

Vaikka Westfalenin rauha vuonna 1648 tuli veljesyhteisön kannalta raskaaksi, päätettiin toimintaa jatkaa. Comenius kutsuttiin Unkariin Sarospatakiin kouluoloja järjestämään. Hän noudatti ruhtinas Racoczin kutsua ja saapui kahden avustajansa kanssa Unkariin myöhäissyksyllä 1650. Tavoitteena oli koulutyön uudistaminen Comeniuksen laatimien linjojen mukaisesti, mitä kuvaa hänen Unkarin kaudellaan laatimansa teos Schola pansophica (Pansofinen koulu). Vaikka uudistus kohtasikin monenlaisia vaikeuksia, muodostui Unkarin kaudesta monella tavalla merkittävä. Eräs tällainen merkittävä uudistus oli kuvien tehokas hyödyntäminen opetuksessa, joka johti ensimmäisen systemaattisesti kuvitetun oppikirjan, Orbis sensualium pictus (Kuvitettu näkyväinen maailma) idean syntymiseen. Teos painettiin 1658 Nürnbergissä. Lisäksi Comenius yhdisti draaman koulutyöhön, minkä tuli vaikuttaa siihen, että koulu muuttuisi raskaasta raadannasta leikinomaiseksi. Tätä kuvaa myös teos Schola ludus (Koulu leikkinä).

Kesäkuussa 1654 Comenius lähti Sarospatakista suuren oppilasjoukon saattaessa häntä kauas kaupungin ulkopuolelle. Puolan Lesznossa odottivat uudet haasteet poliittisten jännitteiden kasvaessa taas Ruotsin ja Puolan välille. Pian Lesznon kaupungissa väkivalta ja epäjärjestys lisääntyivät. Eri puolilla syttyi tulipaloja Comenius perheineen ollessa hengenhädässä. Comenius kaivoi kuopan talonsa lattian alle ja kätki sinne arvokkaimmat käsikirjoituksensa paeten perheineen kaupungista. Vain muutama hiiltynyt käsikirjoitus vältti tuhon. Lopullisesti tuhoutuneita olivat pansofian periaatteet sisältävä käsikirjoitus, samoin suuri tšekinkielen sanakirja, johon Comenius oli koonnut aineistoa yli 30 vuotta.

Loppuvuodesta 1656 Comenius päätyi vapaamieliseen Amsterdamiin, jossa hän oli vieraillut jo aiemmin ja jota monet taiteilijat pitivät turvapaikkanaan. Kaupunki tuli myös Comeniuksen elämän viimeiseksi turvapaikaksi. Hänet otettiin vastaan kunnioittaen ja kykeni jatkamaan työtään rauhassa. Kaupungin neuvosto osoitti kiinnostusta hänen teoksiaan kohtaan, antoipa Juriaen Owensin maalata Comeniuksen, "kansakuntien opettajan" muotokuvankin. Comenius kokosi kaikki didaktiset teoksensa kokoomajulkaisuun Opera didactica omnia (Kootut didaktiset teokset, 1657) ja omisti sen Euroopan ilolle ja Alankomaiden ylpeydelle, Amsterdamille. Tämä teos tuli erittäin merkittäväksi länsimaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiassa.

Comeniuksen päätyö oli kuitenkin ihmiskunnan uudistukseen tähtäävä seitsenosainen suurteos, De rerum humanarum emendatione consultatio catholica, jonka hän oli aloittanut jo Ruotsin kaudellaan 1640-luvulla. Vuonna 1666 hän saattoi painattaa teoksesta sen kaksi ensimmäistä osaa, Panegersia (Universaali herätys) ja Panaugia (Universaali valaistus), mutta muut osat vaativat vielä työstämistä ja toisaalta Comeniuksella oli se kiliastinen vakaumus, että hänen teoksensa olisivat tärkeitä koko maailmaa koskevassa yleisreformissa. Hän tahtoi sen valaisevan ihmiskuntaa yllätyksenä, kuin salama. Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.

Vuonna 1668 painettiin Comeniuksen Englannissa kirjoittama Via lucis (Valon tie), jossa pansofinen uudistusohjelma on esitetty tiivistettynä ja jonka hän omisti Lontoon vuonna 1660 perustetulle Royal Societylle. Samana vuonna ilmestyi myös uskonnollinen teos, Unum necessarium (Ainoa välttämätön), jota on pidetty Comeniuksen testamenttina jälkimaailmalle. Kirjallisia töitä Comenius jatkoi loppuun asti keräten aineistoa ja pyrkien saamaan pansofisen pääteoksensa valmiiksi. Voimat kuitenkin vähenivät ja lopulta hänen täytyi antaa teoksen painoon saattaminen avustajalleen Kristian Nigrinille ja pojalleen Danielille. Ajatus työn keskeneräisyydestä teki viimeisten viikkojen kärsimykset raskaaksi. Marraskuun 15:ntenä 1670 Comenius kuoli Amsterdamissa ja haudattiin walloonikirkon alle Naardenissa.

Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.

Comeniuksen toiminta Ruotsin koulun hyväksi 1640-luvulla kosketti myös Suomea. Vaikka Comeniuksen koulujen uudistus ei johtanutkaan toivottuihin tuloksiin, oli aika Suomen kannalta merkityksellinen. Tarton yliopistossa kreikan ja itämaisten kielten professorina työskennellyt nuori ruotsalainen kielimies Johannes Gezelius vanhempi tutustui Comeniuksen pedagogisiin ajatuksiin, ja käänsi tämän Janua linguarum reserata -oppikirjan Uuden testamentin kreikaksi käyttäen sitä oppimateriaalina. Gezelius kuului Comeniukselta vaikutteita saaneeseen ireeniseen (kreikan eirene ’rauha’) reformistipiiriin ja osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovittelemaan pyrkivään kokoukseen, jossa hän on ilmeisesti tavannut Comeniuksen.

Suomen kieli kiinnosti Comeniusta, koska hänelle lahjoitettiin vuonna 1646 kaksi kappaletta ensimmäisen suomenkielisen Raamatun (1642) painoksesta. Tältä ajalta ovat myös peräisin Comeniuksen havainnot suomen ja unkarin kielten yhtäläisyyksistä, jotka hän esittää teoksessaan Methodus linguarum novissima. Pian arvovaltainen Leibnizin johtama perinne alkoi pitää häntä suomen ja unkarin kielisukulaisuuden keksijänä. Vaikka myöhemmin E. N. Setälä antoi kunnian tästä saksalaiselle Martin Vogelille, Comeniuksen asema suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen innoittajana on yleisesti tunnustettu.

Comeniuksen toiminta Ruotsin koulun hyväksi 1640-luvulla oli merkittävä aika Suomelle, koska vuonna 1664 Johannes Gezelius valittiin Turun hiippakunnan piispaksi. Gezelius oli käytännön pedagogi ja uudistaja, joka tehokkaasti sovelsi ja toteutti Comeniuksen pedagogisia aatteita hiippakunnassaan. Tässä häntä auttoi oma kirjapaino ja mittava kirjallisuuden kustannustoiminta, johon hän käytti myös suuren osan omista varoistaan. Kirjallisuuden painattamisessa ja levittämisessä piispa puuhaili elämänsä loppuun asti ja hänen kirjoittamiaan kirjoja luettiin vielä 1800-luvullakin (Yxi paras Lasten Tawara ja Grammatica graeca). Suomen kansanopetuksen isän kunnianimen Gezeliukselle antoivat jälkipolvet ja he muistavat hänet erityisesti paitsi kirjallisuudestaan, myös sisälukutaidon opetuksen aloittamisesta Suomessa, sekä edistyksellisen kansanopetuksen kehittämisestä. Gezelius muokkasi lähteitään omiin tarpeisiinsa. Yhteydet Comeniuksen didaktiikkaan, varsinkin Opera didactica omniaan ovat selvät teosten esipuheissa, sekä hänen hiippakuntaa varten laatimissaan säädöksissä. Comeniuslaisuus ilmenee selvästi hiippakunnan koulujärjestyksessä Methodus informandi (Opetuksen menetelmä, 1683), jossa Gezelius hahmottelee kiinteisiin kouluihin perustuvan kansanopetuksen, jonka opetusohjelma oli aikaan nähden yllättävän laaja sisältäen lukutaidon oppimisen lisäksi myös kirjoitusta ja aritmetiikkaa. Gezelius jakaa myös comeniuksen ajatuksen siitä että ihmisen kyky käsitellä yhtä aikaa suurta tietomäärää on rajoittunut. Triviaalikoulujen ja kaupunkipedagogioiden keskeiseksi teokseksi Gezelius otti kuvitetun Orbis sensualium pictus oppikirjan, jonka rakenne oli laadittu pansofisten periaatteiden mukaan esittämään maailman kokonaisuutta. Yliopisto-oppikirjansa Encyclopaedia synoptica (1672), joka oli filosofisten tieteenalojen yleiskatsaus, pedagogisen idean Gezelius tulkitsee hyödyntämällä Comeniuksen Didactca magna -teoksessa käyttämiä kielikuvia.

