Halle

Halle sijoittuu Saalejoen varrelle, Leipzigin alangon luoteisosaan. Saksojen yhdistyessä syntyneiden osavaltioiden kaupungeista Hallessa on suurin väestötiheys. Kaupunki on jaettu viiteen hallintoalueeseen, jotka ovat keskusta (Mitte), pohjoinen (Nord), itä (Ost), etelä (Süd) ja länsi (West). Nämä hallintoalueet jakautuvat vielä kaupunginosiin.

Ilmasto Hallessa on leuto, Köppenin ilmastoluokituksessa se kuuluu luokkaan Cfb, lauhkea meri-ilmasto. Keskimääräinen ilman lämpötila on 9,1 astetta ja keskimääräinen vuosittainen sademäärä on 483 mm. Joulukuussa keskimääräinen alin lämpötila on hiukan pakkasen puolella, tammi- ja helmikuussa -2.2 °C. Lämpimintä on heinäkuussa, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 23,4 °C^[2]

Ensimmäinen virallinen merkintä kaupungista on Moissiacence-kronikassa vuodelta 806. Siinä Hallea nimitetään ”Hallaksi”. Hallessa vietettiinkin vuonna 2006 kaupungin 1 200-vuotisjuhlia, jotka koostuivat yli 500 tapahtumasta. Kävijöitä juhlilla oli noin 1,5 miljoonaa.^[3]

Nimen Halle alkuperän katsotaan liittyvän sanaan ”halla”, joka keltin kielessä tarkoittaa suolaa. Sillä nimellä kaupunkia myös alun alkaen nimitettiin. Suola on ollut kaupungille tärkeä raaka-aine kautta historian. Jo noin 3 000 vuotta sitten, pronssikaudelta lähtien on suolan merkitys kaupungille ollut suuri. Tällöin Hallessa alettiin louhia ja myydä suolaa läheisestä laaksosta.^[4] Keskiajalla Hallesta tuli rikas kauppakaupunki suolan ansiosta. Se myös liittyi vuonna 1280 hansakaupunkien joukkoon. Näihin aikoihin toimi suolatori (Hallmarkt) suolan kauppapaikkana. Vuonna 1491 muodostettiin suolan tekijöiden, Hallorenien veljeskunta, joka on vielä nykyäänkin toimiva veljeskunta. Suolan teollinen tuotanto lopetettiin vuonna 1964, jolloin kemian teollisuuden merkitys alueelle alkoi vahvistua. Nykyään suolaa tuotetaan enää vain Hallen suolamuseossa, joka on Saksan ainoa suolaa tuottava museo. Museon suolaa myydään leipomoihin, suolakurkkutehtaalle ja museossa kävijöille.^[5]

Vuonna 968 Otto I perusti Magdeburgin hiippakunnan, johon myös Halle kuului vuoteen 1680 saakka. 1120 alkoi Hallen laajentuminen ja samoihin aikoihin rakennutettiin kaupungin muuri, jonka tarkoituksena oli suojella asukkaita. 1200-luvulla rakennettiin Halleen tuomiokirkko, joka on kaupungin ainoa varhaisgoottilaisen rakennustyylin suurrakennus. 1310 kirjoitettiin sopimus Hallen itsehallinnosta. 1341 aloitettiin suuren tornin rakentaminen kaupungintalon läheisyyteen. Moritzburgin linnan rakentaminen alkoi 1400-luvulla. Nykyään linnassa sijaitsee Saksi-Anhaltin osavaltion taidemuseo. 1418 alettiin rakentaa Punaista Tornia (Roter Turm), joka valmistui vuonna 1506. Se on Saksan ainoa yksittäin seisova kellotorni. Myöhemmin se muodostui kaupungin tunnusmerkiksi ja sen tarkoituksena oli kuvastaa vapautta.^[6]

