riuku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (metsätalous) solakka, läpimitaltaan noin 4—12 cm karsittu, kuorittu tai kuorimaton puu; salko
- riukukäymälä, ulostamiseen tehty paikka kiinnittämällä riuku puiden väliin, riukula
- käydä riu’ulla
- (heraldiikka) ohut paalu
- (murteellinen, Lappi) lannan riuku
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈriu̯ku/, [ˈriukʷu]
- tavutus: riu‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riuku | riu’ut |
| genetiivi | riu’un | riukujen |
| partitiivi | riukua | riukuja |
| akkusatiivi | riuku; riu’un |
riu’ut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riu’ussa | riu’uissa |
| elatiivi | riu’usta | riu’uista |
| illatiivi | riukuun | riukuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riu’ulla | riu’uilla |
| ablatiivi | riu’ulta | riu’uilta |
| allatiivi | riu’ulle | riu’uille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riukuna | riukuina |
| translatiivi | riu’uksi | riu’uiksi |
| abessiivi | riu’utta | riu’uitta |
| instruktiivi | – | riu’uin |
| komitatiivi | – | riukuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riu’u- | |
| vahva vartalo | riuku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]lannan riuku, riukumainen, riukula, salko, seiväs
Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]riukuaita, riukuhäntä, riukukäymälä, riukuhaasia, riukumetsä, riukuvarsi
Aiheesta muualla
[muokkaa]- riuku Kielitoimiston sanakirjassa