Meänkieli

Meänkieli
Tiedot
Alue	Ruotsi
Virallinen kieli	Haaparanta, Kiiruna, Jällivaara, Pajala, Ylitornio, Uumaja, Luulaja
Puhujia	noin 60 000
Kirjaimisto	latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	uralilaiset kielet
Kieliryhmä	suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	-
ISO 639-2	fiu
ISO 639-3	fit
Ohje
Infobox OK

Meänkieli on Norrbottenin läänissä, Ruotsissa puhuttava itämerensuomalainen kieli, tai yksi suomen peräpohjalaismurteista, jota puhuvat länsipohjalaiset. Sillä on Ruotsissa virallisen vähemmistökielen asema.^[1] Meänkielen päivää vietetään 27. helmikuuta.

Meänkieltä puhui Ruotsissa vuonna 2009 yhteensä noin 30 000 ja Suomessa Tornionlaakson murretta noin 30 000 henkeä.^[2] Meänkieli jakaantuu Ruotsissa kolmeen alamurteeseen: Tornionjokilaakson suomeen, johon meänkielen kirjakieli perustuu^[3] ja jota puhutaan Pajalassa, Övertorneåssa, Haaparannassa ja osissa Kiirunaa; Jällivaaran suomeen, jota puhutaan Jällivaaran alueella; sekä lannankieleen, jota puhutaan Kiirunassa ja Jukkasjärvissä.^[4]

Meänkieli kehittyi sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Rajaa ei tuolloin vedetty suomen ja ruotsin väliselle kielirajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsille. Vuoteen 1809 saakka Tornionlaakson itä- ja länsipuoli muodostivat yhtenäisen murrealueen. Rajanvedon jälkeen joen itäpuolen asukkaiden kieli kehittyi suomen yleiskielen suuntaan. Joen länsipuolelle nämä vaikutteet eivät ulottuneet, mutta sen sijaan ruotsin kielen vaikutus alkoi siellä tuntua yhä voimakkaampana.

Suomen kieli (tai meänkielen esimuoto) alkoi Norrbottenin läänissä taantua 1880-luvulta alkaen. Ruotsin valtio alkoi vaatia että kaikkien kansalaisten olisi käytettävä ruotsin kieltä. Vaatimusta perusteltiin sotilaallisilla syillä. Sotatilanteessa ei katsottu voitavan täysin luottaa niihin raja-alueen asukkaisiin, jotka puhuvat naapurimaan kieltä. Aikakauden rotuteorioiden perusteella länsipohjalaisten ja saamelaisten katsottiin myös kuuluvan alempaan ei-germaaniseen rotuun. Tämä asenne loi suomen tai meänkielen käytölle voimakkaan kielteisen leiman. Alueen kouluissa alettiin käyttää opetuskielenä ainoastaan ruotsia ja lapsia kiellettiin rangaistuksen uhalla puhumasta suomea.^[5]lähde?

Ennen 1970-lukua Norrbottenin läänin suomalaisilla ei kuitenkaan vielä ollut omaa kirjakieltä eikä juuri kukaan pitänyt puhumaansa kieltä muuna kuin suomen murteena. Vuodesta 1981 STR-T-yhdistys alkoi ajaa kielten puhujien asemaa.^[5] Kirjailija Bengt Pohjanen on voimaperäisesti pyrkinyt kehittämään meänkielen kirjakieltä ja kielioppia. Ensimmäinen meänkielellä kirjoitettu romaani oli Pohjasen Lyykeri, joka julkaistiin vuonna 1985. Ensimmäinen meänkielinen näytelmä oli myös Pohjasen kirjoittama Kuutot vuodelta 1987. Markuksen evankeliumi julkaistiin meänkielellä samana vuonna, ja loput evankeliumikäännökset valmistuivat vuonna 2000. Kieliopin perusteet, Meänkielen kramatiikki julkaistiin vuonna 1996, kirjoittajina Matti Kenttä ja Pohjanen.^[6] Meänkielen kirjallinen muoto noudattaa lähinnä Pajalassa ja Ylitornion kunnissa puhuttua murretta.

Ruotsin tornionlaaksolaisten valtakunnallisen liiton ehdotuksesta Ruotsin valtiopäivät päätti 2. joulukuuta 1999 tunnustaa Tornionlaakson suomalais-saamelaisten kielten puhujat kansalliseksi vähemmistöksi. 1. huhtikuuta 2000 tuli voimaan laki, jonka mukaan viidessä Norrbottenin läänin kunnassa (Haaparanta, Kiiruna, Jällivaara, Pajala ja Ylitornio) saa käyttää sekä suomea että meänkieltä viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioimiseen sekä on oikeus saada opetusta ja hoitoa näillä kielimuodoilla.