1500-luvulla Hallessa vaikutti kardinaali Albrecht, joka rakennutti kaupunkiin Uuden Residenssin (Neue Residenz), jossa vietettiin 1600-luvulla loistokasta hovielämää. Kardinaali Albrecht toi Italiasta renessanssin arkkitehtuurin Halleen ja halusi rakennuttaa kaupungista Pohjolan Firenzen. Samoihin aikoihin Martti Luther Wittenbergistä (vain 60 km Halleen) alkoi levittää uskonpuhdistusta kaupunkiin. Luther ja kardinaali Albrecht olivat toistensa suurimpia vihamiehiä.^[7]

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana, vuonna 1625, Wallensteinin johtamat keisarilliset joukot miehittivät Hallen. Sodan aikana kaupunki kärsi kaikin puolin suuria tappioita. Vuodesta 1680 lähtien Halle kuului Preussiin. Seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 1694 perustettiin Hallen nelitiedekuntainen yliopisto (lat. Alma Mater Halensis), joka yhdistettiin vuonna 1817 Wittenbergin yliopiston kanssa (nykyään Halle-Wittenbergin Martti Luther -yliopisto).^[8]

Samoihin aikoihin perustettiin August Hermann Francken johdolla Francken säätiö (Franckesche Stiftungen) pietismin sosiaali- ja koulutuslaitokseksi.^[9] Nykyään Francken säätiöllä on jäljellä yli 50 alkuperäisenä säilynyttä rakennusta ja maailman pisin ristikkorakenteinen talo (Fachwerkhaus).^[10] Rakennuksia on ehdotettu Unescon maailmanperintöluetteloon.^[11]

Teollisuus kaupungissa painottui ruskohiilen avolouhoksiin jo 1600-luvulta alkaen, ja samoihin aikoihin oli myös sokeriruoko merkittävä voimavara alueen teollisuudelle. Kemianteollisuuteen alettiin panostaa 1800-luvun lopulla, jonka jälkeen se muodostui vuosien myötä alueen yhdeksi tärkeimmistä teollisuuden aloista ruskohiilen rinnalla.

Vuonna 1890 Hallessa ylittyi 100 000 asukkaan raja. Euroopan ensimmäinen sähköinen raitiovaunuverkosto otettiin käyttöön Hallessa vuonna 1891. Toisen maailmansodan aikana Halle säilyi lähes vahingoittumattomana. Maailmansodan loppuvaiheessa, maaliskuun lopussa, kaupunkiin kohdistui kaksi pommitusta. Pommituksilla yritettiin tuhota rautatieasemaa, mikä kuitenkin epäonnistui. 17. huhtikuuta 1945 Yhdysvaltain sotajoukot valloittivat kaupungin. Tämä tapahtui Felix Graf von Lucknerin ja silloisen kaupungin ylipormestarin suostumuksella, minkä ansiosta kaupungin uskotaan säilyneen niinkin vahingoittumattomana, sillä vain 15 prosenttia kaupungista kärsi vahinkoja. Heinäkuussa 1945 yhdysvaltalaisten joukkojen oli lähdettävä pois kaupungista neuvostojoukkojen tieltä.

Jaetussa Saksassa Halle kuului Neuvostoliiton vyöhykkeeseen ja vuosina 1949–1990 se oli osa Saksan demokraattista tasavaltaa, DDR:ää. Se oli Itä-Saksan 7:nneksi suurin kaupunki.

50 000 asukkaan raja ylitettiin vuonna 1871, ja väliluku kaksinkertaistui vuoteen 1890 mennessä. Hallesta tuli 100 000 asukkaan myötä suurkaupunki. Suurimmillaan asukasluku oli keskikesällä 1990, jolloin asukkaita oli jopa 316 776. Vuosien 1990 ja 2005 välisenä aikana on Hallen asukasluku kuitenkin vähentynyt 80 000:lla. Syitä tähän ovat muun muassa poismuutto ja syntyvyyden lasku.

