Ylipaino

Ylipaino
Vyötärölihavan miehen keskivartalo.
Luokitus
ICD-10	E66
ICD-9	278.02
MedlinePlus	003101
Huom!	Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
Infobox OK

Ylipaino tarkoittaa lääketieteessä sitä, että ihmisen painoindeksi sijoittuu välille 25–30. Mediassa ylipainoa on ruvettu käyttämään myös lihavuuden synonyyminä^[1]. Painoindeksi ei korreloi kuitenkaan aina rasvasolujen määrän ja koon kanssa, koska myös lihasten koko vaihtelee yksilöllisesti ja lihaksilla on suurempi ominaispaino kuin rasvakudoksella. Suurempi painoindeksi tarkoittaa siten joko suurempaa rasvakudoksen määrää tai isompaa lihasmassaa tai molempia.^[2]

Ylipainon terveysvaikutukset riippuvat pitkälti siitä, johtuuko ylipaino lihaksikkuudesta vai päärynä- tai omenalihavuudesta. Rasva kertyy lanteille, reisiin ja pakaroihin niin sanotussa päärynälihavuudessa. Päärynälihavien ihmisten ihonalaisessa rasvakudoksessa on lisäksi beigenvärisiä rasvasoluja valkoisten rasvasolujen lomassa. Beiget rasvasolut ovat hyväksi, koska ne vaimentavat tulehdusta ja parantavat aivoterveyttä.^[3]

Päärynälihavuus on yleistä etenkin naisilla. Vuonna 2019 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan lievä lihavuus (BMI 25–29,9) suojaa alle 55-vuotiaita naisia sepelvaltimotaudin, diabeteksen ja nivelrikon kaltaisilta kansantaudeilta. Merkittävään lihavuuteen eli obesiteettiin liittyy kuitenkin usein terveysriskejä.^[4]

Jos tarkastellaan vain tietynhetkistä ylipainoa, se ei ole yhteydessä korkeampaan kuolinriskiin juuri sillä hetkellä, ehkä jopa päinvastoin, painoindeksiin 27 asti. Toisaalta, jos henkilö oli ollut ylipainoinen edeltävän 16 vuoden aikana, hänen kuolinriskinsä oli suurempi. Meta-analyysi 239 tutkimuksesta osoittaa, että ylipaino (painoindeksi 25–30) lyhensi elämää keskimäärin vuodella, ja lihavuus (painoindeksi 30–35) kolmella vuodella.^[5]

WHO:n arvion mukaan maailmassa on jo yli miljardi ylipainoista, joista 300 miljoonaa on kliinisesti lihavia.^[6] Ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet voimakkaasti viime vuosina. OECD-maista kymmenessä yli puolet aikuisista on ylipainoisia tai lihavia. Eniten ylipainoisia suurista maista on Meksikossa, jossa 70 prosenttia on ylipainoisia ja 33 prosenttia lihavia. Myös Yhdysvalloissa lähes kolmasosa väestöstä on lihavia. Pienistä maista eniten ylipainoisia on Amerikan Samoalla, noin 95 prosenttia väestöstä.^[7]

WHO on nostanut lihavuuden ehkäisyn yhdeksi tärkeimmäksi painopistealueekseen maailmanlaatuisesti kroonisten tautien ehkäisemisessä. Kehittyneissä maissa arvioidaan ylipainoisuuden aiheuttavan 2–6 % kaikista terveydenhuollon kustannuksista.^[8] WHO:n mukaan lihomisen merkittävin syy on runsaskalorinen paljon tyydyttynyttä rasvaa ja sokeria sisältävä ravinto ja vähentynyt liikunta.^[9]

Vuonna 2003 noin 45 prosenttia suomalaisista aikuisista oli painoindeksillä mitattuna ylipainoisia^[10]. Merkittävästi ylipainoisia oli kuitenkin vain noin 13 prosenttia^[11]. FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan enää 28 prosenttia yli 30-vuotiaista miehistä ja 37 prosenttia naisista oli normaalipainoisia^[4]. 