Meänkieltä pidetään erillisenä kielenä ennen kaikkea poliittisista syistä.^[7] Meänkieltä itsenäisenä kielenä pitävät perustelevat näkemystään yleensä korostamalla kielen sosiologista merkitystä ja sen itsenäistä asemaa alueen kieliekologiassa. Meänkieltä suomen murteena pitävät perustavat näkemyksensä kielitieteen komparatiivisiin menetelmiin sekä perinteiseen (strukturalistiseen) näkemykseen kielestä lingvistisenä järjestelmänä.^[8] Kuitenkin Harri Mantilan mukaan meänkielen kielellisellä asemalla on suuri merkitys sen puhujien identiteetille, sillä se tuo meänkielelle lisää arvoa sen puhujille, joka on historiallisen ruotsalaistamisen vuoksi ollut heikko. Monet vanhemmat eivät ole enää halunneet 2000-luvulle tultaessa opettaa lapsilleen omaa kieltään, koska ruotsalainen yhteiskunta on sen kieltänyt, eikä se toisaalta ole länsipohjalaisten mielestä ollut kunnon suomeakaan. He ovat kokeneet, että heidän puhumansa kieli ei varsinaisesti ole edes mikään oikea kieli, ja sitä on paikoin nimitetty jo ”paskasuomeksi”.^[9]

Meänkielen aseman virallistamisesta huolimatta sen käyttö etenkin nuorten keskuudessa on jatkuvasti vähentynyt. Nuorten sukupolvien meänkielestä löytyy paljon suomen kielen vaikutusta. Erityisesti nuorien kielenkäyttäjien asenteet meänkielen opetukseen ovat olleet epäileviä, ja he ovat kiinnostuneita saamaan suomen yleiskielen opetusta meänkielen sijaan,^[10] mutta suhtautuminen on viime aikoina muuttunut aiempaa myönteisemmäksi.^[11] Meänkieltä opetetaan Ruotsissa Luulajan teknillisessä yliopistossa, Uumajan yliopistossa ja Tukholman yliopistossa. Kieltä on voinut opiskella kouluissa ilman lähtötaitoja vuodesta 2015 alkaen. Ruotsin Tornionlaakson nuoriso puhuu enimmäkseen ruotsia ja ymmärtää meänkieltä ja suomea.

STR-T-yhdistyksen tavoitteena on muun muassa, että Ruotsin valtio asettaisi totuus- ja sovintokomission selvittämään meänkielisen vähemmistön asemaa ja kohtelua. Yhdistys on jättänyt valtiopäiville ehdotuksen, joka sisältää organisaation ja budjetin. STR-T:n mielestä Ruotsin valtion pitäisi myös tutkia, ovatko tornionlaaksolaiset Pohjois-Ruotsin toinen alkuperäiskansa saamelaisten rinnalla. Lisäksi yhdistys katsoo, että yhteiskunnan tuen kielelle pitäisi olla nykyistä kouriintuntuvampaa: opettajia ja oppimateriaaleja tarvitaan lisää, ja saamen kielikeskuksen tapainen instituutio pitäisi luoda myös meänkielelle.^[5] Meänkielellä oli vuonna 2019 myös virallinen asema Luulajassa.^[12]

Vuonna 2020 Ruotsin hallitus alkoi selvittää tornionlaaksolaisiin keskittynyttä syrjintää.^[13] Vuonna 2020 Uumajasta tuli yhdeksäs Ruotsin kunta, jossa kunnallisia palveluja on oikeus saada meänkielellä.^[14][15]

Vuonna 2021 Oulun yliopisto aloittaa meänkielen kääntäjäkoulutuksen. Käynnissä on myös meänkielen korpuksen laatiminen erityisesti tutkijoiden käyttöön. Molempien hankkeiden tarkoituksena on parantaa meänkielen asemaa.^[16]

	Bilabiaali	Alveolaari	Palataali	Velaari	Glottaali
Nasaali	m	n		ŋ
Klusiili	p | b	t | d		k | g
Frikatiivi	f	s	ʃ		h
Tremulantti		r
Lateraali		l
Puolivokaali	ʋ		j

Lähde:^[17]

	Etinen	Takainen
Suppea	i | y	u
Puolisuppea	e | ø	o
Avoin	æ	ɑ

Lähde:^[17]

Tuoreita ruotsista lainattuja sanoja on meänkielessä suomen länsimurteitakin runsaammin. Meänkieleen on omaksuttu lainasanavastineita lukuisille uusille eli 1800-luvun jälkeisille käsitteille, joille suomessa on vakiintunut omakielinen vastine. Suomen murteissa vielä esiintyvät ruotsin lainat ovat yleisesti vanhempaa perua, Ruotsin vallan ajalta. Meänkielessä on myös saamelaisia lainasanoja. Meänkielessä on säilynyt sanastoa, jota Suomen puolen murteissakin on tunnettu, mutta joka on nyttemmin väistynyt. Esimerkiksi häätyä, joka tarkoittaa 'täytyä', on pysynyt meänkielessä.^[18] Meänkielessä on suomeen verrattuna myös paljon sanoja, jotka lausutaan samalla tavalla, mutta joilla on erilainen merkitys. Yksi esimerkki on meänkielen sana pyörtyä, joka ei viittaa suomen kielen pyörtymiseen, vaan tarkoittaa eksymistä.^[19]

