Tornionjoki

Tornionjoki
Tornionjoen Kukkolankoski
Maanosa	Eurooppa
Maat	Ruotsi, Suomi
Maakunnat	Lappi, Norrbotten
Kunnat	Tornio, Haaparannan kunta, Ylitornio, Ylitornion kunta, Pello, Kolari, Pajalan kunta, Kiirunan kunta
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Tornionjoen vesistö
Pinta-ala	40 131,35 km² [1]
Järvisyys	4,68 % [1]
Pääuoman pituus	514 km [2]
Pääuoman osuudet	Tornionjoki ←Njuoraeatnu
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Tornionjärvi [3]
	68°22′1″N, 19°6′0″E
Laskupaikka	Tornio, Haaparanta, Perämeri [4][5]
	65°48′30″N, 24°08′45″E
Läpivirtausjärvet	Torniojärvi, Vassijaure
Esteet	Kukkolankoski, Matkakoski, Vuennonkoski, Kattilakoski, Korpikoski, Valkeakoski
Sivu-uomat	Muonionjoki, Tengeliönjoki, Rautaseno, Nälkäjoki, Naamijoki, Paamajoki, Martimojoki, Armasjoki, Soukolojoki, Pentäsjoki, Käymäjoki, Tärännönjoki, Ounisjoki, Luongasjoki
Taajamat	Jukkasjärvi, Vittanki, Junosuanto, Pajala, Pello, Turtola, Juoksenki, Övertorneå, Ylitornio, Hietaniemi, Karunki, Haaparanta, Tornio
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	342 m mpy.
Laskukorkeus	0 m
Korkeusero	342 m
Pituus	357 km
Kaltevuus	0,96 m/km
Keskiylivirtaama	1 730 m³/s (MHQ) [6]
Keskivirtaama	357 m³/s (MQ) [6]
Keskialivirtaama	57,3 m³/s (MNQ) [6]
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Tornionjoki

Tornionjoki (ruots. Torne älv, Torneälven, pohjoissaameksi Duortnoseatnu, meänkielellä Väylä) on Tornionjoen vesistön pääjoki Pohjois-Ruotsissa ja -Suomessa, joka saa alkunsa Torniojärvestä ja laskee Itämeren Pohjanlahteen Perämerellä Tornion keskustaajamassa ja Haaparannalla. Joki toimii Pajalasta ja Muonionjoen yhtymäkohdasta alkaen Suomen ja Ruotsin välisenä rajajokena. Tornionjoki virtaa vapaana ja on siksi Itämerellä merkittävä siika- ja lohijoki.^{[3][4][5][7][8]}

Tornionjoki saa alkunsa Kiirunassa Torniojärvestä alkavasta Tarrakoskesta, josta vesireitti laskee Jiekajärveen, sitten Jiekakoskesta pitkään Alajärveen, josta lyhyttä Juossajokea myöten Jukkasjärveen. Tämä järviketju muodostaa Tornionjoen yläjuoksun. Jukkasjärvestä alkaen lasku-uoma merkitään karttoihin Tornionjokena. Joki virtaa aluksi itä-kaakkoon Vittankiin asti, jossa siihen yhtyy vasemmalta Vittankijoki. Tämän jälkeen joki kaartaa kohti kaakkoa ja 40 kilometrin päässä se haarautuu Junosuvannossa etelään virtaavaan Tärännönjokeen ja kaakkoon jatkavaan Tornionjokeen. Tärännönjoki laskee 52 kilometrin päässä Kalixjokeen ja se vie mennessään yli puolet Tornionjoen vedestä. Pian Tornionjokeen yhtyy vasemmalta puolelta pohjoisesta tuleva Lainiojoki. Yhtymäkohdassa Tornionjoki kääntyy ensin etelään ja sitten lähes itään, ja virrattuaan noin 60 kilometriä siihen yhtyy vasemmalta pohjoisesta tuleva ja sitä isompi Muonionjoki. Yhtymäkohdasta on matkaa merelle noin 180 kilometriä, jonka joki tekee lähes pohjois-etelä-suuntaisesti.^{[9][10][11][12]}

• 
  Torniojärvi Norjan puolelta
• 
  Tornefors
• 
  Köngäskoski eli Kengisforsen
• 
  Ilmakuva Tärendöstä

