Tauroggenin sopimus
Tauroggenin sopimus oli 30. joulukuuta 1812 allekirjoitettu Preussin ja Venäjän armeijoiden välinen sopimus, jolla Napoleonin Venäjän-sotaretkeen osallistuneet preussilaiset joukot irtautuivat yhteistyöstä Ranskan kanssa ja ne julistettiin puolueettomiksi. Sopimuksen solmi preussilaisten joukkojen komentajana toiminut kenraali Ludwig von Yorck kuninkaansa Fredrik Vilhelm III:n tietämättä, sillä hän halusi irrottaa armeijansa pakotetusta yhteistyöstä Napoleonin joukkojen kanssa. Yorck tapasi Liettuan Tauroggenissa venäläisen kenraali Ivan von Diebitschin, jota avusti Venäjälle siirtynyt preussilainen upseeri Karl von Clausewitz. Tauroggenin sopimuksen mukaan Napoleonin Grande Arméen rinnalla taistelleet preussilaiset joukot katsottiin puolueettomiksi, ja niillä oli oikeus päästä vapaasti poistumaan Venäjältä myös siinä tapauksessa, että Preussin kuningas tai Venäjän tsaari Aleksanteri I eivät vahvistaisi sopimusta.[1]
Tieto Tauroggenin sopimuksesta käynnisti Saksan alueella Napoleonin vastaisen kapinaliikkeen, ja vapaaehtoisia alkoi virrata Preussin armeijaan päästääkseen taistelemaan ranskalaisia vastaan. Aluksi epäröityään kuningas Fredrik Vilhelm asettui lopulta johtamaan saksalaisten kansallista vastarintaa. Hän allekirjoitti 28. helmikuuta 1813 Kaliszin sopimuksena tunnetun liittosopimuksen Venäjän kanssa ja julisti 27. maaliskuuta sodan Ranskalle.[1]