Weli-Ahmed Hakim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Weli-Ahmed Hakim
ولى احمد عبد الحكيم
Velî Ahmed Abdülhakîm
Veliahmed Abdulhakim uğlı (1950)
Veliahmed Abdulhakim uğlı
(1950)
Henkilötiedot
Muut nimet Abdulhakimov,
Hakimoff
SyntynytВалиахмед Абдулхакимов
ولى احمد عبد الحكيم
27. heinäkuuta, 1882
Olı Rbişça, Sergatšin kihlakunta, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut28. marraskuuta 1970 (88 vuotta)
Helsinki, Suomi
Ammatti imaami, opettaja
Arvonimihadži
Muut tiedot
Aktiivisena 1914-1962
Järjestö Suomen Islam-seurakunta, Tampereen islamilainen seurakunta
Seuraaja

Weli-Ahmed Hakim (27. heinäkuuta 1882 – 28. marraskuuta 1970) oli tataaritaustainen suomalainen imaami, joka toimi pitkään Suomen Islam-seurakunnassa ja ennen seurakunnan perustamista oli keskeisenä hahmona tataariyhteisön uskonnollisessa järjestäytymisessä. Vuoteen 1947 hän hoiti imaamin tehtäviä myös Tampereella.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakim nuoruusvuosinaan.

Weli-Ahmed Hakim (Abdulhakimov, Abdulhakim uğlı) syntyi Venäjän Nižni Novgorodin kuvernementin tataarikylässä Olı Rbişça (ven. Bolšoje Rybuškino, Большое Рыбушкино). Hän tuli Suomeen vuonna 1914 ja sai maan kansalaisuuden vuonna 1926.[1][2]

Hakim toimi Helsingissä Suomen Islam-seurakunnan pitkäaikaisena- ja ensimmäisenä imaamina ja oli mukana sen perustamisessa. Paikallinen tataariyhteisö kutsui Hakimin Suomeen, kun aikaisempi imaami Semiulla Sadretdinoff siirtyi Turkuun. Hakim kouluttautui imaamiksi Ufassa ja oli aikaisemmin opiskellut Medinassa ja Mekassa.[1][2][3] Ennen virkaansa Suomessa Hakim toimi Kasimovin imaamina sekä johtajaopettajana Moskovassa.[2] Hakim oli suorittanut pyhiinvaelluksen Mekkaan vuonna 1907[4].

Tataarien seurakunnan edeltäjä, Suomen musulmaanien hyväntekeväisyysseura (1915) piti tilaisuuksiaan Hakimin Pohjoisesplanadilla sijaitsevassa asunnossa. Tätä aikaisemmat osoitteet olivat Albertinkatu, Siltasaarenkatu ja Malminkatu. Suomen Islam-seurakunnan päärakennus valmistui vuonna 1961 Frederikinkadulle.[1][2]

Hakim toimi seurakunnan imaamina aina vuoteen 1962. Häntä seurasi Ahmet Naim Atasever. Hakim toimi samanaikaisesti Tampereen tataariseurakunnan imaamina vuoteen 1947, kunnes Habibur-Rahman Shakir tuli virkaan. Hakim suunnitteli suomentataarien hautakivien arabiankieliset tekstit.[1][2] Hakim hoiti imaamin tehtäviä myös Virossa ja hänet on erikseen nimetty merkittäväksi henkilöksi Narvan tataariyhteisön muodostumiselle.[5][6]

Hakim toimi Helsingissä tataariyhteisön lasten- ja nuorten opettajana sekä julkaisi vuonna 1939 teoksen Türk balalarınıñ din deslerı I-II (Turkkilaisten lasten uskonnon oppikirjat). Hakimin on sanottu edustaneen panturkkilaisuutta. Hän halusi käyttää ”tataarin” sijasta termejä turkkilaiset ja turkin kieli. Hakim toivoi, että eri uskonnot voisivat elää sovussa rinnakkain. [1][2]

Hakim vuonna 1956 Helsingin islamilaisella hautausmaalla tataarien Pro Finlandia -muistomerkin avajaisissa.

Hakim on nimetty Suomen Islam-seurakunnan kunniajäseneksi. Imaamintöidensä lisäksi hänellä oli tärkeä osuus Suomeen paenneiden muslimiteologien ja Idel-Ural -valtion poliittikkojen avustajana maassa, sekä Nižni Novgorodin alueelta tulleiden misäärien viisumiasioissa. Hakim oli yhteyksissä Suomessa vierailevien jadidistien kanssa.[7] Hakimia on kutsuttu taitavaksi puhujaksi, joka resitoi koraania sointuvalla äänellä.[2]

Hakim kuoli Helsingissä vuonna 1970. Hänen puolisonsa oli Aliye Hakim (os. Sadri) ja lapset Nazime, Nadiye, Ilhamiye, Kadriye ja Fuad.[1][2]

Versioita nimestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vali Ahmed Abdulhakimov, Weli-Ahmed Hakim, Veli Ahmet Hakim, Valiahmet Hakimov, Ahmet Hakimoff, W. Hakimoff.

Tataarin kirjakielellä nimi on Вәлиәхмәт Хәким; Wäliäxmät Xäkim / Wəliəxmət Xəkim (Ğabdelxəkim); arabialaisella kirjaimistolla ولى احمد عبدالحكيم, Walī Aḥmad ʻAbd al-Ḥakīm, Velî Ahmed Abd el-Hakîm, Abdülhakîm.

[1][8][9][10][11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004.  ISBN 952-91-6753-9.
  • Tervonen, Miikka & Leinonen Johanna (toim.): Vähemmistöt muuttajina - Näkökulmia suomalaisen muuttoliikehistorian moninaisuuteen. Painosalama Oy, Turku 2021. ISBN 978-952-7399-09-5.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Harry Halén: Hakim, Weli-Ahmed (1882 - 1970) (tilaajille) 28.2.2001. Kansallisbiografia. Viitattu 19.10.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h Baibulat 2004, s. 50
  3. ↑ Suomen Islam-seurakunnan veteraaniteos: vastaava toimittaja Tuomo Hirvonen. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 2006. ISBN 952-99306-1-5 (s. 117)
  4. ↑ Беляев, Рамиль: Татары Финляндии – история, интеграция, сохраненне идентичности. Казань, 2019. ISBN 978-5-6043753-3-4 (s. 212)
  5. ↑ Elmgren, 2021 s. 81 (Vähemmistöt muuttajina)
  6. ↑ Как татары превратили Нарву в центр эстонского ислама islam-today.ru.
  7. ↑ Elmgren 2021, s. 75, 80 (Vähemmistöt muuttajina)
  8. ↑ HELSINGIN NIMIKIRJA JA SUOMALAINEN OSOTEKALENTERI digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 19.8.2022.
  9. ↑ ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 22.11.2022.
  10. ↑ "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.
  11. ↑ Tatar: Correspondences, Cyrillic - Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 16.12.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Weli-Ahmed_Hakim&oldid=22742525”