Kirvu
Kirvu (ruots. Kirvus) on Karjalankannaksen länsiosassa sijainnut entinen suomalainen kunta, jonka kirkonkylän nimi on venäjäksi nykyään erisnimeä tarkoittava adjektiiviattribuutti Svobodnoje (Svobodnoje selo, Vapaa kylä). Kirvu sijaitsee Neuvostoliitolle viime sotien seurauksena luovutetulla alueella. Kirvun maapinta-ala oli 650,9 km² ja asukasluku 8 721 (1939). Koko Viipurin läänissä asui tuolloin 657 057 (josta Viipurissa 74 403) ja Suomessa 3 888 443 henkeä.[3]
| Kirvun kunta Kirvus |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Luovutettu Neuvostoliitolle |
|
 |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Jääsken kihlakunta |
| Kuntanumero | 258 |
| Perustettu [1] | 1871 |
| – emäpitäjä | Jääski |
| Liitetty | 1944 |
| – kuntiin | luovutettu Neuvostoliitolle |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala |
695,22 km² [2] (1.1.1938) |
| – maa | 650,92 km² |
| – sisävesi | 44,30 km² |
| Väkiluku |
8 721 [3] (31.12.1939) |
| – väestötiheys | 14,39 as./km² |
Maantiede
muokkaaKirvun alueella oli runsaasti pieniä järviä ja jokia. Kirvun suurimmat järvet olivat kunnan länsirajalla sijainnut Mertjärvi, joka laskee vetensä Vuoksen päähaaraan, sekä kunnan etelärajalla sijainneet Helisevänjärvi ja siihen laskeva Juoksemajärvi. Juoksemajärveen päätyy kunnan halki luode–kaakko-suunnassa virrannut Helisevänjoki, joka tuo vedet muun muassa Kirvujärvestä, Torajärvestä, Äksjärvestä ja Suolijärvestä. Helisevänjärveen puolestaan laskee kunnan halki luode–kaakko-suunnassa virrannut Kuunjoki, joka tuo vedet muun muassa Kuunustaisesta, Korsjärvestä ja Alajärvestä.[4]
Elinkeinot
muokkaaKirvu tunnettiin Sairalan kristillisestä opistosta ja Kirvun luonnonparantolasta. Kirvussa oli myös teollisuutta, mm. viisi huopatehdasta. Niistä vanhin oli Kirvun Huopatehdas Oy, jonka perusti Max Alftan Tietävälän kylään vuonna 1897. Tehdas siirtyi sitten W. Dippelille ja vuonna 1926 Artturi Heleniukselle. Vuonna 1929 tehtaalla työskenteli parisataa ihmistä ja se tuotti 140 000 paria huopikkaita vuodessa. Yrityksen työntekijät perustivat 1930-luvun alussa Kirvuun kilpailevia huopatehtaita: Mikko Verta Tietävälään, Jaakko Puumala Inkilään, Juho ja Toivo Virolainen Virolaan ja Matti Hämäläinen Mertjärvelle.[5] Lisäksi Kirvussa toimi mm. Viipurin Saha Oy:n Inkilän höyrysaha (200 työntekijää v. 1922), Torajärven saha ja tiilitehdas, 3 nahkatehdasta (1922) ja useita myllyjä.[6] Kaupallisista toimijoista merkittävimpiä oli Kirvun Osuuskauppa, jonka päämyymälä oli Sairalan kylässä.[7]
Maatalous oli Kirvussa pientilavaltaista, osittain pinnanmuodostuksesta johtuen. Tiheämmin asutut maanviljelysalueet sijaitsivat päävesistöjen varsilla, erityisesti järvien välisillä saviperäisillä kannaksilla ja jokivarsien laaksoissa. Vuonna 1920 Kirvussa oli 5197,61 ha peltoa, puu- ja kasvitarhaa 16,43 ha ja luonnonniittyjä 1698,59 ha. Samana vuonna pitäjässä oli kotieläimiä seuraavasti: 1326 hevosta, 6734 nautaeläintä, 9227 lammasta, 11 vuohta, 1367 sikaa ja 3998 kpl siipikarjaa. Vuonna 1929 peltoa oli 6778 ha, puu- ja kasvitarhaa 21 ha ja luonnonniittyjä 1187 ha.[8] Kotieläimiä pidettiin samana vuonna seuraavasti: hevosia oli 1115, nautaeläimiä 5551, lampaita 5037, vuohia 0, sikoja 1016 ja siipikarjaa 6760 kpl.[9]
Kunnan poikki etelästä koilliseen kulki rautatie reittiä Leinjärvi–Sairala–Inkilä–Ojajärvi.[4]
Väestö
muokkaaTilastollisen vuosikirjan mukaan Kirvun kunnan alueella asui kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan vuoden 1920 lopussa kaikkiaan 10 324 henkeä. Vuonna 1930 kunnassa oli kirjoilla 9 929 ihmistä, joista läsnäolevaksi luokiteltiin 9 809.[2] Vuoden 1939 lopussa Kirvun kunnan alueella asui 8 721, joista henkikirjoitettuja oli tammikuun 1940 alussa 8 136 henkeä.[3]
Kirvun väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueelle Kärkölään, Mäntsälään, Orimattilaan ja Pukkilaan.[10]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kirvun väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.
