Habibur-Rahman Shakir

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Habibur-Rahman Shakir
حبيب الرحمن شاكر
Habîb er-Rahmân Şâkir
Habiburrahman Şakir vuonna 1948.
Habiburrahman Şakir vuonna 1948.
Henkilötiedot
Muut nimet al-Bulgari, H.R. Shakir / Schakir, Habiburrehman
Syntynyt10. joulukuuta, 1903
Danış awılı, Venäjän keisarikunta (nyk. Kamsko-Ustinskiyn piiri, Tatarstan, Venäjä)
Kuollut18. huhtikuuta 1975 (71 vuotta)
Tampere, Suomi
Arvonimihadži
Puoliso Bîbî Reyhâne Velîullah
‎بيبي ريحـانة ولي الله
Lapset
  • Mohammed-Said, Rizaetdin, Saide, Raziye, Shihabetdin, Hamide, Kerime, Sabire
Sukulaiset
  • tataarinkielen opettaja Hamide Çaydam (tytär)
  • virkamies Aysu Shakir (lapsenlapsi)

Habibur-Rahman Shakir (Habiburrahman Şakir, myös nimellä Habiburrahman al-Bulgari; 10. joulukuuta 1903 – 18. huhtikuuta 1975) oli Tampereen tataariyhteisön keskuudessa toiminut imaami, joka muista tataareista poiketen saapui Suomeen myöhempänä ajankohtana ja oli kotoisin nykyisen Tatarstanin alueelta.

Shakir aloitti imaamin virassa Tampereella vuonna 1947. Ennen Suomeen tuloaan hän hoiti uskonnollisia töitä Intiassa, jossa yksi hänen oppilaistaan oli tuleva Pakistanin presidentti Zulfikar Ali Bhutto. Yhdessä vaimonsa kanssa Shakir suoritti pyhiinvaelluksen Mekkaan Saudi-Arabian kutsuvieraana vuonna 1972.

Shakir julkaisi ja toimitti Suomessa uskonnollisia teoksia. Hänellä oli kotonaan laaja kirjasto, jota monet yhteisön jäsenet hyödynsivät. Shakir tunnettiin arvostettuna teologina islamilaisessa maailmassa. Shakir oli kirjeenvaihdossa kurdilaisen teologin Said Nursin kanssa ja Shakirin on sanottu olevan "ensimmäisiä eurooppalaisia Nursin liikkeen seuraajia"[1]. Shakir oli myös kirjeenvaihdossa algerialaisen nationalistijohtajan Ahmad Tawfiq al-Madanin kanssa[2].

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shakir syntyi vuonna 1903 nykyisen Tatarstanin tasavallan Kamsko-Ustinskiyn piirin (Kama tamağı rayonı) kylässä Danış awılı.[3] Nuoruusvuosinaan hän opiskeli teologiaa Buharassa ja Taškentissa. Venäjän vallankumouksen aikoihin Shakir pakeni Kabuliin. Siellä hän avioitui Bibi-Rehana Veliullan kanssa.[4] Afganistanissa Shakir myös tapasi Musa Bigin, jonka suosittelemana hänet lopulta kutsuttiin Tampereelle imaamiksi vuonna 1947. Tataarilaisten uudistajien (jadid) ja vastavuoroisesti "Nuorten afgaanien" välillä on todettu ideologista samanhenkisyyttä, jonka vuoksi tataarireformistit ihailivat heitä. Bigi: "Kabul on paratiisi maan päällä. Afganistanin valtio on sivistyksen ja uskonnon suhteen vahvin valtio kaikista islamilaisista valtioista".[4][5]

Shakir toimi imaamina Peshawarissa ja vuonna 1942 hän jatkoi uskonnollisia töitään Bombayssa, josta lopulta saapui Suomeen. Siellä yksi Shakirin oppilaista oli tuleva Pakistanin presidentti Zulfikar Ali Bhutto.[4][5]

Ğabdulla Tuqay, Tampere 1969. (Şakir & Hakimcan).