Suomalaisista kouluikäisistä lapsista vuonna 2005 oli ylipainoisia 10–20 prosenttia.^[12]

Painoindeksi saadaan kaavasta painokilot jaettuna pituuden neliöllä (kg/m²)^[13]. Aikuinen ihminen määritellään ylipainoiseksi, jos hänen painoindeksinsä sijoittuu välille 25–30. Yhdysvaltojen kansallisen terveysinstituutin asettamana ylipainon raja-arvona on 27.8 miehille ja 27.3 naisille^[14]. Painoindeksi on kuitenkin epäluotettavin tapa mitata kehon rasvakudoksen osuutta.

Rasvakudoksen osuus kyetään mittaamaan niin sanotulla bioimpedanssimittarilla, jonka toiminta perustuu siihen, että rasvakudos johtaa vain heikosti sähköä^[15]. Toinen tapa on vedenalaispunnitus, jossa ihminen punnitaan sekä kuivana että veden alla^[16]. Rasvakudoksen määrää voidaan arvioida myös mittaamalla ihonalaisen rasvakudoksen paksuutta eri kohdissa kehoa, mutta se ei paljasta sisäelinten ympärille kertynyttä rasvaa^[15].

Ylipainoa arvioidaan kuitenkin yleisesti myös painoindeksillä (BMI, Body Mass Index), joka ei anna aina oikeaa kuvaa ihmisen rasvakudosten määrästä. Ylipainon raja on painoindeksillä 25 ja lihavuuden 30.^[17] Painoindeksilla ei voida kuitenkaan arvioida tarkkaan rasvakudoksen määrää, koska painoindeksi ei kerro, muodostuuko ylipaino tavallista suuremmasta rasvakudoksesta, jolla on pieni ominaispaino vai tavallista isommasta lihasmassasta, jolla on suuri ominaispaino. Painoindeksi ei havainnollista myöskään tilannetta, jossa lihavan ihmisen normaali paino aiheutuu siitä, että hänellä on tavallista pienemmät lihakset.

Lihavuudessa on kaksi päätyyppiä: omena- eli keskivartalolihavuus, jossa rasva kertyy enimmäkseen vatsaan, ja päärynälihavuus, jossa rasva kertyy enimmäkseen lantioon, reisiin ja pakaroihin. Keskivartalolihavuutta voidaan arvioida arvioitavan vyötärö-lantio-suhteesta tai vyötärönympäryksen mittauksella. Jos miehen vyötärönympärys ylittää 100 cm tai naisen 90 cm, kyseessä on vyötärölihavuus. Vyötärön ympärysmitan kasvamiseen viitataan myös termillä omenalihavuus.^[18] Miehillä on yleisempää omenalihavuus eli vatsan alueelle kertynyt lihavuus, naisilla päärynälihavuus eli rintoihin ja pakaroihin kertynyt selluliitti. Omenalihavuus on terveydelle haitallisempaa.^[19]

Lihominen voi liittyä sekä geneettiseen alttiuteen että suoliston bakteerikantaan, sillä on havaittu, että tietyt muutokset suolistomikrobeissa saattavat lisätä ylipainoa. ^[20] Lihominen johtuu siitä, että kaloreiden saanti ravinnosta eli ruoasta ja juomasta on pitkään suurempi kuin energiankulutus. Lihavuus on yleistynyt väestötasolla viime vuosikymmeninä yhtäältä ravinnosta saatavan kalorimäärän lisääntymisen ja toisaalta liikunnan ja ruumiillisen työn vähentymisen myötä. Myös muun muassa yksilöllinen perimä, stressi, erilaiset psyyken häiriöt ja vähentynyt yöuni voivat edistää lihomista.^[21] Jotkin lääkkeet, kuten psyykenlääkkeet ja insuliini, voivat aiheuttaa lihomista.^[22]

