Eerik III Lam (tansk.Erik 3. Lam; n. 1120 – 27. elokuuta1146) oli Tanskan kuningas vuodesta 1137 vuoteen 1146, jolloin hän luopui vallasta. Hän oli ainoa vapaaehtoisesti vallasta luopunut Tanskan hallitsija miltei 900 vuoden ajan, kunnes kuningatar Margareeta II luopui vallasta vuonna 2024.[1]
Eerik III oli Eerik I Ejegodin tyttären Ragnhildin ja Maunu Hyvän tyttärentyttärenpojan Hakon Jyden poika.[2] Vuonna 1137 tapetun edeltäjänsä Eerik II Emunen veljenpoikana hän oli tämän lähin sukulainen ja nousi siten valtaistuimelle.[3]
Eerikin valtakaudesta ei tiedetä paljon. Vuosina 1139–1141 hän taisteli vallasta Oluf Haraldsenia vastaan, jonka hän tappoi vuonna 1141 tai 1142 Helsingborgissa. Norjan sisällissotien aikaan Eerik tuki Maunu Sokeaa ja Sigurd Slembeä. Eerikillä oli hyvä suhde kirkon sekä erityisesti Roskilden piispa Eskilin kanssa, ja hän anoi merkittäviä erioikeuksia Odensessa ja Næstvedissä sijainneille luostareille.[4][5]
Vuonna 1144 Eerik meni naimisiin Nordmarkin markkreivin Rudolf I:n tyttären Lutgard Salzwedeliläisen kanssa. Parilla ei ollut lapsia; Eerikillä oli kuitenkin avioton lapsi, Magnus.[4]
Eerik luopui kruunusta vuonna 1146 ja ryhtyi munkiksi Odense Pyhän Knuutin luostarissa, jossa hän kuoli elokuussa 1146.[4]
Eerik oli hurskas ihminen, mistä juontuu hänen liikanimensä, ’lammasta’ tarkoittava Lam.[3]
↑Bricka, Carl Frederik: ”VI. Bind. Gerson - H. Hansen”, Dansk Biografisk Leksikon, s. 489. Määritä julkaisija!Teoksen verkkoversio (viitattu 22.5.2022). (tanskaksi)
