halkio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
halkio (3)
- vaatteen reunan kohta, jossa kahden osan väliin jää halkeamaa muistuttava väli
- (patologia) eräät synnynnäiset epämuodostumat
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlkio/
- tavutus: hal‧ki‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halkio | halkiot |
| genetiivi | halkion | halkioiden halkioitten |
| partitiivi | halkiota | halkioita |
| akkusatiivi | halkio; halkion |
halkiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halkiossa | halkioissa |
| elatiivi | halkiosta | halkioista |
| illatiivi | halkioon | halkioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halkiolla | halkioilla |
| ablatiivi | halkiolta | halkioilta |
| allatiivi | halkiolle | halkioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkiona | halkioina |
| translatiivi | halkioksi | halkioiksi |
| abessiivi | halkiotta | halkioitta |
| instruktiivi | – | halkioin |
| komitatiivi | – | halkioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halkio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |