Christina Obergföll
Christina Obergföll (s. 22. elokuuta 1981) on saksalainen uransa päättänyt keihäänheittäjä.[1][2] Hän edusti LG Offenburgia vuodesta 1996 lähtien.[3]
| Christina Obergföll | |
|---|---|
 Christina Obergföll vuonna 2015 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. elokuuta 1981 Schwartzwald, Saksan liittotasavalta |
| Kansalaisuus |
 Saksa |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 175 cm |
| Paino | 71 kg |
| Laji | keihäänheitto |
| Seura | LG Offenburg |
| Kilpauran kesto | 1999–2016 |
| Valmentaja | Werner Daniels, Boris Obergföll |
| Saavutukset | |
| Ennätykset | 70,20 NR |
|
Tietolaatikko päivitetty 6.3.2019 |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Saksa
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Peking 2008 | Keihäänheitto | |
| Hopeaa |
Lontoo 2012 | Keihäänheitto | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Moskova 2013 | keihäänheitto | |
| Hopeaa |
Helsinki 2005 | keihäänheitto | |
| Hopeaa |
Osaka 2007 | keihäänheitto | |
 Pronssia |
Daegu 2011 | keihäänheitto | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Barcelona 2010 | keihäänheitto | |
| Hopeaa |
Helsinki 2012 | keihäänheitto | |
Ura
muokkaa
Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2000 Santiago de Chilessä Obergföll oli kahdeksas.[1] Hän voitti samana vuonna Saksan tyttöjen ja nuorten mestaruudet. Seuraavana vuonna Obergföll voitti Saksan nuorten mestaruuden. Vuonna 2003 hän heitti Saksan nuorten ennätyksen ja oli kahdeksas alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa.
Ateenan olympialaisissa 2004 Obergföll karsiutui loppukilpailusta. Samana vuonna hän voitti hopeaa Saksan mestaruuskilpailuissa. Vuonna 2005 Obergföll uusi Saksan-mestaruushopeansa ja heitti Helsingin MM-kisoissa uuden Euroopan-ennätyksen 70,03, joka riitti MM-hopeaan. Vuonna 2006 hän sijoittui toiseksi maansa mestaruuskilpailuissa ja neljänneksi Göteborgin EM-kisoissa.[3] IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli viides.[1][2]
Osakan MM-kisoissa 2007 Obergföll sai hopeaa tuloksella 66,46 Barbora Špotákován viedessä kultaa tuloksella 67,07.[4] Samana vuonna hän voitti Euroopan cupin superliigan ja Saksan-mestaruuden[3] sekä sijoittui kolmanneksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa.[1] Pekingissä 2008 Obergföll sijoittui pronssille tuloksella 66,13 Špotákován viedessä jälleen kullan. Toiseksi sijoittunut Marija Abakumova kuitenkin jäi kiinni dopingista vuonna 2016 tehdyissä testien uudelleenanalysoinneissa ja näin Obergföll nousi hopealle.[5] Samana vuonna hän voitti Saksan-mestaruuden[3] ja sijoittui toiseksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa. Vuonna 2009 hän voitti Euroopan joukkuemestaruuskilpailun, oli toinen Saksan-mestaruuskilpailuissa, viides Berliinin MM-kisoissa ja neljäs IAAF:n yleisurheilufinaalissa.[1]
Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 Obergföll sai hopeaa tuloksella 65,58[6]. Hän oli toinen myös kotimaansa mestaruuskilpailuissa. Hän voitti Euroopan joukkuemestaruuskilpailut 2010 ja 2011. Daegun MM-kisoissa 2011 hän sijoittui alun perin neljänneksi tuloksella 65,24, mutta nousi jälkikäteen pronssimitalistiksi, kun Venäjän Marija Abakumova hylättiin[7] dopingin takia. Obergföll sai hopeaa Helsingin EM-kilpailuissa 2012 tuloksella 65,12 ja Lontoon olympialaisissa tuloksella 65,16. Moskovan MM-kilpailuissa 2013 hän voitti maailmanmestaruuden tuloksella 69,05.[2] Kaudella 2014 Obergföll ei kilpaillut äitiysloman vuoksi.[8] Pekingin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui neljänneksi. Rion olympialaisissa 2016 hän sijoittui kahdeksanneksi.[1]
Kausien parhaat heitot
muokkaa| 1999 | 50,57 | Duisburg | 11. heinäkuuta |
| 2000 | 54,50 | Jena | 19. elokuuta |
| 2001 | 56,83 | Ettlingen | 27. toukokuuta |
| 2002 | 60,61 | Halle | 11. toukokuuta |
| 2003 | 57,40 | Halle | 24. toukokuuta |
| 2004 | 63,34 | Berliini | 12. syyskuuta |
| 2005 | 70,03 | Helsinki | 14. elokuuta |
| 2006 | 66,91 | Ateena | 3. heinäkuuta |
| 2007 | 70,20 | München | 23. kesäkuuta |
| 2008 | 69,81 | Elstal | 31. elokuuta |
| 2009 | 68,59 | Leiria | 20. kesäkuuta |
| 2010 | 68,63 | Elstal | 12. syyskuuta |
| 2011 | 69,57 | Zürich | 8. syyskuuta |
| 2012 | 67,04 | St. Wendel | 10. kesäkuuta |
| 2013 | 69,05 | Moskova | 18. elokuuta |
| 2015 | 64,61 | Peking | 30. elokuuta |
| 2016 | 64,96 | Halle | 21. toukokuutaa |
| Lähde: WA[1] | |||
|---|---|---|---|
Perhe
muokkaaObergföll avioitui syyskuussa 2013 entisen saksalaisen keihäänheittäjän Boris Henryn kanssa.[9] Obergföllien esikoinen, Marlon syntyi kesäkuussa 2014.[10]. Perheen toinen lapsi, Noah, syntyi elokuussa 2017.[11]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Christina Obergföll Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ a b c Christina Obergföll Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ a b c d Athletenportrait - Christina Obergföll www.leichtathletik.de (saksaksi)
- ↑ Javelin Throw - W Final osaka2007.iaaf.org. 31.8.2007. Arkistoitu 5.3.2011. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Neljä uutta käryä julki – joukossa keihäänheiton olympiamitalisti iltasanomat.fi. 13.9.2016. Viitattu 13.9.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ Javelin Women Final European Athletics. 29.7.2010. Arkistoitu 31.8.2010. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Sanctions against Abakumova & Lebedeva announced by AIU Sports Integrity Initiative. 10.9.2018. Viitattu 26.8.2024. (englanti)
- ↑ Obergföll palaa äitiyslomalta Shanghaissa, Vlasic sivussa Yleisurheilu.fi. 13.5.2015. Viitattu 30.8.2015.
- ↑ Gold-Christina sagt Ja zu Boris
- ↑ Keihäänheiton maailmanmestari synnytti esikoisensa
- ↑ Christina Obergföll ist zum zweiten Mal Mutter Leichtathletik.de. 21.8.2017. Arkistoitu 7.3.2019. Viitattu 6.3.2019 (saksaksi).
|
1983: Tiina Lillak | 1987: Fatima Whitbread | 1991: Xu Demei | 1993: Trine Hattestad | 1995: Natalja Šikolenko | 1997: Trine Hattestad | 1999: Miréla Tzelíli | 2001: Osleidys Menéndez | 2003: Miréla Maniáni | 2005: Osleidys Menéndez | 2007: Barbora Špotáková | 2009: Steffi Nerius | 2011: Barbora Špotáková | 2013: Christina Obergföll | 2015: Katharina Molitor | 2017: Barbora Špotáková | 2019: Kelsey-Lee Barber | 2022: Kelsey-Lee Barber | 2023: Haruka Kitaguchi |