Suola-alan työntekijöitä nimitettiin ja nimitetään edelleen halloreneiksi. Hallenser-nimen saivat kauppiaat ja kaupungin asukkaat, jotka asuivat nykyisellä toripaikalla ja kävivät kauppaa suolalla. Glauchan esikaupungin köyhiä asukkaita nimitettiin ironisesti Hallunkeneiksi (huijarit), sillä he eivät asuneet kaupungin keskustassa, ja he ovat tunnettuja näpistelyistään. Nykyään hallelaisista käytetään nimitystä Hallenser. Halloren-nimi elää suklaakonvehtien tuotemerkkinä.^[12]

Hallen kaupunki kuuluu Magdeburgin hiippakuntaan. Reformaatio levisi kaupunkiin vuodesta 1518 lähtien. Vuoteen 1541 mennessä oli kaupungista tullut Lutherin uskonpuhdistuksen myötä protestanttinen. Luther kävi tämän jälkeen kaksi kertaa saarnaamassa Hallen pääkirkossa, Torikirkossa. Siellä on tänäkin päivänä nähtävänä Lutherin kasvoista ja käsistä tehty kuolinnaamio.

Pietistinen pappismies August Hermann Francke perusti vuonna 1698 Francken säätiön, joka on edelleen toiminnassa. Preussissa kirkot yhdistettiin yhteen kirkkokuntaan, jolloin syntyi evankelis-luterilainen kirkko, joka koostui luterilaisista ja reformisteista. 1800-luvulla alkoi katolilaisten määrä taas kasvaa. Tällä hetkellä Hallessa on useita eri kirkkokuntia, joita kutsutaan vapaakirkoiksi. Hallessa on myös kaksi juutalaista seurakuntaa. Kuitenkin vain 15 % hallelaisista kuuluu johonkin uskontokuntaan.

Hallessa valitsevat kaupungin asukkaat vuodesta 1993 lähtien joka kuudes vuosi ylipormestarin, joka johtaa kaupunkia. 1.5.2007 lähtien on ylipormestarina toiminut Saksan sosialidemokraattisen puolueen Dagmar Szabados.

• Oulu, Suomi (1968)
• Coimbra, Portugali (1974)
• Linz, Itävalta (1975)
• Grenoble, Ranska (1976)
• Karlsruhe, Saksa (1987)
• Hildesheim, Saksa (1992)
• Ufa, Venäjä (1997)

Ystävyyskaupunkien toiminnat ovat jaettu omiin tahoihinsa, joissa vastuuhenkilöt pyörittävät toimintaa oman ystävyyskaupunkinsa kanssa. Kaupunkien välillä järjestetään muun muassa kouluvierailuja ja Hallen 1200-vuotisjuhlilla oli jokaisesta ystävyyskaupungista vierailemassa kunkin kaupungin johtoon kuuluva henkilö.

Liikenneyhteydet autolla Hallesta käsin ovat hyvät. Suuret moottoritiet kuten A 9 Berliiniin ja Müncheniin sekä A 14 Magdeburgiin ja Leipzigin ohi Dresdeniin ovat lähellä. Uudet moottoritiet A 38 ja A 143 laajentavat ja parantavat kulkuyhteyksiä. Valtatiet B 6, B 91, B 80 ja B 100 kulkevat Hallen kaupunkialueen lävitse, joista on osittain pääsy moottoriteille.

Rautatieasema on 12-raiteinen, ja sieltä on suorat yhteydet mm. Berliiniin, Frankfurtiin, Magdeburgiin, Dresdeniin ja Leipzigiin. Leipzigin ja Hallen väli kulkee nopeasti kaupunkijunalla (S-Bahn), jolla matka taittuu noin puolessa tunnissa. Julkista paikallisliikennettä hoitavat 15 raitiovaunulinjaa ja 23 bussilinjaa.

Hallella ja Leipzigilla on yhteinen kaupunkien puolivälissä sijaitseva lentokenttä Leipzig/Halle, jonne pääsee säännöllisin väliajoin kulkevien bussien ja junien avulla. Sieltä lähtee suoria lentoja Euroopan suurimpiin kaupunkeihin, eteläisiin lomakohteisiin kuten Välimerelle ja Pohjois-Afrikkaan sekä muihin Saksan suurimpiin kaupunkeihin.

Hallessa sijaitsee Keski-Saksan multimediakeskus (Mitteldeutsches Multimediazentrum MMZ), joka toimii koko Keski-Saksan alueen media-alan tuotannon, kehittämisen ja ideoinnin osaamiskeskuksena. Kaupungista löytyy myös paikallistelevisio ”TV Halle”.