Shakir toimi Suomessa imaamin töiden lisäksi toimittajana ja julkaisijana. Vuonna 1949 hän alkoi julkaista kerran kuussa ilmestyvää lehteä nimeltä "Finlandiye Islam Mücellesi" (myöh. Islam Mecellesi). Paikallisen tataariyhteisön lisäksi sitä luettiin Tokiossa ja Turkissa. Shakir julkaisi myös muun muassa kauppias Semiulla Wafinin kanssa teoksen "Din derésleré ve Islam tarihçesé" (1962) ja muutaman vuoden kuluttua ystävänsä taiteilija Aisa Hakimcanin kanssa vihkosen tataarirunoilija Abdulla Tukaista. Shakir myös itse kirjoitti runoja. Hänen tiedetään lisäksi tutkineen jonkin verran kyseisiä aiheita näytelmäkirjallisuuden kautta. Melodraamassa Niyaz beynin mirasi Shakir tuo esiin päähahmon kautta koulutuksen ja anteliaisuuden tärkeyden. Teos ottaa myös kantaa fatalismiin ja vapaaseen tahtoon.[4][5]

Shakirin kaksi teologi Said Nursille lähettämää kirjettä sisällytettiin vuonna 1976 Istanbulissa julkaistuun teokseen Bediüzzaman Said Nursî.[1]

Abdullah Ali, Habiburrahman Shakir, Ahmet Naim Atasever Taškentissa 1966. Shakirin vanha ystävä Ziyautdinhan Babahan myös kuvassa.

Shakir oli islamilaisena teologina arvostettu jo ennen aikaansa Suomessa. Hänen luokseen tuli ihmisiä, joilla oli uskontoon liittyviä kysymyksiä, välillä ulkomailta asti. Shakirin laajaa kirjastoa käytettiin myös tarvittaessa hyödyksi. Shakir osasi tataarin kielen lisäksi turkkia, arabiaa, urdua ja farsia.[4][6]

Myös Shakirin vaimo Bibi-Rehana oli valistunut muslimi. Hän auttoi etenkin tataariyhteisön naisia islamin uskon asioissa. Bibi-Rehana oli tunnetun imaamin Şemsullah Veliullan tytär. (Шәмсулла Вәлиулла, Şämsulla Wäliulla). Imaami-Şemsullah julkaisi elämänsä aikana 30 uskonnollista teosta, joita painettiin Kazanissa.[4]

Habibur-Rahman suoritti vaimonsa Bibi-Rehanan kanssa Saudi-Arabian kutsuvieraana pyhiinvaellusmatkan Mekkaan vuonna 1972. He tapasivat kuningas Faisal I:n matkan aikana. [4][5]

Shakirien kotiosoite oli Vellamonkatu 21.[1] Shakir kuoli Tampereella 1975 ja hänet haudattiin Helsingin islamilaiselle hautausmaalle.[1] Shakirien lapset ovat Mohammed-Said, Rizaetdin, Saide, Raziye, Shihabetdin, Hamide, Kerime ja Sabire.[7] Tytär Hamide Caydam (Çaydam) on tataarinkielen opettaja.[5] [8] Virkamies Aysu Shakir on Habibur-Rahmanin pojantytär.[9][10]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Finlandiyä İslām Mäğälläse (1949, julk. Shakir / toim. Fatih Arat) [11]
  • Törek ïruģlarï (1950, julk. Shakir & Zuhur Tahir) [11]
  • Šarä'it al-īmān (1966, toim. Shakir / julk. Hadice Arifulla) [13]

Näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikakausilehdessään Shakir tuo muun muassa esiin "turkkilaisten" identiteettiin keskittyviä ajatuksia, alkaen esi-islamisesta aikakaudesta. Hän esittää, että turkkilaiset, toisin kuin muut kansat, omaksuivat islaminuskon vapaaehtoisesti, ovat antaneet merkittävän panoksen islamilaiselle sivilisaatiolle, ja että henkilöä voi pitää oikeana turkkilaisena vain, jos tämä harjoittaa islaminuskoa. Shakir esittää tärkeäksi "uskonnon, kielen ja tarkoituksen yhtenäisyyden", jonka on oletettu pohjautuvan krimintataarilaisen intellektuellin-, turkkilaisten kansojen yhtenäisyyttä edistäneen Ismail Gasprinskin mottoon "kielen, ajatuksen ja toiminnan yhtenäisyys".[5]

