Siirry sisältöön

barn

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

barn (5)

  1. (ydintekniikka) vaikutusalan yksikkö, tunnus b

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi barn barnit
genetiivi barnin barnien
(barnein)
partitiivi barnia barneja
akkusatiivi barn;
barnin
barnit
sisäpaikallissijat
inessiivi barnissa barneissa
elatiivi barnista barneista
illatiivi barniin barneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi barnilla barneilla
ablatiivi barnilta barneilta
allatiivi barnille barneille
muut sijamuodot
essiivi barnina barneina
translatiivi barniksi barneiksi
abessiivi barnitta barneitta
instruktiivi barnein
komitatiivi barneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo barni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Bretoni

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

barn

  1. tuomita

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

barn (monikko barns)

  1. lato
  2. karjasuoja
  3. talorähjä
  4. (ydintekniikka) barn

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Sanaliitot
[muokkaa]

Islanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivibarnbarniðbörnbörnin
akkusatiivibarnbarniðbörnbörnin
datiivibarnibarninubörnumbörnunum
genetiivibarnsbarnsinsbarnabarnanna

barn n.

  1. lapsi

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

barn n. (5) (yks. määr. barnet[luo], mon. epämäär. barn, mon. määr. barnen[luo])

  1. lapsi

Ääntäminen

[muokkaa]
  • Näin äännetään alueella: ei määritelty

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • barn Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • barn Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tanska

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

barn n. (yks. määr. barnet[luo], mon. epämäär. børn, mon. määr. børnene)

  1. lapsi