Kylät
muokkaaAhola, Apula, Eijala, Haikola, Hannukkariikonen, Hauhiala, Ihaksela, Iiliälä, Inkilä, Jantula, Jänikselä, Karvala, Kauppila, Keskiselkä, Kirvu, Kohtamaa, Kuismala, Lahdenmaa, Lankila, Lietlahti, Läylölä, Maamäki, Matikkala, Merola, Mertjärvi, Meskala, Montola, Mömmölä, Nahkurila, Niukkala, Paavilanmäki, Paksujalka, Pirilänniemi, Riikola, Roinila, Rätykylä, Sairala, Sunikkariikonen, Tietävälä, Torajärvi, Vallittula, Vasikkala, Vehkapää, Veitsijoki, Virola, Vorniola.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 17 koulupiiriin.[12]
Nykyään
muokkaa
Kirvun pitäjäseuran julkaiseman, Tilastokeskuksen kokoaman yhteenvedon mukaan Suomessa asui vuoden 2018 lopussa 947 entisessä Kirvun pitäjässä syntynyttä. Kirvulaisten tyypillisimpiä asuinpaikkakuntia ovat nykyaikana Suomessa Orimattila, Kärkölä, Lahti, Helsinki, Mäntsälä, Imatra ja Hyvinkää.[13] Ulkomaille muuttaneiden osuutta ei tässä yhteenvedossa kerrottu.
Entisen Kirvun kunnan alue on nykyään Venäjän federaation Leningradin alueen Viipurin piirin pohjoisosissa. [14][15] Venäjän paikallishallinnon kuntatasolla Kirvun länsiosa kuuluu Viipurin piirin Enson kaupunkikuntaan (Svetogorsk) ja pääosa Kirvusta Viipurin piirin Antrean kaupunkikuntaan (Kamennogorsk).
Sairalan venäjänkielinen nimi on nykyään Borodinskoje (selo) ja Sairalan entisen kristillisen opiston (1938) päärakennuksessa toimi Torajärven rannalla 120-paikkainen hotelli. Nykyisin opisto on erittäin huonossa kunnossa eikä siellä voi yöpyä (2021).
Kirvun kirkko tuhoutui vuonna 1978. Kirkon perustusten äärellä on muistoristi ja -laatta sekä lähellä Kirvun kirkkomaan ja kirkonkukon 1600-luvulta alkavasta historiasta muistuttava opastaulu. Kirkkomaan sankarihautojen patsas (torsona) ja vanha hautausmaa ovat paikallaan. Kirkkomaan alue on suojeltu.
Kirvun kautta kulkee aiemman radan paikalla Venäjän rautateiden luoteisesta rataverkosta vastaavan Lokakuun rautatiet -tytäryhtiön sivurata. Rautatiekartan mukaan radan asemiа ovat Borodinskoje (Бородинское), Inkilä (Зайцево) ja Ojajarvi (Oяярви).[16] Maantiekartalle merkittyjä radan muita radan asemia tai seisakkeita ovat entisen Kirvun alueella Krasnyi Sokol (Красный Сокол, ent. Leinjärven asema) ja Hakolahti (Хаколахти).[14][15] Radan henkilöliikennettä ajetaan lähinnä Viipurin ja Hiitolan välisin paikallisjunavuoroin.[17]
Kirvun perintöä ylläpitää muun muassa Kirvun Pitäjäseura, Kirvu-Säätiö ja Mäntsälän keskustassa sijaitsevat Kirvun Pitäjämuseo ja Kirvun Kotiseutuarkisto.[18]
Formulakuljettaja Kimi Räikkösen suku on kotoisin Kirvun Mertjärven kylästä.[19]
Kirvu sijaitsee Venäjän rajavyöhykealueella. Ulkomaalaisten liikkuminen ja oleskelu alueella ilman kirjallista rajavyöhyukelupaa on kielletty.