Joki seuraa Muonionjoen yhtymäkohdasta alkaen Tornionjokilaaksoa, joka ulottuu Perämereen asti. Suurimmat sivujoet ovat vasemmalta puolelta Suomesta yhtyvä Naamijoki, oikealta puolelta Ruotsista Pellon kohdalla jokeen yhtyvä Pentäsjoki, oikealta Soukolojärvestä laskeva Soukolojoki, Aavasaksan yläpuolelta vasemmalta yhtyvä Tengeliönjoki, ruotsalaisesta Armasjärvestä laskeva Armasjoki ja Suomen puolelta yhtyvä Martimojoki ^[13][14]. Tornionjokilaaksossa on runsaasti sedimenttejä, jotka kasautuvat luodoiksi ja riutoiksi. Tämän vuoksi joki haaroo välillä useaksikin haaraksi, joiden väliset saaret kuuluvat joko Ruotsille tai Suomelle. Monet saaret ovat matalia ja tulville alttiita. Ensimmäinen suuri saari sijaitsee Pellossa. Vasta Juoksengin jälkeen alkaa joessa esiintyä lisää lietteisiä saaria. Niitä esiintyy Matarengin ylä- ja alapuolella ^[14], Armassaaren eteläpuolella ^[15] ja Karungin kohdalla ^[16]. Tornionjoen suistoalue alkaa 25 kilometriä ennen merenrantaa. Karungista vasemmalle haarova suiston sivuhaara Liakanjoki erottaa mantereesta suuren Rutosaaren. Liakanjoessa virtaa keskimäärin 7 % joen kokonaisvirtaamassa. Tulvien aikana määrä on isompi, mutta matalanveden aikana haarassa ei virtaa vettä ollenkaan ^[17]. Pääuomassa on Rutosaaren rinnalla toinen saari, jonne on osa Tornion kaupunkia rakennettu. Saaren alapuolella joki haarautuu lukuisiin suistomaan haaroihin, joista kukin laskee Perämereen.

• 
  Muonionjoki yhtyy Tornionjokeen
• 
  Matkakoski
• 
  Saaria Tornionjokilaaksossa Aavasaksan huipulta nähtynä
• 
  Kalastusta Ruotsin puolella Kukkolankoskessa (1940–1959)

Vesistöalueen ilmasto on pääasiassa arktinen, mutta joen pohjois-etelä-suuntaisesta pituudestaan johtuu, että olosuhteissa on suurtakin vaihtelua. Alajuoksulla vuoden keskilämpötila on keskimäärin 0–1 °C ja Kilpisjärvellä se on -2,6 °C. Termisen kasvukauden pituus on Tornionjärven ja Kilpisjärven seuduilla noin 110 vuorokautta. Alajuoksulla se on kuukauden pitempi. Myös meren läheisyys alajuoksulla vaikuttaa ilmastoon tasoittavasti ja siellä on lauhaa verrattuna valuma-alueen latva-alueisiin, missä Skandinen vuoristo estää Atlantin meri-ilmaston vaikutuksia. Latva-alueiden tuntureilla vaikuttaa lähinnä mantereinen ilmasto. Pisin vuodenaika on talvi, joka kestää noin 6 kuukautta (175–225 vuorokautta) ja jonka lumi- ja jääpeitteinen aika kestää 7 kuukautta.^[17]

Alueen sademäärät ovat keskimäärin 400–550 millimetriä siten, että pienimmät sademäärät ovat valuma-alueen pohjoisosissa. Sademäärästä sataa lumena keskimäärin yli 40 %, mutta Kilpisjärvellä ja Tornionjärven länsipuolella lumena tulee yli puolet sateesta.^[17]

Tornionjoen virtaamat vaihtelevat suuresti riippuen vuodenajoista. Joen suistossa sen keskivirtaama (MQ) on 388 kuutiometriä sekunnissa (myös 391 m³/s ^[8] tai 350 m³/s ^[18]) ja sen keskiylivirtaama (MHQ) on 2 180 m³/s. Ylivirtaamat (HQ) saadaan aina kevättulvissa, jossa lisävettä saadaan Lapin talven lumien sulaessa. Suurin mitattu virtaama (HQ) on ollut 3 700 m³/s, joka mitattiin vuoden 1968 keväällä. Keskialivirtaamia (MNQ) on saatu mitattua Kukkolankosken yläpuolelta ja ne ovat 73 m³/s.^[19][20]

