Vakuutusneuvosto
Vakuutusneuvosto oli Suomessa vuosina 1918–1942 toiminut erikoistuomioistuin, jonka tehtävänä oli käsitellä työntekijäin tapaturmavakuutuslainsäädännön sekä eräiden muiden lakien ja asetusten mukaan sille kuuluneet asiat, ja se toimi sosiaaliministeriön alaisena.[1] Vakuutusneuvosto muuttui lainmuutoksella vuonna 1942 vakuutusoikeudeksi.
Vakuutusneuvoston kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vakuutusneuvostoon kuuluivat johtaja, asessori lainoppineena jäsenenä, kaksi lääkäriä, kaksi työnantajia edustavaa jäsentä, kaksi työntekijöitä edustavaa jäsentä ja kaksi sotilasjäsentä sekä varajäseninä neljä lääkäriä, kuusi työnantaja- ja kuusi työntekijäjäsentä sekä kuusi sotilasjäsentä. Näiden lisäksi vakuutusneuvostossa oli sihteeri, apulaissihteeri, kirjaaja sekä muuta kansliahenkilökuntaa.[1]
Vakuutusneuvoston johtajan, asessorin, sihteerin ja apulaissihteerin tuli olla ylemmän oikeustutkinnon tai vastaavan lainopillisen tutkinnon suorittaneita ja tuomarin tehtäviin perehtyneitä. Lääkärijäsenten tuli olla laillistettuja lääkäreitä. Työnantaja- ja työntekijäjäsenten tuli olla 24 vuotta täyttäneitä, kansalaisluottamusta nauttivia ja työoloihin perehtyneitä Suomen kansalaisia.[1]