Ensimmäisen elinvuoden aikana sairastetut infektiot voivat suurentaa lapsen lihavuusriskiä^[23]. Myös vähärasvainen ruokavalio vauvaikäisenä voi aiheuttaa ylipainoa aikuisiällä. Ranskalaisessa 20-vuotisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että vähärasvaisesti 1–2-vuotiaana syöneillä lapsilla oli 20-vuotiaina enemmän rasvaa etenkin keskikehossaan kuin enemmän rasvaa syöneillä.^[24]

Painoindeksi on erittäin huono lihavuuden mittari erityisesti kurvikkaille ja lihaksikkaille ihmisille^[25]. Painoindeksilla ei voida arvioida tarkkaan rasvakudoksen määrää, koska painoindeksi ei kerro, muodostuuko ylipaino tavallista suuremmasta rasvakudoksesta, jolla on pieni ominaispaino vai tavallista isommasta lihasmassasta, jolla on suuri ominaispaino. Painoindeksi ei havainnollista myöskään tilannetta, jossa lihavan ihmisen normaali paino aiheutuu siitä, että hänellä on tavallista pienemmät lihakset.

Normaali määrä ihonalaista rasvaa näyttäisi suojaavan etenkin naisia sydänsairauksilta. Liian paksu rasvakudos ja etenkin vatsaontelon rasvakertymät aiheuttavat kuitenkin rasvakudoksen jatkuvaa lievää tulehdusta, joka altistaa metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle ja aivohalvaus- sekä sydänkohtausriskiä lisäävälle valtimonkovettumataudille. Ihonalaisessa rasvakerroksessa syntyy tulehdusta hillitsevää adiponektiini-hormonia, joka ehkäisee plakkien muodostumista verisuonten seinämiin. Kyseisen hormonin määrä on suurimmillaan niillä, joilla on normaalin paksuinen ihonalainen rasvakerros, ja vähenee rasvakerroksen lisääntyessä.^[26]

Vuonna 2019 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan jo lievä ylipaino/lihavuus moninkertaistaa sairastumisriskin kaikilla muilla paitsi alle 55-vuotiailla naisilla, mistä ryhmästä terveimpänä pysyivät ne, joiden painoindeksi sijoittui välille 25–30 (ylipaino eli lievä lihavuus). Vaikea lihavuus (yli 35:n painoindeksi) oli puolestaan kohtalokkainta yli 54-vuotiaille naisille. Tutkimuksessa tarkasteltiin sairastumista tyypin 2 diabetekseen, sepelvaltimotautiin, astmaan, polvien tai lonkan nivelrikkoon, kihtiin ja sappikivitautiin.^[4]

Monien sairauksien riski kohoaa selvästi painoindeksin 30 yläpuolella, joten sitä voidaan pitää lääketieteellisenä tavoitteena laihduttamisessa^[27]. Lievän ylipainon riskeistä sen sijaan kiistellään. Ne näyttävät enintään pieniltä suhteessa lihavuuden riskeihin^[5]. Vuonna 2012 julkaistun, 97 tutkimusta ja 2,9 miljoonaa ihmistä käsittävän meta-analyysin mukaan lievä ylipaino (BMI 25–30) yhdistyy 6 prosenttia pienempään kuolleisuuteen verrattuna normaalipainoisiin (BMI 18,5–25)^[28]. Erään lähteen mukaan myös lievästi ylipainoisten kannattaa kuitenkin laihduttaa silloin, jos heillä on kohonnut verenpaine, veren kolesteroli tai verensokeri^[27].

