dislokaatio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]dislokaatio (3)
- siirtyminen, siirtymä
- (geologia) maankuoren poimuttumisen, laskeutumisen tai liikkumisen tuloksena syntynyt siirros
- (lääketiede) paikaltaan siirtyminen, sijoiltaanmeno, virheasento (luunmurtumat, nyrjähdykset yms.)
- (kideoppi) viivamainen tai nauhamainen kidevirhe
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dislokaatio | dislokaatiot |
| genetiivi | dislokaation | dislokaatioiden dislokaatioitten |
| partitiivi | dislokaatiota | dislokaatioita |
| akkusatiivi | dislokaatio; dislokaation |
dislokaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dislokaatiossa | dislokaatioissa |
| elatiivi | dislokaatiosta | dislokaatioista |
| illatiivi | dislokaatioon | dislokaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dislokaatiolla | dislokaatioilla |
| ablatiivi | dislokaatiolta | dislokaatioilta |
| allatiivi | dislokaatiolle | dislokaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dislokaationa | dislokaatioina |
| translatiivi | dislokaatioksi | dislokaatioiksi |
| abessiivi | dislokaatiotta | dislokaatioitta |
| instruktiivi | – | dislokaatioin |
| komitatiivi | – | dislokaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dislokaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- dislokaatio Tieteen termipankissa