Tatra T128
Tatra T128 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Tšekkoslovakia |
Valmistaja | Tatra n. p., Kopřivnice |
Valmistusvuodet | 1951–1952 |
Tuotantomäärä | 4 060 kappaletta |
Mitat ja massat | |
Kantavuus | 3 000 kg[1] |
Kuormatila | 3 800 mm × 2 150 mm × 870 mm[2] |
Omamassa | 6 360 kg[1] |
Pituus | 6 475 mm |
Leveys | 2 270 mm |
Korkeus | 2 850 mm[2] |
Akseliväli | 3 950 mm |
Maavara | 345 mm[1] |
Moottori, voimansiirto ja alusta | |
Iskutilavuus | 9 884 cm³ |
Teho | 95,7 kW /2000 1/min |
Polttoaine | dieselöljy |
Kulutus | 29 l /100 km |
Vetotapa | 4×4 |
Vaihteisto | 5+1 sekä kaksiportainen alennusvaihde |
Jarrut | paineilmakäyttöiset rumpujarrut |
Tatra T128 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1951–1952 valmistama kaksiakselinen, nelivetoinen maastokuorma-auto. Se suunniteltiin kiireellisellä aikataululla Tšekkoslovakian asevoimien käyttöön. Auto perustui pitkälti raskaamman T111-mallin rakenteeseen.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1940-luvun lopulla koko Tšekkoslovakian autoteollisuus oli kansallistettu. Tätä seuranneiden uudelleenjärjestelyjen jälkeen jäljelle jäi vain kolme valmistajaa: Tatra, Škoda ja Praga. Autoteollisuuden hallinnasta vastannut puolustusministeriön alainen Tšekkoslovakian Auto- ja ilmailuteollisuus (Československé Závody Automobilové a Letecké; ČZAL) päätti ensin, että Tatran osaksi tulisi iskutilavuudeltaan yli 1 500-kuutioisten henkilö- ja kuorma-autojen valmistus. Tämän seurauksena suositun T57-pikkuauton valmistus lopetettiin. Vuonna 1951 ČZAL päätti että Tatran tulee keskittyä raskaiden kuorma-autojen valmistukseen, ja Tatraplan-henkilöauton valmistus siirrettiin Škodalle Mladá Boleslaviin.[3]
Tatra määrättiin valmistamaan uutta, sotilaskäyttöön suunniteltua V3T-maastokuorma-autoa. Malli ei ollut alun perin Tatran suunnittelema ja sen rakenne poikkesi yrityksen omista tuotteista, joten päätökseen suhtauduttiin kielteisesti.[2] Perusteellisen tarkastelun jälkeen todettiin, että tuotteistaminen olisi vaatinut huomattavia muutoksia valmistuslinjoihin ja -menetelmiin. Vaadittavia investointeja ei haluttu tehdä ja erityisesti päätös henkilöautotuotannon päättämisestä oli ollut karvas pala. Päästäkseen eroon hankalasta tilanteesta Tatra esitti että suunnittelisi itse vastaavan auton, joka pohjautuisi olemassa oleviin komponentteihin.[4]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auton alustavat suunnitelmat laadittiin yhdessä yössä kymmenen insinöörin voimin. Rakenne pohjautui lähes täysin raskaan T111-mallin osiin.[2] Julius Mackerle vastasi moottorin suunnittelusta.[5] Pohjana oli T111:n ilmajäähdytteinen V12-diesel, josta Mackerle teki lyhennetyn, 8-sylinterisen version. Testausvalmis prototyyppi valmistui 72 päivässä.[2]
Armeija järjesti vertailutestin T128:n, V3T:n sekä neuvostoliittolaisen ZIS:n kesken. T128 voitti muut maastokelpoisuudessaan, joten se valittiin tuotantoon.[2]
Teknisiä tietoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moottori
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auton voimanlähteenä oli nelitahtinen ilmajäähdytteinen V8-diesel, jonka sylinteririvien välinen kulma oli 75°. Moottorissa oli kuivapohjavoitelu ja kaksi jäähdytyspuhallinta. Kummassakin puhaltimessa oli 12 voltin laturi.[1] Käynnistysmoottori toimi 24 voltin jännitteellä, mutta auton sähköjärjestelmä oli muilta osin 12-volttinen.[2]
Voimansiirto ja alusta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moottorilta voima välittyi kuivan yksilevyisen kytkimen kautta viisivaihteiseen vaihteistoon, jonka jatkeena oli kaksiportainen alennusvaihde. Sekä vaihteisto että alennusvaihde olivat samoja, joita käytettiin T111-mallissa.[1] Välitystä oli hieman muutettu korkeamman huippunopeuden saavuttamiseksi.[2]
Alennusvaihteelta kulki voimansiirtoakselit auton kantavana rakenteena toimineen keskusputkirungon sisällä etu- ja taka-akseleille, joilla kummallakin oli heilurityyppinen erillisjousitus.[1] Akseleilla oli tasauspyörästöjen lukot.[2] Jousituksena kaksi vinottain asennettua puolielliptistä lehtijousta, joista kumpikin oli kytketty pyörän puoleisesta päästään vetoakseliputkeen ja toisesta päästään sekä keskeltä runkorakenteeseen.[1] Ratkaisu oli aikanaan harvinainen.[2]
Käyttöjarruina oli paineilmatoimiset rumpujarrut. Seisontajarru oli rakennettu keskusputkirungon takapäähän ja vaikutti kahden jarrukengän välityksellä voimansiirtoakselin päässä olleeseen jarrurumpuun.[1] Jarrut olivat täysin vastaavat kuin T111-mallissa.[1]
Ohjaamo ja varusteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auton ohjaamo oli sama kuin T111-mallissa lukuun ottamatta kojelautaa. Polttoainetankin tilavuus oli 100 litraa. Jotkut yksilöt varustettiin vinssillä, jossa oli 60 metrin pituinen vaijeri.[2]
Suorituskyky
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auton huippunopeus oli 80 km/h. Mäennousukyky oli 58 % ja suurin lähestymiskulma 44°. Kääntösäde oli 9,5 metriä.[2]
T128 oli eräs ensimmäisistä autoista, joissa käytettiin matalapainerenkaita. Tämä paransi auton maastokelpoisuutta pehmeällä alustalla.[4] Auto oli kantavuuteensa nähden erittäin raskas, sillä T111-malliin suunnitellut rakenteet olivat ylimitoitettuja tässä kokoluokassa.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoa valmistettiin kahden vuoden aikana yli 4 000 kappaletta. Sen pohjalta laadittiin prototyyppimallit T130 ja T131, jotka eivät kuitenkaan edenneet tuotantoon.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Tatra portal – Web site about Tatra cars and trucks – Tatra 128 Tatra portal. Viitattu 11.8.2010. (slovakiksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Bezděk, Tony; Skácel, Ondřej: Tatratech – Tatra 128 (1951–1952) Tatratech. Arkistoitu 24.12.2007. Viitattu 11.8.2010. (tšekiksi)
- ↑ International Streamlined Tatra Site – Cars & History: Tatra T603 (1955–1975) tatra.demon.nl. Arkistoitu 2.1.2008. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Referáty-seminárky.sk – História Tatry Kopřivnice Referáty-seminárky.sk. Viitattu 11.8.2010. (slovakiksi)
- ↑ Tatra T 603 a T2-603 – Předchůdci Tatry 603 (PDF) (Sivu 8) Computer Press, a. s.. Viitattu 10.8.2010. (tšekiksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia ja teknisiä tietoja T128:sta
- Valokuvia, kaaviokuvia ja teknisiä tietoja (Arkistoitu – Internet Archive)