Lehdessä Shakir kritisoi ankarasti joitain silloisia paikallisen tataariyhteisön ehdottamia nimiä vastasyntyneille, jotka Shakirin mukaan eivät olleet "merkitty oikein eivätkä tradition mukaisia". Shakir kiinnitti erityistä huomiota lasten moraalista ja henkistä kasvatusta koskeviin kysymyksiin.[5]

Shakir julkaisi lehdessä Abu al-Hadin kirjoittaman tekstin, joka kritisoi Muhammedin syntymän juhlistamista (Mawlid). Sen mukaan sitä ei tukisi "kanoniset todisteet ja historialliset tosiasiat". Shakirin todellinen mielipide asiasta jäi kuitenkin tämän perusteella epäselväksi, sillä hän myös julkaisi tataarien Muhammedin syntymään keskittyviä runoja Rabi' al-Awwalin aaton aikaan, jota pidetään Mawlidin kuukautena.[5]

Versioita nimestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habibur-Rahman / Habiburrahman / Habiburrehman, Shakir / Schakir. Imaamina nimellä "al-Bulgari"; ал-Булгари (äl-Bolğari[16]).

Tataarin modernilla kirjakielellä Хәбибрахман Шакир; Xäbibraxman / Xəbibraxman Şakir; arabialaisella kirjaimistolla: ‎ حبيب الرحمن شاكر Ḥabīb al-Raḥmān Šākir / Habîb er-Rahmân Şâkir.

Turkkilaisissa lähteissä Habiburrahman Şakir, venäläisissä Хабибуррахман Шакир.

[4][5][17][18][19][1][20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  • Bedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel: Kirjoituksia Suomen Tataareista. Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Finlandiya'dan Said Nursi'ye gönderilen mektubun perde arkası risalehaber.com. 2022. Viitattu 26.11.2023.
  2. ↑ Что связывало татарского имама с мусульманами Северной Африки? islam-today.ru. Viitattu 26.11.2023.
  3. ↑ Shakir, Habibur-Rahman (haastattelu 1969, perinnearkisto AK/1491)
  4. ↑ a b c d e f g h i Baibulat 2004, s. 52-54
  5. ↑ a b c d e f g h i Islam Zaripov, Ramil Belyaev: From Kabul to Tampere: details on Tatar imam Habiburrahman Shakir academic bio (PDF) Academia. Viitattu 15.10.2021.
  6. ↑ Baibulat 2004, s. 238
  7. ↑ Baibulat 2004, s. 240
  8. ↑ ABRAHAMIN TYTTÄRET KYSYVÄT: MIKÄ ON MEILLE PYHÄÄ? ekumenia.fi. Viitattu 8.8.2022.
  9. ↑ Suomi tarvitsee lisää ulkomaalaisia. (tilaajille) Helsingin Sanomat, 11.2.2002. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Pohjoisen Afrikan yksikkö um.fi. Arkistoitu 7.12.2023. Viitattu 6.12.2023.
  11. ↑ a b c Bedretdin 2011, s. 346, 378, 379
  12. ↑ Islam mecellesi | Kansalliskirjasto Finna.fi. Viitattu 15.5.2021.
  13. ↑ Šarä'it al-īmān | Kansalliskirjasto Finna.fi. Viitattu 15.5.2021.
  14. ↑ Abdulla Tukay | Kansalliskirjasto Finna.fi. Viitattu 15.5.2021.
  15. ↑ Abdulla Tukay = Gabdulla Tukaj finna.fi.
  16. ↑ Tatar pronunciation dictionary forvo.com. Viitattu 1.12.2023.
  17. ↑ Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3. (s. 134)
  18. ↑ ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ (ТАТАРСКИЕ МУЖСКИЕ ИМЕНА В АЛФАВИТНОМ ПОРЯДКЕ) magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 9.8.2022.
  19. ↑ "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.
  20. ↑ Хабибуррахман Шакир: тернистый путь в страну тысячи озер. Часть 2 islam-today.ru. Viitattu 26.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Habibur-Rahman_Shakir&oldid=22739012”