Lihavuus voi aiheuttaa esimerkiksi nivelvikoja, selkävaivoja, sydän- ja verisuonisairauksia, kohonnutta verenpainetta ja aikuistyypin diabetesta.^[29] Liika ylipaino voi aiheuttaa sydänkohtauksen, mutta lievällä ylipainolla ei ole samanlaista vaikutusta.^[30]

Liikalihavuus on merkittävä syövän aiheuttaja. Sillä on yhteys ainakin paksusuolen, rinnan, kohdun limakalvon, munuaisen ja ruokatorven syöpiin. Eräiden tutkimusten mukaan se liittyy myös sappirakko-, munasarja- ja haimasyöpiin.^[31]

Ylipaino rasittaa niveliä, aiheuttaa nivelrikkoa ja lisää loukkaantumisten vaaraa.^[32]

Ylipaino voi myös vähentää testosteronin tuotantoa, joten testosteronivajeen eräs hoitomuoto on laihduttaminen. Kuitenkin liiallinen laihduttaminenkin voi vähentää tuotantoa.^[33]

Toisaalta yli 90 000 naisen amerikkalaistutkimuksessa jo ylipaino (painoindeksi 25–30) oli yhteydessä 20 % korkeampaan sydän- ja verisuonitautien riskiin, lihavuus 39 % suurempaan.^[34]

Vuonna 2017 julkaistu kaksikymmenvuotinen 3,5 miljoonan britin tutkimus osoitti, että vaikka lihavalla ihmisellä (yli 30:n painoindeksi) ei olisi mitään muita riskitekijöitä, kuten merkkejä sydäntaudista, diabeteksesta tai korkeasta kolesterolista, hänen riskinsä sairastua niihin on silti keskimääräistä korkeampi.^[35] Ruotsalaistutkimuksessa tulokset olivat samansuuntaisia.^[36] Yhdysvalloissa keskeytettiin kuitenkin vuonna 2012 vuosia kestänyt laaja interventiotutkimus sen vuoksi, ettei osanottajien keskimäärin viiden prosentin pysyvä painonpudotus ollut vähentänyt heidän sydäsairastavuuttaan^[37]. Vuonna 2014 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lievästi ylipainoisilla sydänpotilailla on itse asiassa parempi ennuste kuin normaalipainoisilla^[38].

Jo 4–8 kilon 5–10 prosentin painonpudotus tuottaa 80-kiloiselle ihmiselle huomattavia terveyshyötyjä monien sairauksien suhteen. Tämä johtuu siitä, että kehon haitallisimmat rasvat, kuten maksan rasva ja ihonalainen rasva, vähenevät eniten.^[18]

Kreetan yliopiston koordinoiman ja Euroopan unionin vuonna 2000 julkaiseman Eurodiet 2000 -selvityksen mukaan väestötasolla ihanteellinen painoindeksin keskiarvo olisi 21–22 ja terveyden kannalta edullisin yksilön painoindeksi olisi 20^[39].

Yhdysvaltojen terveysvirasto julkaisi vuonna 2004 tutkimuksen, jonka mukaan ylipaino olisi yhtä vaarallista terveydelle kuin tupakointi. Myöhemmin selvisi, että tutkimuksessa oli tuloksia vääristäviä metodologisia virheitä.^[5]

Vuonna 2005 julkaistu amerikkalaistutkimus ei löytänyt yhteyttä lisääntyneen kuolleisuuden ja lievän ylipainon (painoindeksi 25–30) välillä.^[40] Tutkimusta arvosteltiin kuitenkin siitä, että normaalipainoisiin laskettiin myös ylipainon vuoksi sairastuneet ja siksi laihtuneet. Positiivinen korrelaatio löytyi, kun kyseiset osanottajat poistettiin aineistosta.^[5]

Journal of the American Medical Association -lehdessä vuonna 2012 julkaistun, 97 tutkimusta ja 2,9 miljoonaa ihmistä käsittävän tutkimuskatsauksen mukaan lievä ylipaino (BMI 25–30) pienensi ennenaikaisen kuoleman riskiä 6 prosentilla normaalipainoisiin verrattuna (BMI 18,5–25). Liikalihavuus eli yli 30:n painoindeksi korreloi puolestaan lisääntyneen kuolleisuuden kanssa.^[28]

