Telomeraasi
Telomeraasi on entsyymi, joka suojaa kromosomien päitä solunjakautumisen aiheuttamilta vaurioilta.
Telomeraasi on ribonukleoproteiini-entsyymi, joka tehtävänä on ylläpitää telomeerejä, kromosomin päitä suojaavaa lopetusjaksoa. Kromosomin DNA:n päät lyhenevät aina kun solut jakautuvat mitoosissa. Lopulta telomeerijakso kuluu pois ja kromosomi vaurioituu. Telomeraasi suojaa DNA-ketjun päiden telomeerejä lyhenemiseltä ja mahdollistaa koko kromosomin monistamisen aivan loppuun asti.[1]
Telomeraasi mahdollistaa telomeerien korvaamisen DNA-ketjujen päissä niiden muutoin lyhentyessä solun jakautuessa mitoosissa. Jos telomeraasia ei esiinny, solut saavuttavat Hayflickin rajan, eikä solulinja voi enää jakaantua.
Telomeraasi katalysoi toistosekvenssin (selkärankaisilla "TTAGGG") lisäämisen – eli telomeerin synteesin – kromosomien DNA-ketjun päähän 3'-hydroksyyliryhmän jälkeen.
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Telomeraasi koostuu kahdesta telomeraasi-käänteis-transkriptaasista (TERT), kahdesta telomeraasi-RNA:sta (TR tai TERC) ja kahdesta dyskeriinistä (DKC1).[2] Ihmisellä näitä kutsutaan myös nimillä hTERT ja hTR, ja niiden toimintaan liittyy useita muita proteiineja.
Telomeraasi-RNA TERC toimii mallina telomeerin DNA:lle.[1] Telomeraasi-transkriptaasi TERT puolestaan syntetisoi telomeerin DNA:n RNA:sta. Ihmisellä dyskeriini huolehtii telomeraasi-RNA:n oikeellisesta prosessoinnista ja siirtämisestä.[3]
Ihmisen telomeraasientsyymin rakenteen selvitti Scott Cohen tutkimusryhmineen australialaisessa Children's Medical Research Institutessa vuonna 2007. Tutkimus tehtiin massaspektrometrisarjoittamalla ihmisen kuolemattomien solulinjojen telomeraasien proteiinien osatekijöitä ja päättelemällä molekyylikoko.[2]
Reaktivaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Telomeerien lyhenemisellä uskotaan olevan yhteys vanhenemisen aiheuttamiin oireisiin. Telomeraasin reaktivaatio ikääntyneillä kotihiirillä tehdyissä kokeissa on pidentänyt telomeerejä, vähentänyt DNA-vaurioihin liittyvää viestintää, herättänyt pysähtyneet soluviljelmät ja eliminoinut haitallisia solutyyppejä monissa sisäelimissä. Somaattisissa soluissa telomeraasin reaktivaatio on kumonnut hermorappeutumisen. Telomeraasientsyymin pitempiaikainen reaktivaatio voi edistää syöpien syntyä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The Telomere – Function and Synthesis (PDF) Nobelprize.org. 2009. The Nobel Committee. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Scott B. Cohen, Mark E. Graham, George O. Lovrecz, Nicolai Bache, Phillip J. Robinson and Roger R. Reddel: Protein Composition of Catalytically Active Human Telomerase from Immortal Cells (Report) Science Magazine. 30 March 2007: Vol. 315 no. 5820 pp. 1850–1853 DOI: 10.1126/science.1138596. American Association for the Advancement of Science/Highwire Press. Viitattu 3.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Protein Page: dyskerin (human) Phosphosite Plus. Cell Signaling Technology, Inc.. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Mariela Jaskelioff, Florian L. Muller, Ji-Hye Paik, Emily Thomas, Shan Jiang, Andrew C. Adams, Ergun Sahin, Maria Kost-Alimova, Alexei Protopopov, Juan Cadiñanos, James W. Horner, Eleftheria Maratos-Flier, Ronald A. DePinho: Telomerase reactivation reverses tissue degeneration in aged telomerase-deficient mice Nature. Volume: 469, Pages: 102–106, Date published: (06 January 2011),DOI: doi:10.1038/nature09603, Received 08 May 2010, Accepted 26 October 2010, Published online 28 November 2010. Nature Publishing Group. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)