Pääartikkeli: Tornionjoen vesistö

Tornionjoki on Tornionjoen vesistöalueen pääjoki. Vesistön valuma-alueen pinta-ala on 40 240 neliökilometriä (km²), josta 36 % eli 14 480 km² sijaitsee Suomen puolella, 25 393 km² Ruotsin puolella ja kummankin maan pohjoisosissa sijaitsee vielä 284 km² Norjan puolella. Pääuomaan yhtyy Pajalasta 10 kilometriä alajuoksullepäin pohjoisesta päin laskeva ja rajajokena toimiva Muonionjoki ja sen jälkeen kaikki idästä pääuomaan yhtyvät sivuhaarat tulevat Suomen puolelta. Joen pituus mitattuna Tornionjärvestä joensuuhun on 470 kilometriä. Kilpisjärveltä mitattuna joensuuhun on 520 kilometriä eli vieläkin pitempi matka. Tornionjoen Ruotsin puoleista haaraa, jolla on sama nimikin, pidetään kuitenkin valuma-alueensa pääuomana.^[17][20]

Tornionjoen vesistöalue ei ole sillä tavalla suljettu valuma-alue, että sillä olisi vain yksi laskukohta Perämereen, vaan osa sen vedestä laskee mereen Kalixjoen kautta. Kummankin joen yläjuoksulla Pajalan Junosuvannossa alkaa näitä jokia yhdistävä 52 kilometriä pitkä Tärännönjoki, jonka kautta 56–57 % ^[8][17] Tornionjoen yläjuoksun vedestä laskeekin Kalixjokeen. Se myös vaikuttaa Tornionjoen todellisen valuma-alueen pinta-alan suuruuteen. Näiden jokien yhteydessä mainitaan usein myös laskennallinen pinta-ala. Ilman Tärännönjoen vaikutusta Tornionjoen valuma-alue on 40 157 neliökilometriä, mutta jos siitä lasketaan Tärännönjoen pois ottaman poistuman mukainen osuus, vähenee valuma-alueen pinta-ala 34 285 neliökilometriin. Tärännönjoen haarautumiskohdan yläpuolella on Tornionjoen keskivirtaama (MQ) 148 m³/s ja haarakohdan alapuolella enää 66 m³/s. Tärännönjoki lisää Kalixjoen virtaamaa melkoisesti. Tätä ilmiötä kutsutaan bifurkaatioksi.^[8][20][21]

Vesistössä on yksi vesivoimalaitos Kengis Bruk, joka tuottaa sähköä 0,3 megawattin teholla noin 1,7 gigawattituntia vuodessa.^[22]

Pääartikkeli: Kalakanta ja kalastus

Vesistöalueen kalakantaan kuuluu samoja kalalajeja kuin vesistön pääuomallakin. Pääartikkelissa luodaan katsaus koko vesistöalueen kokemuksiin.

Tornionjokilaakso on asutettu ensin Pellon korkeudella noin 1 000 vuotta jääkauden mannerjäätikön vetäytymisen jälkeen. Muu osa jokilaaksoa oli tuolloin vielä vedenalla. Muualla Lapissa asutuksen jäänteet ajoitetaan 9000–8000 vuotta vanhoiksi. Viimeistään rautakaudella eriytyi sisämaahan Lapinmaan saamelaisyhteisöjä ja rannikolle maanviljelevä väestö. Näin voidaan olettaa käyneen myös Tornionjokilaaksossa ja sen yläjuoksulla. Viimeistään 800-luvulla hämäläinen talonpoikaiskulttuuri juurtui Tornionjokilaaksoon ja noin 1400-luvulla kulki kiinteän asutuksen raja Pellon korkeudella.^[23]

Jo vuonna 1555 Olaus Magnus kertoi, kuinka hän 1510-luvulla oli nähnyt Torniossa suiston saariin kokoontuneita kauppiaita ostamassa pääasiassa kalaa, jota pyydettiin Tornionjoessa ja lähialueiden muissa joissa. Hänen mukaansa kauppaa kävivät laivoilla ”valkovenäläisiä, lappalaisia, bjarmeja, suomalaisia, ruotsalaisia, hämäläisiä ja hälsinglantilaisia” ja muut tulivat vuorten takaa nykyisen Norjan rannikolta. Kauppaa käytiin vaihtokauppana, jossa tuotteet vaihdettiin tarve-esineisiin, ruokatarvikkeisiin ja ylellisyystuotteisiin. Kauppaa valvoi oman ja Ruotsin kuninkaan eduksi pirkkalaiset, jotka tunnisti punaisista vaatteistaan. Pikrkkalaiset maksoivat veroa Ruotsin kunkinkaalle, mutta toisinaan myös Norjan kuninkaalle sekä Moskovan suurruhtinaalle. Lappi oli tuolloin näiden valtioiden yhteisen kiinnostuksen kohteena. Myöhemmin Ruotsi vahvisti asemaansa alueella niin, että se voidaan sanoa kuuluneen sille.^[24]