Myös vuonna 2013 julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan lievä ylipaino (painoindeksi 25–30) olisi vaaratonta.^[28] Harvardin yliopiston professori Walter Willettin mukaan kyseisissä tutkimuksissa oli ongelmana se, että kun ylipainoinen sairastuu, hän laihtuu usein normaalipainoiseksi ennen kuolemaa. Tämä saa tutkimuksissa normaalipainon näyttämään todellista huonommalta. Willettin itsensä laatima vuonna 2016 julkaistu 239 tutkimusta ja miljoonia ihmisiä kattanut meta-analyysinsä osoitti, että ylipaino vie keskimäärin vuoden elämästä ja lievä lihavuus kolme vuotta. Stokesin ja Walter Willettin vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan ylipaino lisää aina kuolleisuutta silloin, kun ylipaino määritellään edeltävän 16 vuoden maksimipainoksi.^[5]

Vuonna 2017 julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan ihmiset, joiden painoindeksi on 27, elävät pisimpään^[41]. Vuonna 2021 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen tuloksena oli, että pisimpään elivät ne, jotka olivat kolmikymppisinä normaalipainoisia (keskimääräinen BMI 22,5), mutta pyylevöityvät hiljalleen ilman, että heidän painonsa ylitti koskaan varsinaista lihavuusrajaa eli keskimääräinen painoindeksi jäi alle 28:n. Ylipaino (BMI 25) saavutettiin keskimäärin 45 vuoden iässä. Sen sijaan normaalipainon alarajoilla ikänsä pysytelleet eivät pärjänneet kovin hyvin vertailussa. Tutkimus toteutettiin vuosina 1948–2010, ja siitä saatu aineisto analysoitiin myöhemmin uudelleen. Osanottajat olivat syntyneet pääasiassa vuosina 1876–1954. Tuloksissa huomioitiin koulutuksen mutta ei tulotason vaikutusta kuolleisuuteen.^[42]

Huomattavakaan lihavuus ei lyhennä useiden tutkimusten mukaan vanhusten elinikää, ja ylipainoiset yli 70-vuotiaat elävät keskimäärin pidempään kuin normaali- tai alipainoiset, etenkin silloin, jos heidän painonsa ei vaihtele.^[43]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2015 pyrkii ehkäisemään ja vähentämään suomalaisten lihavuutta terveellistä ravitsemusta ja liikuntaa edistävin toimin.^[44]

Lääkäri Pippa Laukan mukaan kehopositiivisuusaatteessa on paljon hyvää, mutta ylipaino pitää silti voida ottaa selkeästi puheeksi terveydenhuollossa. Olennaista on, että puhumisen syynä ei ole ulkonäkö vaan terveysseikat ja hyvinvointi. Ylipainosta puhuminen tulee tehdä jo ennen ongelmien ilmaantumista.^[45]

• Alipaino
• Laihduttaminen

• Mustajoki, Pertti: Painonhallinta : painavaa tietoa kohti kevyempää oloa. Helsinki : Duodecim, 2010.
• Popkin, Barry: Läski maailma: Villitykset, trendit, suositukset ja tuotteet, jotka tekevät ihmisestä lihavan. ((The world is fatt: The fads, trends, policies, and products that are fattening the human race, 2007.) Suomennos: Petri Stenman) Helsinki: Like, 2011. ISBN 978-952-01-0394-1

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ylipaino.

• Terveyskirjasto - Lihavuus
• Terveyskirjasto - Lasten painoindeksi (ISO-BMI).
• Käypä hoito -potilasversio Aikuisten lihavuus
• Käypä hoito -suositus Aikuisten lihavuus
• Käypä hoito -potilasversio Lasten lihavuus
• Käypä hoito -suositus Lasten lihavuus
• Turun yliopisto: Lapsuudestaan asti lihavilla lisääntynyt sairastumisriski kansantauteihin (Arkistoitu – Internet Archive).