J. V. Latvala

J. V. Latvala
J. V. Latvala vuonna 1911.
Kansanedustaja
1.2.1911–1.2.1914, 4.4.1917–16.5.1918, 5.9.1922–30.4.1924, 2.9.1927–31.7.1929
Ryhmä/puolue	SDP
Vaalipiiri	Turun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt	14. lokakuuta 1866 Prunkkala
Kuollut	7. helmikuuta 1931 (64 vuotta) Tammisaari
Ammatti	kansakoulunopettaja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jaakko Vilhelm Latvala (14. lokakuuta 1866 Prunkkala – 7. helmikuuta 1931 Tammisaari) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1911–1914, 1917–1918, 1922–1924 ja 1927–1929.^[1] Hän oli myös merkittävä vaikuttaja kotipitäjänsä Perniön kunnalliselämässä. Latvalan poliittinen ura päättyi hänen saatuaan pitkän vankeustuomion muun muassa kavalluksesta. Latvala kuoli myöhemmin vankilassa.

Prunkkalan Kinnalan kylässä syntyneen J. V. Latvalan vanhemmat olivat torppari Jaakko Latvala (1838-1883) ja Loimaalta kotoisin ollut Vilhelmiina Hakala (1830-1867).^[1] Isän avioiduttua uudelleen hän joutui isovanhempiensa Jaakko (1807-1880) ja Ulrika (1809-1891) Latvalan kasvatiksi. Latvala kävi kansakoulun ja aloitti opinnot Jyväskylän seminaarissa 1887. Valmistuttuaan hän työskenteli opettajana Lauttakylän kansakoulussa Huittisissa 1891-1892, Tiistenjoen kansakoulussa Lapualla 1892-1894 ja Kieronperän kansakoulussa Perniössä 1894-1918.^[2]

Latvala oli nuoruudessaan syvästi uskonnollinen. Opettajantyönsä ohessa hän toimi pitkään Yliskylän kirkon kanttorina, julkaisi hengellistä kirjallisuutta ja kirjoitti kirkolliseen Vartija-lehteen. Latvala oli myös suomalaisuusliikettä kannattaneen Uuden Auran vakituinen avustaja. Myöhemmin hän hylkäsi uskonnon tutustuttuaan Karl Marxin oppeihin ja kiinnostuttuaan materialismista.^[3][4][5] Vuonna 1907 Latvala liittyi Perniön työväenyhdistyksen ja SDP:n jäseneksi ryhtyen samalla kirjoittamaan Turussa ilmestyneeseen Sosialistiin nimimerkillä ”Kauko Kalervolainen”.^[2][6] Vuonna 1911 hänet valittiin kansanedustajaksi. Seuraavissa vaaleissa sosialidemokraattien piirijärjestö ei hyväksynyt Latvalaa ehdokkaaksi, mutta hän uusi paikkansa jälleen 1916.^[1][7] Latvala oli myös Perniön kunnallislautakunnan puheenjohtaja.^[8] Vuonna 1917 hän oli perustamassa Sosialidemokraattista opettajaliittoa.^[9]

Sisällissodan käynnistyessä Latvala oli kansanedustajan tehtävissä Helsingissä, josta hän palasi nopeasti opettajantyöhönsä. Latvala pysytteli sivussa punaisten toiminnasta, kunnes ryhtyi maaliskuussa Perniön punakaartin tilintarkastajaksi. Lisäksi hänen kirjoituksiaan julkaistiin Sosialistissa ja Työmiehessä. Kansanvaltuuskunnan kouluneuvosto tiedusteli Latvalaa komiteatyöhön, mutta hän kieltäytyi ilmoittaen kuitenkin olevansa valmis osallistumaan uusien oppikirjojen laatimiseen. Toukokuun alussa Perniön suojeluskunta vangitsi Latvalan.^[2] Turun Sanomat julkaisi Latvalan kirjoituksen, jossa hän tuomitsi punaisten väkivallanteot ja kertoi vastustaneensa aseellista vallankumousta. Latvala ilmoitti myös yhtyvänsä sosialidemokraattisten vaikuttajajien julkaisemaan rauhanjulistukseen.^[10] Hän päätyi lopulta muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Sörnäisten kuritushuoneeseen.^[2] Lokakuussa Latvala sai kolmen vuoden kuritushuonetuomion avunannosta valtio- ja maanpetokseen. Punakaartin avustamisen ja kiihottavina pidettyjen sanomalehtikirjoitusten ohella hänen katsottiin syyllistyneen kiihotukseen syksyllä 1917 allekirjoittamalla sosialidemokraattien Sorron yöstä nouskaa ja Me vaadimme -julistukset.^[11] Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus kovensi Latvalan tuomion kahdeksaksi vuodeksi, mutta hänet armahdettiin jo kesäkuussa.^[12][13]

Latvala päätyi Kouluhallituksen laatimaan ”Mustaan kirjaan”, joka sisälsi viidentoista punaisten puolella olleen kansakoulunopettajan tiedot. Virkoja täytettäessä hän pysyi paitsiossa usean vuoden ajan, vaikka viranomaiset olivat päättäneet, ettei kapinaan osallistuneiden palkkaamiselle enää ollut esteitä. Lopulta Latvala valittiin jälleen Kieronperän kansakoulun opettajaksi vuonna 1925.^[14] Puolueensa oikeistosiipeä edustanut Latvala palasi eduskuntaan 1922, jonka lisäksi hän toimi Perniön kunnanvaltuuston puheenjohtajana.^[1][15] Latvalan poliittinen ura päättyi 1929, jolloin hän sai yli seitsemän vuoden kuritushuonetuomion kavalluksesta, väärennöksestä ja petoksesta.^[16] Perniön kunnan asutuskassaa hoitaessaan Latvala oli maksanut pienviljelijöille myönnetyistä lainoista vain osan ja pitänyt loput itsellään. Hän oli myös väärentänyt velkakirjoja kokonaan sekä asutusneuvojana toimiessaan kirjoittanut kymmenittäin olemattomia matkalaskuja.^[17][18] Asutuskassan tappiot nousivat yli 100 000 markkaan. Latvala esitti syyksi rahapulan, johon hän kertoi joutuneensa autettuaan sukulaisia ja tuttavia.^[19] Sanomalehdet väittivät Latvalan velkaantuneen jo vuosikymmenen alussa, jolloin hän rakensi uuden asuintalon omistamalleen Tapiolan lohkotilalle Arpalahdessa.^[17][20][21] Tammisaaren pakkotyölaitoksessa tuomiotaan kärsinyt Latvala kuoli keuhkokuumeeseen helmikuussa 1931.^[22] Hänet on haudattu Yliskylän kirkon hautausmaalle.^[23]

J. W. Latvalan puoliso oli Orimattilassa syntynyt kansakoulunopettaja Rosa Sofia Helin (1860-1932), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1891.^[1][24] Pariskunnalla oli kaksi kasvattitytärtä.^[25] Rosa Latvala työskenteli myös Kieronperän kansakoulussa. Hän oli mukana Suomen Naisyhdistyksen toiminnassa ja ajoi muun muassa naisten äänioikeutta.^[26]

• Viimeiset ajat : esityksiä tulevista tapahtumista Raamatun mukaan. Tampere: tekijä, 1898.
• Vakava perustus : mietteitä nykyisten olojemme johdosta. (Kansanvalistusseuran toimituksia 109) Helsinki: Kansanvalistusseura, 1899.
• Kansakoulun ainekirjoitukset ynnä luettelo sopivista ainekirjoituksista jäsennyksineen. Helsinki: G. W. Edlund, 1903.