varras

varras (41-K)

1. keppi, riuku tai puikko, johon ruoka laitetaan grillaamista tai paahtamista varten
2. katonrajaan kiinnitetty puinen tanko, johon pujotettuina reikäleivät säilytettiin
3. (shakki) taktinen kuvio, jossa uhatun nappulan siirtyessä suojaan voidaan lyödä sen takaa paljastuva nappula
4. vartaassa kypsennetty grillattu ruoka

• IPA: /ˈʋɑrːɑs/, [ˈʋɑrːɑs]

• tavutus: var‧ras

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	varras	vartaat
genetiivi	vartaan	vartaiden vartaitten
partitiivi	varrasta	vartaita
akkusatiivi	varras; vartaan	vartaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vartaassa	vartaissa
elatiivi	vartaasta	vartaista
illatiivi	vartaaseen	vartaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vartaalla	vartailla
ablatiivi	vartaalta	vartailta
allatiivi	vartaalle	vartaille
muut sijamuodot
essiivi	vartaana	vartaina
translatiivi	vartaaksi	vartaiksi
abessiivi	vartaatta	vartaitta
instruktiivi	–	vartain
komitatiivi	–	vartaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vartaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	varras-

• johdos sanasta varsi ^[1]

• orsi

• adjektiivit: varrastettu
• adverbit: varrastaen, varrastamalla
• substantiivit: varrastaminen, varrastus
• verbit: varrastaa

• grillivarras, kalavarras, kasvisvarras, leipävarras, lihavarras, paistinvarras, paistovarras, pystyvarras, pystyvarraskebappi, varrasgrilli, varrasleipä, varraspuikko, varrastanko, varrastikku, varrastuki, vartaanpyöritin

• varras Kielitoimiston sanakirjassa
• varras Tieteen termipankissa

varras

1. varas

varras

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä varrer

varras

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä varrer

varras (gen varda, part varrast)

1. varras
2. puikko, sukkapuikko
3. tanko, lipputanko
4. (tekniikka) varsi

• varras Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)