Myös h-äänne esiintyy meänkielessä (kuten suomen pohjalaismurteissakin) muun muassa seuraavissa tapauksissa:

1. passiivissa: sanothaan, tulhaan

2. nominien illatiivissa: talhoin, puohjiin, punasheen, rumhaan

3. verbien MA-infinitiivin illatiivissa: kalasthaan, hakkaamhaan

4. nominatiivissa -s:ään loppuvien nominien obliikvisijoissa: kirves : kirvheen

5. e-loppuisten sanojen genetiivissä: lae : latheen, sae : satheen

6. kaikissa monikon perfektin ja pluskvamperfektin muodoissa: net on ostanheet, met olima myynheet

Äännettä h voidaan myös käyttää esimerkkejä epäsäännöllisemmin.^lähde?[20]

1. Kuten suomen itämurteissa sekä perä-, keski- ja pohjoispohjalaisissa murteissa d-äänteen sijaan esiintyy kato (omaperäisissä sanoissa) tai t (lainoissa):

• tehä ’tehdä’
• tynamiitti ’dynamiitti’
• syyä ’syödä’
• meän ’meidän’
• heän ’heidän’
• teän ’teidän’
• soan ’sodan’^[21]

2. Määräympäristöissä esiintyy yleissuomesta poiketen geminaatta:

• ts-yhtymien vastineena on tt (kuten suomen länsimurteissa): mettä ’metsä’, kattoa ’katsoa’
• tietyt konsonanttiyhtymät ovat assimiloituneet geminaataksi: jokka ’jotka’ (kuten suomen länsimurteissa)
• Meänkielessä on monesti vv-geminaatta: savvu ’savu’, avvain 'avain'^[22].^[23]

3. Verbien taivutuspäätteet -mma ~ -mmä, -tta ~ -ttä, -pi

• menemmä ’menemme’ (kuten suomen pohjalaismurteissa)
• tuletta ’tulette’ (kuten suomen pohjalaismurteissa)
• ostaapi ’ostaa’ (kuten suomen itämurteissa; -pi-päätetettä käytetään vain lyhyissä verbeissä)
• syövä ’syövät’ (ei esiinny kaikissa meänkielen murteissa; esiintyy myös joissain suomen murteissa)

4. NUT-partisiippi

Suomen syönyt-muotoa vastaa meänkielessä syönny (ei esiinny kaikissa murteissa).^[24]

5. Meänkielessä on tietyissä lainasanoissa ruotsin vaikutuksesta äänne y, kun suomessa käytetään äännettä u

• kyltyyri 'kulttuuri'
• mysiikki 'musiikki'
• resyrssi 'resurssi'

6. Meänkielessä on lainasanoissa säilynyt f-äänne, kun taas suomessa siitä on usein tullut v

• färi ’väri’
• fankila ’vankila’
• fati ’vati’
• fiuletti 'violetti'^[25]

7. Meänkielessä on lainasanoissa usein ruotsin vaikutuksesta äänne u, kun suomessa käytetään äännettä o

• puliisi ’poliisi’
• muterni ’moderni’
• pulitikki ’politiikka’
• pulitiikkeri ’poliitikko’
• vukaali ’vokaali’
• pusitiivinen ’positiivinen’^[26]

8. Olla-verbi on yhdistetty joskus persoonapronominiin meänkielen puhekielessä

• Molen = minä olen
• Solet = sinä olet
• Son = se on, hän on
• Sole = se ei ole
• Soli = se oli
• Molema = me olemme
• Toletta = te olette

• Non/Noova/Hoova = he ovat^[27][28]

9. Meänkieli useasti käyttää -tten loppua genetiivien monikoissa

• kaloitten 'kalojen'
• miehitten 'miesten'
• taloitten 'talojen'
• asunnoitten 'asuntojen'^[28]

10. Meänkielessä käytetään usein š-äännettä lainasanoissa ruotsin vaikutuksesta.

• šinkka 'kinkku'
• informašuuni 'tieto'
• lekitimašuuni 'henkilötodistus'^[28]

Esimerkkejä sanoista joita käytetään Meänkielen kirjakielessä, mutta joita ei käytetä suomen yleiskielessä:^[28]