Julkisen Keski-Saksan radioaseman (Mitteldeutscher Rundfunk MDR) päämaja sijaitsee Hallessa. MDR tuottaa kolmessa osavaltiossa useat radio-ohjelmat erilaisille kohderyhmille. Nuorten suosimia ja heille suunnattuja kanavia ovat MDR Sputnik ja Jump. MDR Info ja MDR Klassik on tarkoitettu klassisen musiikin ystäville. MDR Figaro on sitä vastoin tarkoitettu monelle eri kulttuurin osa-alueelle. Näiden julkisten radiokanavien lisäksi on Hallessa useita yksityisiä radiokanavia. Suurimpia näistä ovat 89.0 RTL (nuorille) ja Radio Brocken (keski-ikäisille), jotka kuuluvat RTL:n omistukseen, sekä suurimpiin yksityisiin radiokanaviin kuuluva Radio SAW.

Mitteldeutsche Zeitung (MZ) on suurin päivittäinen sanomalehti Hallen ja eteläisen Saksi-Anhaltin alueella. Myös BILD-lehti julkaisee Hallen paikallislehteä. Talouselämän puolelle kuuluu lehti REGJO, joka kohdistuu Hallen ja Leipzigin alueelle.

• envia Mitteldeutsche Energie AG
• Stadtwerke Halle (1600 työntekijää)
• Hallesche Verkehrs-AG (HAVAG) paikallisliikenteen yritys
• Halloren Schokoladenfabrik – Saksan vanhin suklaatehdas, perustettu 1804
• Kathi Backmischung – leivontatarvikkeet
• DELL Halle GmbH (Service- und Vertriebszentrum – palvelu- ja myyntikeskus, n. 650 työtekijää)
• KSB – juoma- ja jätevesipumppujen valmistaja, n. 450 työntekijää

Hallen kehittyminen koulutuskaupungiksi alkoi 1600-luvulla, kun Halleen perustettiin yliopisto vuonna 1694 ja Francken säätiö vuonna 1698. 1700-luvulla nousi yliopiston hyvä maine maanlaajuisesti koulutettujen ihmisten tietoisuuteen, minkä apuna olivat koulutetut Alexander Gottlieb Baumgarten, Johann Christian Reil ja Friedrich Schleiermacher. Onkin mainitsemisen arvoista, että 1754 väitteli ensimmäinen saksalainen nainen tohtoriksi juuri Hallen yliopistossa. Hän pystyi tohtoriksi väittelemisen myötä paremmin suorittamaan lääkärinvirkaansa. Vuodesta 1933 lähtien tunnetaan yliopisto nimellä Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg. Tällä hetkellä yliopistossa on kirjoilla n. 19 000 opiskelijaa. Myös Saksi-Anhaltin suurin tieteellinen yleiskirjasto Universitäts- und Landesbibliothek Sachsen-Anhalt kuuluu osana yliopistoon. Toinen Hallessa sijaitseva merkittävä korkeakoulu on Saksi-Anhaltin ainoa taiteen ja muotoilun korkeakoulu (Burg Giebichenstein Hochschule für Kunst und Design Halle).

Hallessa sijaitseva Leopoldina on maailman vanhin tieteellinen akatemia (perustettu 1652 Schweinfurtissa), joka on tarkoitettu luonnontieteilijöille.^[13] Se nimitettiin Saksan kansalliseksi akatemiaksi vuonna 2008. Akatemian jäseninä on monia Nobelpalkinnon saajia. Hallesta löytyy myös useita Max-Planckin, Frauenhoferin ja Leibnizin tiede- ja tutkimuslaitoksia.

Erityisesti näkemisen arvoista Hallessa on hyvin säilynyt Hallen historiallinen vanhakaupunki kapeine katuineen. Se tarjoaa matkailijalle kattavan kulttuurisen elämyksen, jossa on nähtävänä mm. rakennuksia eri tyylisuunnilta, kuten gotiikkaa, renessanssia ja jugendtyyliä. Vanhaan kaupunkiin järjestetään päivittäin kaupunkikävelykierroksia.