Comeniuksen aatteita hyödynsi eniten Suomessa Gezelius. Hänen toimintansa takia Comeniuksella on merkittävä sija suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiassa. Comeniuksella oli Suomessa myös kriitikkonsa. Turun akatemian kaunopuheisuuden professori Daniel Achrelius pilkkaisi Gezeliuksen comeniuslaista opinto-ohjelmaa vuosikaudet, eikä sietänyt pakanallisten kirjailijoiden syrjintää, joka tuli esille Comeniuksen teoksissa ja jota Gezeliuskin toteutti hiippakunnassaan. Puhdasoppiset teologit pitivät Comeniusta myös epäilyttävänä kirkkokuntien väliseen sovitteluun tähtäävien pyrkimysten (irenia) vuoksi syyttäen häntä synkretismistä. Kritiikki huipentui kuitenkin vasta 1700-luvulla, jolloin Turun akatemiassa hyökättiin Comeniuksen luonnonfilosofiaa vastaan ja Anders Lundbom laati aiheesta väitöskirjan De physica Mosaica Comeniana (Comeniuksen mooseslaisesta fysiikasta, 1753) professori Carl Fredrik Mennanderin johdolla. Comeniuksen didaktiset ansiot kuitenkin tunnustetaan. Kun Mennanderin omassa, opiskeluaikana julkaistussa väitöskirjassa kritisoidaan avoimesti Comeniuksen filosofiaa, on mahdollista, että tämä kriittisyys lisäsi varovaisuutta.

Kun kansakoulua alettiin kehittää Suomessa 1800-luvun puolivälin jälkeen, ei Comeniuksella ollut siinä enää sitä asemaa, joka hänellä oli ollut edellisessä suuressa koulu-uudistuksessa 1600-luvulla. Uno Cygnaeuksen suunnitelmassa Suomen kansakoulun järjestämiseksi hänen auktoriteettejaan olivat Johann Heinrich Pestalozzi, Friedrich Fröbel ja Adolph Diesterweg. Comeniuksen vaikutus oli pikemminkin epäsuora, mutta myös Comeniuksen aatteiden kannattajia esiintyi. Kansakouluasetuksen antamisen vuonna 1866 julkaisi Matias Putkonen suomennoksen Comeniuksen varhaiskasvatusta käsittelevästä teoksesta Informatorium der Mutterschul nimellä Neuvokirja kristillisestä lastenkasvatuksesta Suomen lasten vanhemmille. Putkonen oli ottanut käännöksessään huomioon Suomen olosuhteet ja teos oli tärkeä myös siksi, että siinä neuvottiin vanhempia valmistamaan lapsiaan kansakoulua varten.

1800-luvun loppua kohden Comenius-harrastus virisi, mutta kovin näkyvästä toiminnasta ei ollut kyse. Comeniuksen syntymän 300-vuotisjuhlavuonna 1892 Kasvatusopillinen aikakauskirja julkaisi Saksassa perustetun yhdistyksen (Comenius Gesellschaft) julistuksen, jonka tarkoituksena epäilemättä oli Comenius-harrastuksen virittäminen, mihin viittasi myös Elis Lagerblad artikkelissaan. Lagerblad esitteli Comeniuksen elämää ja tuotantoa kattavasti pitäen Didactica magna -teosta merkittävimpänä Comeniuksen tuotannossa. Luultavasti näihin aikoihin alkoi viritä ensimmäisiä ajatuksia kyseisen teoksen kääntämisestä suomeksi, mutta työ lykkääntyi ja lopulta tehtävä annettiin kouluhallituksen ylitarkastaja E. J. Tammiolle, joka aiemmin oli pitkään toiminut myös latinan kielen lehtorina Porissa. Tammion käännös julkaistiin vuonna 1928 ja esipuheessa kääntäjä valitteleekin työn hitautta. Vaikka kasvatusopilliset aikakausjulkaisut suhtautuivat arvosteluissaan teokseen erittäin kriittisesti, tuli Suuresta opetusopista merkittävä teos koulujen opettajakirjastoihin ja opiskelijoiden pedagogisiin opintoihin. Uusintapainos otettiin vuonna 1931. Kriittisistä episodeista huolimatta Comeniuksen arvostus Suomessa on ollut hyvin myönteinen. Aiempi pansofian, teologian ja luonnonfilosofian kritiikki ei myöskään myöhemmin herättänyt pedagogisia kannanottoja. Comenius on joskus nähty suorastaan yli-ihanteellisessa valossa ihmiskunnan hyväntekijänä. Kasvatusopin historioissa hän on saanut oikeutetun paikkansa yhtenä sen suurimmista henkilöistä.