• följy ’seura, mukana olo’
• hantuuki ’pyyhe’
• kahveli ’haarukka’
• kartano ’piha’
• kietku ’ruuantähde, erit. liha’
• kläppi ’lapsi’
• knapsu ’naisellinen mies’
• källi ’hassu (tarkoittaa myös ulostetta)’
• pranttu ’kasvimaa’
• saikata ’värkätä’
• tyär ’tytär; tyttö’
• porista ’puhua’
• äpyli ’omena’
• muuruutti ’porkkana’
• potati ’peruna’
• ko ’kun; kuin’
• fiskaaminen ’kalastaminen’
• klaarata ’pärjätä’
• tyyris 'kallis'
• farfaari 'isänisä'
• murfaari 'äidinisä'
• kynti 'asiakas'
• feeperi 'kuume'
• šeeffi 'päällikkö'
• pruuni 'ruskea'
• semesti 'loma'

• Länsipohjalaiset
• Meänmaa
• Meänmaan lippu

• Jaana Märsynaho: Tornionlaakson kirjailijoita: Pohjanen, Bengt 1997. Tornion kaupunginkirjasto. Viitattu 29.1.2008.
• Kenttä, Matti & Pohjanen, Bengt: Meänkielen kramatiikki. Kaamos, 1996. ISBN 91-87410-19-2.
• Pohjanen, Bengt & Muli, Eeva: Meänkieli rätt och lätt. Överkalix: Barents, 2006 (2. korjattu painos 2007). ISBN 978-91-89144-36-1.
• Pohjanen, Bengt, Lyykeri 2005 (3. painos)

• Kirjallisuutta meänkielellä (Arkistoitu – Internet Archive):
  • Älä sie, vaimo, tähhään tuki, Juhaneksen evanjeeliymmi. Kaamos 1994 ISBN 91-87410-14-10
  • Bengt Pohjanen: Tule Leevi följhyyn: Markkyksen evankeliumi tornionlaaksoksi. Kaamos, 1988. ISBN 91-8741001-X.
  • Tulkaa tekki fölhjyyn. Evankeeljumit meänkielelä. Kaamos 2000 ISBN 91-8944-05-8
• Virsiä meänkielelä, Ruotsin kirkon virsikirjan virsiä meänkielllä, hyväksytty Ruotsin kirkon kirkolliskokouksessa 2019.

• Ridanpää, Juha (2018) Why save a minority language? Meänkieli and rationales of language revitalization. - Fennia : International Journal of Geography 169 (2), 187-203. (englanniksi)
• Vaattovaara, Johanna: Meän tapa puhua: Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena. (Väitöskirja: Helsingin yliopisto) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-100-1.
• Winsa, Birger: Meän kieli ja torniolaaksolaisitten kakskielisyys (Arkistoitu – Internet Archive), Virittäjä 1993

• Meänkielinen Wikipedia (Wikipeetia) hautomossa
• Meänkielen sanakirja

• Meänkieli - Yle Uutiset
• Esimerkki puhutusta meänkielestä
• Torniolaaksolaiset
• Peräpohjalaisten murteiden näytteet (Vanhoja esimerkkejä)
• Tukholman kaupungin sivu meänkielellä
• Meänkieli, ellääkös se (Arkistoitu – Internet Archive)
• Meänkielen kielikeskus
• Meänkielen resurssikirjasto

n k m Uralilaiset kielet Itämerensuomalaiset inkeroinen karjala aunuksenkarjala lyydi varsinaiskarjala liivi suomi kveeni meänkieli vatja vepsä viro eteläviro võro mulgi seto tartto Saamelaiskielet Länsisaamelaiset eteläsaame luulajansaame piitimensaame pohjoissaame uumajansaame Itäsaamelaiset akkalansaame † inarinsaame kainuunsaame † keminsaame † kiltinänsaame koltansaame turjansaame Mordvalaiset ersä mokša Mari mari niittymari vuorimari Permiläiset komi komipermjakki udmurtti Hanti hanti Mansi mansi Unkari unkari Samojedikielet Pohjoissamojedilaiset enetsi juratsi † nenetsi nganasani Eteläsamojedilaiset kamassi † matori † selkuppi Luokittelemattomat merja † meštšera † muroma † Kielten alueellisia nimityksiä tai kiisteltyjä ryhmittelyjä: suomalais-ugrilaiset suomalais-permiläiset suomalais-volgalaiset volgalaiset suomalais-saamelaiset ugrilaiset obinugrilaiset

n k m Suomen murteet Länsimurteet Lounaismurteet Nummi Rauma Somero Etelä-Pohjanmaan murre Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet Hämäläismurteet Tampere Peräpohjalaiset murteet Tornio Itämurteet Savolaismurteet Kainuu Keski-Suomi Kaakkoismurteet Muut Amerikansuomi Stadin slangi Ruotsinsuomi Kielet tai murteet Meänkieli Jällivaara Kveenin kieli

 

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Saksa Henkilöt Yle