Sirppujoki
| Sirppujoki | |
|---|---|
.jpg) Sirppujokea Kalannin Haudossa. |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Varsinais-Suomi |
| Kunnat | Laitila, Uusikaupunki |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Sirppujoen vesistö |
| Pinta-ala | 437,76 km² [1] |
| Järvisyys | 1,9 % [1] |
| Pääuoman osuudet | Sirppujoki ←Malvonjoki ←Pitkäoja |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Kivijärvi, Laitila |
| [2] | |
| Laskupaikka | Velhovesi, Selkämeri, Uusikaupunki |
| [3] | |
| Esteet |
Haudon pato, Kalannin pato |
| Sivu-uomat | Niinioja, Härinänjoki, Hankeranoja, Ponttoonoja, Kettuoja |
| Taajamat | Malko, Laitila, Kalanti |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 34,4 m mpy. [4] |
| Korkeusero | 34,4 m |
| Pituus | 54 km [5][6] |
| Kaltevuus | 0,64 m/km |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Sirppujoki on määritelmästä riippuen noin 26 tai 29 kilometriä [5][7] pitkä joki Varsinais-Suomessa Laitilassa ja Uudessakaupungissa ja se on Sirppujoen vesistön laskujoki. Ennen 1800-lukua joen alkulähteenä toimi Valkojärvi, joka on sittemmin kuivatettu.[2][6] Valkojärveen laskenut Malvonjoki yhdistettiin kuivattamisen yhteydessä Sirppijoen luusuaan, jolloin joen pääuoma piteni 54 kilometriin ja Sirppujoen lähteeksi muodostui Kivijärvi.[5][8][9]
Nimityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alajuoksulla joen nimi on Ilmonhauta [10] ja siitä ylöspäin, entisen Valkojärven luusuaan eli Laitilan taajamaan saakka, se on Sirppujoki tai Männäistenjoki, joka on ollut joen rinnakkainen nimitys.[8] Vanha tieto on Männäistenkosken ja Valkojärven välisestä osuudesta, josta käytettiin nimitystä Pihmonjoki.[11] Entisen Valkojärven kuivattamisen yhteydessä Malvonjoen uoma yhdistettiin Sirppujokeen. Pääuoma tulee Laitilan taajamaan koillisen suunnasta ja sen alajuoksu on edelleen nimeltään Malvonjoki ja sen yläjuoksua kutsutaan Pitkäojaksi. Malvonjoki saa Pitkäojana alkunsa Kivijärveltä, joka on sen lähdejärvi. Malvonjoesta on myös ollut käytössä kirjoitusasu "Malkonjoki" ja sen toinen nimi on myös ollut "Haaronoja". Sirppujoesta on käytetty myös nimeä Laitilanjoki, mutta missä laajuudessa sitä käytettiin, ei selviä lähteistä [12].[2][4]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sirppujoki saa alkunsa Laitilan soisilta metsäalueilta sen pohjoisosasta ja se virtaa ensin Pitkäojan ja Malvonjoen nimisenä soistuneiden metsämaiden ja pienten peltomaiden läpi. Lopuksi se virtaa Laitilan ympärillä olevan suuren peltoaukean läpi ja ohitettuaan Laitilan taajaman, se jatkaa Sirppujoen nimisenä matkaansa. Sitten se jatkaa Kalannin läpi kääntyen Hallun jälkeen jyrkästi luoteeseen Uudenkaupungin maaseudun läpi. Sen alajuoksu kulkee moneen kertaan ruopatussa uomassa ja se laskee Ilmonhaudan nimisen osuuden jälkeen Velhoveteen. Velhonvedestä on saaria yhteen patoamalla muodostettu makeanvedenallas, jota kutsutaan Uudenkaupungin makeanvedenaltaaksi. Sirppujoen vesistöalueen suurimmat järvet ovat Laitilassa sijaitsevat Särkijärvi ja Lukujärvi ja sen suurimmat sivujoet ovat Laitilassa virtaavat Härinänjoki ja Ketunjoki.[7]
Veden laatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sippujoen valuma-alueesta noin 11 % oli sulfaattipitoisia, mikä aiheuttaa jokiveden happamoitumisen (veden pH−arvot alenevat). Joskus joen happamuus lisääntyy hälyttävän korkeaksi ja aiheuttaa kalakuolemia. Silloin myös suiston makeanvedenaltaan happamuus kasvaa. Happamuuden vuoksi savikoiden metallit liukenevat veteen, mikä aiheuttaa kohonneita kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksia.[7]