1900-luvun loppu ja 2000-luvun alku ovat olleet Suomessa Comenius-harrastuksen ja tutkimuksen viriämisen aikaa. On oivallettu uudelleen Comeniuksen pedagogisten ajatusten merkitys ja ajankohtaisuus. Tulkintoja on laajentanut Comeniuksen pansofisen pääteoksen käsikirjoituksen löytyminen Saksan Hallesta 1930-luvun puolivälissä. Seitsenosaisen suurteoksen neljäntenä osana oleva Pampaedia (Universaali kasvatus), esittää ihmisen koko elämän kattavan oppimisen järjestelmän liittyneenä globaaliin tarkasteluun, jossa maailma nähdään koko ihmiskunnan kouluna valtavine, koko ihmiskunnan yhteiseen käyttöön tarkoitettuine voimavaroineen. Viittauksia Comeniukseen ja hänen ajatuksiinsa tapaa aina silloin tällöin kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa, mikä myös osoittaa hänen ajattelunsa elinvoimaisuuden Suomessa.

Comeniuksen mukaan on myös nimetty Opetusalan eettisen neuvottelukunnan laatima Comeniuksen vala.

Comeniuksen ajatukset luonnon tärkeydestä, havainnollisuudesta ja kokemuksen kautta oppimisesta seurasivat myös John Locken ja Jean-Jacques Rousseaun opeissa.

Erityisesti Rousseau korosti lapsen omaehtoista oppimista ja tämän luontaista kiinnostuksen heräämistä oppimisen ja kehityksen välineenä. Näihin Comeniuksen ja Rousseaun luomiin malleihin nojasi myös Pestalozzi omissa ajatuksissaan varhaiskasvatuksen parissa.

Immanuel Kant viittaa myöskin suorasti Comeniukseen sanoessaan: Muistia tulee jalostaa ja siinä palvelee hyvin ”Orbis sensualium pictus”. Kant on saanut siis vaikutteita suoraan Comeniukselta Orbis sensualium pictuksen kautta.

Sekä Comenius että myöhemmin Jean Piaget näkevät oppimisen olevan asteelta toiselle etenevää, vaikkakaan teoriat eivät ole identtisiä. Peräkkäisten koulujen tyypit kuitenkin osoittavat molemmissa tapauksissa syvää psykologista ymmärrystä siitä, ettei lapsi voi käsittää kehitystasoonsa nähden liian monimutkaisia asioita.

• Comenius, J. A. 1957. Opera didactica omnia I–IV. Näköispainos. Academia Scientiarum Bohemoslovenica. Praha.
• Comenius, J. A. 1966. De rerum humanarum emendatione consultatio catholica. Academia scientiarum Bohemoslovaca. Pragae.
• Comenius, J. A. 1931. Suuri opetusoppi. Suomentanut E, J. Tammio. Porvoo: WSOY.
• Comenius, J. A. 1967. John Amos Comenius on education. Columbia university. New York. UNESCO.
• Comenius, J. A. 1997. Der Weg des Lichtes. Via lucis. Übersetzt von Uwe Voigt. Philosophische Bibliothek Band 484. Hamburg: Meiner.
• Comenius, J. A. 2006. Orbis sensualium pictus. Den synliga världen. Näköispainos (red. Lars Lindström) Stockholm: HLS Förlag.

• Acta Comeniana. International review of Comenius studies and early modern intellectual history. Institute of Philosophy. Academy of Sciences of the Czech Republic.
• Ahveninen B, 1977. Johan Amos Comeniuksen vaikutus Uno Cygnauksen kansakouluaatteisiin
• Comenius – Jahrbuch. Herausgegeben im Auftrag der Deutschen Comenius-Gesellschaft. Berlin.
• Blekastad, M. 1969. Comenius. Versuch eines Umrisses von Leben, Werk und Schicksal des Jan Amos Komensky. Oslo. Praha.
• Kozik, F. 1980. John Amos Comenius. Prague. Orbis Press Agency.
• Leinonen, M. 1998. Johannes Gezelius vanhempi luonnonmukaisen pedagogiikan soveltajana. Comeniuslainen tulkinta. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 138.
• Paalasmaa, J. 2016. Maailman parhaat kasvatusajatukset. Luku Kasvatusajattelun suuret linjat. Johan Amos Comenius – Elinikäisen oppimisen idea ja universaali totuus. Helsinki. Into Kustannus.
• Piaget Jean. Jan Amos Comenius (1592–1670). Haettu osoitteesta http://www.ibe.unesco.org/sites/default/files/comeniuse.PDF
• Suortti, J. & Tiirola, A. 1993. Comenius ja Didactica magnan filosofia. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. Sarja A: Tutkimuksia 4/1993.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Amos Comenius Wikimedia Commonsissa

• Comenius, Johann Amos: Orbis sensualium pictus = Then synlige werlden. Comeniuksen teoksen latinan-ruotsinkielinen, Turussa v. 1689 painettu versio. Kansalliskirjaston kappaleen digitaalinen kopio.