Hallen kulttuuritarjontaan kuuluvat mm. Hallen oopperatalo, jossa järjestetään teatteri- ja balettiesityksiä; Hallen Staatskapelle-orkesteri, joka on Saksan toiseksi suurin orkesteri; lasten ja nuorten teatteri Thalia Theater Halle sekä kansainvälisestikin tunnettu nukketeatteri.

Hallesta löytyy museoita eri kulttuuriosa-alueille. Saksan kuuluisimpiin säveltäjiin kuuluvan Georg Friedrich Händelin kotitalo toimii Händelmuseona (Händelhaus), jossa on muun muassa esitteillä laaja kokoelma historiallisista soittimista.^[14] Francken säätiö toimii toisena merkittävänä museona Hallessa ja kolmas tärkeä museo on Moritzburgin säätiön Landeskunstmuseum Moritzburgin linnassa. Linna on rakennettu 1400-luvulla ja se on yksi Saksan nuorimmista linnoista.

• Osavaltion esihistorian museo – Landesmuseum für Vorgeschichte, esim. Nebran kiekko, pronssikautinen kalenteri
• Beatles-museo – Beatles-Museum, on toiminut vuodesta 2000 lähtien ja se on Manner-Euroopan suurin
• Geiseltalmuseo – Geiseltalmuseum, löytöjä miljoonien vuosien takaa, mm. harvinainen merihevonen ja läpikivettyneet puunrungot
• Historiallinen raitiovaunumuseo – Historisches Straßenbahnmuseum, nähtävillä ovat toukokuusta lokakuuhun joka lauantai kaikki Hallen historialliset raitiovaunut
• Kaupunginmuseo Christian-Wolff-Haus – Stadtmuseum Christian-Wolff-Haus, jossa on vaihtuvia näyttelyitä Hallen historian eri vaiheista
• Teknillinen Halloren- ja Salinemuseo – Technisches Halloren- und Salinemuseum suolan tuotantoon ja Hallorenin veljeskunnan perinteisiin liittyvä museo
• Muistomerkki Punainen härkä – Roter Ochse, entinen Gestapon ja Stasin vankila, jossa on näyttely sen toiminnasta vuosina 1933–1989
• Julius-Kühn-museo – museosta löytyy maailman suurin eläinluurankokokoelma
• Marienkirjasto – Marienbibliothek, perustettu 1552, 30 000 nidettä 1400–1700-luvuilta; se on myös vanhin evankelinen kirjasto Saksassa
• Halloren suklaamuseo – Halloren Schokoladenmuseum, joka on Halloren suklaatehtaan museo, jossa on ns. suklaahuone – kokonaan suklaasta tehty huone