Vedenlaatu kärsii maatalouden aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Sitä aiheuttavat peltoalueet (noin 30 % valuma-alueesta) sijaitsevat joen keskijuoksulla. Esimerkiksi fosforia liukenee jokeen noin 5 tonnia vuodessa ja typpeä jopa 491 tonnia, josta puolet lasketaan tulevan maataloudesta. Yhdyskunnan jätevesiä ei ole enää päästetty jokeen puhdistamattomina vuoden 2009 jälkeen.[7]
Sirppujoen vesi on sameaa. Sen happamuuden pH−arvo painuu kevään ja syksyn aikana alle kuuden, mutta nousee kesän ja talven aikana lähemmäksi seitsemää. Rauta-, alumiini-, mangaani- ja ammoniumtyppipitoisuudet huonontavat veden laatua ja käyttökelpoisuutta erityisesti alajuoksulla. Fosforipitoisuudet ovat Varsinais-Suomen alhaisimpia, mutta sen sijaan typpipitoisuuksien arvot ovat verrattain korkeita. Veden laatu on luokiteltu tyydyttäväksi.[7]
Happamuutta ryhdyttiin torjumaan 1990-luvulla kalkituksella. Veden vapaata virtausta on rajoitettu rakentamalla Sirppujoen valuma-alueelle pohjapatoja 17 eri kohtaan. Pohjapatojen avulla vedenpinnan korkeutta voidaan pitää ylhäällä ja rajoittaa pohjaa pitkin liikkuvien kiintoaineiden kulkeutumista alajuoksulle. Varsinais-Suomen ELY-keskus on ollut aktiivinen toimija maatalouden ja yhteiskunnan jätevesien kuormituksen vähentäjänä.[7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yli 2000 vuotta sitten rautakauden alussa Valkojärvi oli osa pitkälle sisämaahan ulottuvaa purjehduskelpoista merenlahtea, jossa sen laajentuma muodosti laajan lahdenperukan. Merenlahti muuttui rautakauden lopulla jokien ja järvien muodostamaksi ketjuksi, jonka paikalla virtaa nykyään Sirppujoki. Merenlahti ja siitä maatunut Valkojärvi muodosti olennainen osan laitilalaisten arkielämää. Pitäjän eri kylät sijaitsivat järven ympärillä hyödyntäen sen kalaisuutta, rantaheinikon rehua ja vettä liikkumisväylänä. Talvella ja kesällä se yhdisti asukkaat ja kelirikon aikana se erotti heidät.[11]
Alkujaan pääuoma käsitti vähintään viisi järveä, joita yhdistivät toisiinsa pienet joet. Vesistö oli maaston tasaisuudesta johtuen keväällä tulvaherkkä, joka paheni edelleen soiden kuivaamisen ja peltojen raivaamisen jälkeen. Asukkaat alkoivat perata jokea sen virtausta haittaavista esteistä jo 1700-luvulla. Tällöin uomaan kuuluvat järvet laskivat ja paljastivat lisää niittyjä. Järvien laskuista alkoi tulla päämäärä, jolla lisättiin maatalouden resursseja. Pääuomassa olleita ja sittemmin hävinneitä järviä ovat olleet Hallun allas, Ruotjärvi, Valkojärvi, Lampijärvi ja Pitkäjärvi.[6][13][14] Sirppujoessa toimi Kalannissa pitkään Männäisten ruukki ja joella käytiin nykyään lopetettu vuotuinen Sirppujoki-soutu.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sirppujoen vesistön lasketut järvet
- Lapinjoki ja Lapinjoen vesistö sijaitsevat vieressä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c Entinen alku: Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ Suisto: Sirppujoki, Uusikaupunki (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b Lähde: Kivijärvi, Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b c OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b c Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56
- ↑ a b c d e f Raportti: Sirppujoki, Velluanjoki ja Ihodenjoki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2013
- ↑ a b Sirppujoki, Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ Sirppujoen vesistöalue (32) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ Ilmonhauta, Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b Vehmas, Jukka: Valkojärvi syntyy Laitilan Oppaat ry. Viitattu 16.1.2013.
- ↑ Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Kustavi - Laitila (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ Heikki Sankila: Taltutettu Sirppujoki tyytyy nykyään ruopattuun uomaansa. 21.6.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 30.4.2013. Viitattu 26.1.2013.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050970.jpg), 1855-56
