minä
 |
Suomi
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]minä
- (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa itseensä
- Minä olen lääkäri! (itseään korostava henkilö rientää näyttävästi apuun)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈminæ/, [ˈminæ]
- tavutus: mi‧nä
Taivutus
[muokkaa]- Huomaa poikkeuksellinen taivutus – muissa kuin perusmuodossa vartalo minu- (vrt. sinä). Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *minutta käytetään äärimmäisen harvoin.
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minä | – |
| genetiivi | minun | – |
| partitiivi | minua | – |
| akkusatiivi | minut | – |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minussa | – |
| elatiivi | minusta | – |
| illatiivi | minuun | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minulla | – |
| ablatiivi | minulta | – |
| allatiivi | minulle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minuna | – |
| translatiivi | minuksi | – |
| abessiivi | (minutta) | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | – |
Etymologia
[muokkaa]- etymologia ulottuu aina samojedikieliin asti, eli sana on uralilainen (SSA s.v. minä)
- uralilainen kanta, kaksi varianttia: *min (josta mm. itämerensuomen sanat) ja *mun[1]
Käännökset
[muokkaa]1. sana, jolla puhuja viittaa itseensä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]minäkuva, minäkäsitys, minämuoto
Aiheesta muualla
[muokkaa]- minä Kielitoimiston sanakirjassa
Pronomini
[muokkaa]minä
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
- (relatiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
- (indefiniittinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta mikä
Substantiivi
[muokkaa]minä (10)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minä | – |
| genetiivi | minän | – |
| partitiivi | minää | – |
| akkusatiivi | minä; minän |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minässä | – |
| elatiivi | minästä | – |
| illatiivi | minään | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minällä | – |
| ablatiivi | minältä | – |
| allatiivi | minälle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minänä | – |
| translatiivi | minäksi | – |
| abessiivi | minättä | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | minine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | minä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- minä Kielitoimiston sanakirjassa
Karjala
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]minä
- (persoonapronomini) minä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Lähteet
[muokkaa]- Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Vepsä
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]minä (gen minun, yks part mindai, mon part meid)
Viitteet
[muokkaa]Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen persoonapronominit
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen pronominien taivutusmuodot
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 10. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen psykologian sanasto
- Karjalan sanat
- Karjalan kielen persoonapronominit
- Vepsän sanat
- Vepsän kielen persoonapronominit