• kaupunkikalmisto – Stadtgottesacker, 500 vuotta vanha renessanssityylinen hautausmaa, jossa ovat haudattuina Hallen merkittävimmät asukkaat
• Giebichensteinin linna – Burg Giebichenstein Saalejoen varrella; vanhin Saalejoen varrella sijaitseva linna, rauniot 800-luvulta
• Leipzigin torni – Leipziger Turm, kaupunkitorni 1400-luvulta
• Punainen torni – Roter Turm, maailman toiseksi suurin kellopeli 81 kellolla, symboloi kaupungin itsenäisyyttä ja vapautta
• Torikirkko – Marktkirche, muodostaa Punaisen Tornin kanssa kaupungin viiden tornin maamerkin
• Hallen tuomiokirkko – Hallescher Dom, on kaupungin ainoa varhaisgoottilaisen rakennustyylin suurrakennus; sisäarkkitehtuuri on barokkia
• Vanha tori – Alter Markt mit Eselsbrunnen, on kaupungin vanhin aukio (1000-luvulta) ja varhaisasutuksen keskipiste, jossa on ns. aasikaivo muistomerkkinä (rakennettu 1906)
• Moritzkirkko – Moritzkirche, jossa on historialliset Sauer-urut
• Konserttihalli Ulrichkirkko – Konzerthalle Ulrichskirche, entinen kirkko, joka on toiminut 1970-luvulta lähtien konserttipaikkana
• kaupungintalo – Stadthaus (1800-luvulta), sijaitsee Hallen kauppatorilla; uusirenessanssityylisessä rakennuksessa on Hallen kaupungin juhlatilat
• Kulttuurisaari – Kulturinsel, koostuu useasta rakennuksesta, joista löytyy nelilavainen teatteri „neues Theater“, nukketeatteri, näyttelytilat ja kahvila sekä baari
• Francken säätiö – Franckesche Stiftungen, 14 hehtaarin kouluyhteisö, suuri ristikkorakennekokonaisuus, alkuperäisenä säilynyt barokkinen taide- ja luontohuone
• Hallen eläintarha – Bergzoo, joka kuuluu Saksan vanhimpiin eläintarhoihin; eläintarha sijaitsee kalliolla, josta on kaunis näkymä kaupunkiin ja Saale-jokilaaksoon
• kasvitieteellinen puutarha – Botanischer Garten, on 300 vuotta vanha puutarha, jossa voi päivittäin käydä katsomassa puutarhan kukka- ja kasviloistoa
• geologinen puutarha – Geologischer Garten, jossa on nähtävillä kivikokoelma esittelytauluineen
• planetaario – Planetarium, joka sopii kaikenikäisille; joka viikko järjestetään teemaluentoja, planetaariosta löytyy myös observatoorio
• Heinrich-Heine-puisto – Heinrich-Heine-Park on 3,6 hehtaarin kokoinen puistoalue, josta löytyy kiviskulptuureja, näköalapaikkoja, lasten leikkikenttä ja portaikko Saalejoen rantaan
• Große Märkerstraße, yksi Hallen vanhimmista kaduista, jonka varrella on renessanssiajan taloja
• Leipziger Straße-, Große Ulrichstraße- ja Kleine Ulrichstraße -kadut tarjoavat shoppailijalle hyvät ostosmahdollisuudet
• Halle-Saale-Schleife – entinen kilparata

• Ennen pääsiäistä: tivoli Frühjahrsmarkt (Rummel) jäähallin vieressä
• Maaliskuu: August Hermann Francke -juhla
• Huhtikuu: kansainvälinen nyrkkeilyturnaus – suurin amatöörinyrkkeilyturnaus Euroopassa vuodesta 1970 lähtien
• Toukokuu: kansainväliset lapsikuorofestivaalit – Internationales Kinderchorfestival „Fröhlich sein und singen“ (olla iloinen ja laulaa); Hallen musiikkipäivät – Hallesche Musiktage useissa esiintymispaikoissa; Taiteiden yö – Hallesche Museumsnacht
• Keskiviikkona helluntain jälkeen: Valkosipulikeskiviikko – Knoblauchmittwoch
• Kesäkuu: kansainväliset Händel-festivaalit – Händel-Festspiele
• Syyskuu: suolajuhlat Salinen-niemellä – Salzfest um die Saline; Keski-Saksan maratooni – Mitteldeutscher Marathon Halle-Leipzig
• Joulukuu: joulumarkkinat – Weihnachtsmarkt (vuodesta 2006 mukana Arctic village Oulusta)

Valistuksen ajan vaikuttajia olivat Christian Thomasius ja Christian Wolff,^[4] kuten myös heidän vastustajansa August Hermann Francke, joka oli pietismin kannattaja. Jopa valistuksen ajan merkittävin vaikuttaja Voltaire tuli vierailulle Halleen Wolffin innoittamana. Taiteilijoiden joukosta mainittakoon säveltäjä Georg Friedrich Händel, Johann Friedrich Reichardt ja maalaaja Willi Sitte. Tieteiden alalta suuria vaikuttajia ovat Johann Christian Reil, joka loi psykiatrian käsitteen ja matemaatikko Georg Cantor. Myös Tokio Hotel -bändin basisti Georg Listing on kotoisin Hallesta.

• Viralliset kotisivut (englanniksi) (saksaksi)
• Hallen (Saale) kartta