Lähteet
muokkaa- ↑ Paappa Eero ja Ropponen Jari: Jääsken kihlakunnan historia III 1860–1980, s. 199. Jääsken kihlakunnan historiatoimikunta, 1992. ISBN 952-90-3586-1
- ↑ a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa: Luovutetut alueet, s. 28-29. Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö. (Pinta-ala ja väestö kunnittain vuosina 1920–1940)) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ a b c Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Kirvun väkiluku 31.12.1939 teoksen sivulla 27. Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. (Tilastoitu kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan kirjattu asukasluku poikkeaa henkikirjoitetun väestön asukasluvusta jonkin verran.)) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 10.5.2013.
- ↑ a b Sahramaa Tarja (toim.): Mertjärvi - Kylä Kirvussa. (Kirjan takaosan sisäkannessa Kirvun kartta) Mertjärvi-kerho; Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1990. ISBN 952-90-1939-4
- ↑ Kirvu – huopatehtaiden pitäjä (PDF) Kirvu.fi-sivusto. 1.9.2013. Kirvu Museo. Arkistoitu 24.9.2018. Viitattu 24.9.2018.
- ↑ Rosberg J.E. (ym): Suomenmaa. Maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietosanakirja. Osa V. Viipurin lääni., s. 160-161. Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1923.
- ↑ Kopra, Hannu: Sairalan kylä kirvussa www.joet.info. 20.7.2013. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ Yleinen maataloustiedustelu vv. 1929-30. Osa 1. Suomen Virallinen Tilasto. Tilastokeskus. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ Yleinen maataloustiedustelu vv. 1929-30. Osa 1. Suomen Virallinen Tilasto. Tilastokeskus. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Tilastokeskus: Kirvussa syntyneiden asuinkunta tilanteessa 31.12.2011. Kirvulaisten ikäjakauma 31.12.2011. (pdf) 7.11.2012. Kirvun pitäjäseura, kirvu.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.5.2013.
- ↑ a b Leningradskaja oblast. Raionnyje tsentry. Atlas dlja voditelei. Masštas 1:120 000, raionnyje tentry 1:18 000. (Leningradin alueen maantiekarttakirja mittakaavassa 1:120 000, piirien keskustaajamat 1:18 000) Sankt Peterburg: Izdatelstvo ZAO "Karta" Ltd, Vypusk 13 (2011-1), 2011. ISBN 978-5-900006-99-4 (venäjäksi)
- ↑ a b Leningradskaja oblast. Sankt-Peterburg. Bolšoi avtodorožnyi i spravotšnyi Atlas. Masštas 1:160 000, 1:240 000, 1:90 000.. (Leningradin alueen maantiekarttakirja vuodelta 2008.) Sankt Peterburg: OOO "Diskus Media", 2008. ISBN 978-5-940-59043-9 (venäjäksi)
- ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3 (venäjäksi)
- ↑ Расписание электричек по станции Бородинское по 25 мая. - Vorodisnkojen aseman paikallisjunat 25. toukokuuta (2013) asti (venäjäksi)
- ↑ Kirvun pitäjäseura Kirvun pitäjäseura, kirvu.fi. Viitattu 11.5.2013.
- ↑ Etelä-Saimaa-lehti[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
muokkaa- Hosiaisluoma-Karppinen, Aili (toim.): Korsjärven rantamilla : Läylölä ja Nahkurila. Kirvun Läylölän ja Nahkurilan koulupiiriläiset, 2006. ISBN 952-92-0760-3.
- Hämäläinen, Eila & Lehikoinen, Laila: Kirja Kirvun Sairalasta. Sairalan kylätoimikunta, 1998. ISBN 952910233X.
- Hämäläinen, Soini ym. (toim.): Kirvu kuvina. Kirvu-säätiö, 1988. ISBN 952-90-0484-2.
- Rantalainen, Reino (toim.): Muistoja Kirvun Rätykylästä : kyläkirja Rätykylän koulupiiristä. Rätykylä-kirjan toimikunta, 2000. ISBN 952-91-2333-7.
- Ukkola, Irja (toim.): Muistoja Kirvunkylästä. Kirvunkylän kerho, 1986. ISBN 951-99774-3-0 (nid.), ISBN 951-99774-4-9 (sid.).
- Ylönen, Aulikki: Kirvun kirja. 1. painos 1954, näköispainos Kirvu-Säätiö 2015. ISBN 978-952-93-5544-0.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kirvun Pitäjäseura (kirvu.fi)
- Kirvu-Säätiö
- Kirvun kartta
- Kirvu kuvina (luovutettukarjala.fi)
- Kirvun Inkilän kylä
