Túpac Amaru

Túpac Amaru (ketšuaksi Tupaq Amaru, 1545 – 24. syyskuuta 1572^[1]) oli Perun inkojen viimeinen johtaja.^[1] Hän oli viimeisen inkakeisarin Manco Inca Yupanquin poika.^[1]

Manco Inca Yupanquin kuoleman jälkeen Sapa Incaksi nousi Túpac Amarun vanhempi veli Titu Cusi. Túpac Amarusta tuli pappi ja isänsä ruumiin vartija. Titu Cusi kuoli 1570 ja inkat uskoivat espanjalaisten Vilcabambaan lähettämien lähetyssaarnaajien myrkyttäneen hänet. Lähetyssaarnaajat tapettiin ja rajat espanjalaisten hallitseman Perun kanssa suljettiin. Espanjalaiset eivät tienneet Sapa Incan kuolemasta ja lähettivät kaksi lähettilästä jatkamaan neuvotteluja. Molemmat tapettiin inkakapteenin käskystä.

Lähettiläiden murhasta suuttunut uusi varakuningas Francisco de Toledo piti tätä oikeutuksena sodalle, ja päätti valloittaa Vilcabamban. Hän julisti sodan 14. huhtikuuta 1572 ja kahdessa viikossa espanjalaiset valloittivat rajalla sijainneen sillan, josta Toledo eteni armeijoineen.

1. kesäkuuta käytiin ensimmäinen taistelu Vilcabamban laaksossa. Inkat hyökkäsivät, vaikka olivatkin vain kevyesti varustautuneet ja yrittivät liittolaisineen murtaa piirityksen. 23. kesäkuuta Huayna Pucarán linnoitus antautui tykistötulelle. Inkat päättivät hylätä viimeisen kaupunkinsa ja vetäytyä viidakkoon. Kun espanjalaiset saapuivat seuraavana päivänä Vilcabambaan, se oli autio ja tuhottu.

Túpac Amaru oli paennut sotapäälliköidensä ja sukulaistensa kanssa metsiin. Joukko jakaantui pienemmiksi välttääkseen kiinnijäämisen. Kolme espanjalaisten ryhmää lähti takaa-ajoon. Yksi ryhmä sai kiinni Titu Cusin pojan ja vaimon, toinen sotavankeja ja kultaa, hopeaa ja jalokiviä ja kolmas Túpac Amarun kaksi veljeä ja muita sukulaisia.

40 miehen ryhmä lähti jäljittämään Túpac Amarua. He seurasivat Masahuayjokea yli 200 km, minkä jälkeen he löysivät varastorakennuksen, jossa oli kultaa ja inkojen keramiikkaa. He vangitsivat joukon chuncointiaaneja, jotka kertoivat Túpac Amarun menneen Momorí-nimiseen paikkaan jokea pitkin. Espanjalaiset rakensivat viisi lauttaa ja purjehtivat jokea pitkin. Momorísta Túpac Amarun kerrottiin paenneen jalan. Häntä hidasti tuolloin synnyttämäisillään oleva vaimonsa. 80 km marssin jälkeen nähtiin leirituli, jolta Túpac Amaru vaimoineen saatiin kiinni.

Vangit tuotiin takaisin Vilcabambaan ja marssitettiin Cuzcoon 21. syyskuuta. Espanjalaiset toivat myös Manco Capacin ja Titu Cusin muumiot ja Punchaon kultapatsaan, joka sisälsi kuolleiden inkojen sydänten jäänteet. Pyhät esineet tuhottiin myöhemmin.

Túpac Amarua yritettiin saada hyväksymään kristinusko, mutta hän kieltäytyi ollessaan valmis hyväksymään kohtalonsa. Viisi inkakenraalia tuomittiin oikeudenkäynnissä ilman, että kukaan sanoi mitään heidän puolustuksekseen, ja heidät hirtettiin. Ne, jotka olivat ehtineet menehtyä kidutukseen, hirtettiin kuolleina.

Túpac Amaru tuomittiin pappien murhasta mestattavaksi. Hänen jälkeläisensä koottiin ja karkotettiin Meksikoon, Chileen ja Panamaan, joukossa hänen kolmivuotias poikansa. Jotkut saivat myöhemmin palata Peruun ja Túpac Amarun pojanpojanpoika Túpac Amaru II johti 1780 alkuperäisväestön kapinaa espanjalaisia vastaan.