Vuoden 1543 maakirjan mukaan laaksossa oli 287 verotaloa. Tärännön ja Junosuvannon asutus sai alkunsa 1620-luvulla ja Svappavaaran kaivosyhdyskunta 1650-luvun lopulla. Kun tultiin 1800-luvulle, oli Tornionjokilaaksossa satoja maataloja. Jokilaaksossa väestönkasvu jatkui Ruotsin puolella 1950-luvulle ja Suomen puolella 1960-luvulle asti. Sen jälkeen asukasluvut jokivarsilla ovat laskeneet, mutta Kiirunassa, Torniossa ja Haaparannalla kasvaneet.^[23]

Vasta 1809, jolloin Venäjän länsiraja siirtyi kulkemaan Tornion halki ja Tornionjokea myöten, jakaantui Tornionjoen vesistöalue näiden valtioiden kesken. Silloin monet jokivarren kylät, joilla oli asutusta molemmilla rannoilla, jakaantuivat kahdeksi kyläksi. Tästä on muistona kylien samantapaiset nimet, joista länsirannan puolella monet ovat ruotsalaistuneet. Valtiojako käynnisti erilaisen kehityksen eri rannoille ja tilanne on Suomen itsenäistymisestä huolimatta jatkunut samana. Tornionjoki on merkittävä tekijä Tornionlaakson kulttuurissa. Vaikka valtionraja ei olekaan ollut mitenkään kova, ovat viimeaikaiset yhteistyöhankkeet sekä rajamuodollisuuksien väheneminen lisänneet entisestään ihmisten liikkumista joen yli. Joesta on pyritty tekemään yhdistävää, ei erottavaa tekijää.

Valtionraja kulkee joen syvintä uomaa myöten (syväväyläperiaate), joten se voi välillä kulkea lähempänä Suomen rantaa, välillä lähempänä Ruotsin puolta. Tästä tekee poikkeuksen kuitenkin Suensaari, jossa Tornion keskusta sijaitsee. Se kuuluu Suomelle, vaikka sijaitseekin Tornionjoen länsiosassa, ja sen Ruotsin puoleisesta rannasta erottava vesiväylä ei enää ole avoin vaan paikoin maankohoamisen myötä umpeen maatunut. ^lähde?

Joenvarren suurimpia kaupunkeja, taajamia ja kyliä lueteltuna alajuoksulta ylöspäin. Johtuen alueen historiasta, jossa valtakunnan raja ilmaantumi vuonna 1809 keskelle jokea, halkesivat monet kylät eri puolille jokea. Niillä on kuitenkin sama nimi eri puolilla jokea!

Joella tiedetään olleen vuonna 1598 nimenä ”Tornö älff” (ruotsalainen lausunta), joten nykyiset nimet ovat seuraneet esikuvaansa kauan. Paikallisten käyttämä nimi Torniojoki on ilmeisesti ollut pohjana ruotsalaisille nimille Tornio älv ja Tornioälven ja samaa arvellaan sen saamenkieliselle nimelle pohjoissaameksi Duortnoseatnu. Nimen pääte -eatnu tarkoittaa ”suurta jokea”. Samaa tarkoittaa meänkielinen nimi Väylä. ”Tornion” etymologia lähtee siitä, että sanan muinainen merkitys on ollut ”keihäs”. Olaus Magnus totesi vuonna 1555 kirjassaan, että kauppapaikan nimitys johtui tornista, joka sijaitsi saarella ^[24]. Hänen selityksensä oli ilmeisesti väärin.^[25]

• Suvereniteettisaari

• Puro-Tahvanainen, Annukka & Viitala, Liisa & Lundvall, David & Brännström, Gunnar & Lundstedt, Lisa: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus (Docplayer), Alueelliset ympäristöjulkaisut-95, Lapin ympäristökeskus & Länsstyrelsen i Norrbottens län, ISBN 952-11-0377-9, Rovaniemi, 2001

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tornionjoki Wikimedia Commonsissa