Sigyn (jumala)

Sigyn (muinaisnorjaa "voitokas tyttöystävä"^[1]) on jumalatar ja Lokin vaimo skandinaavisessa mytologiassa. Sigyn mainitaan Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kokoamassa Runo-Eddassa, ja hänen kirjoittamassaan Proosa-Eddassa. Runo-Eddassa Sigyn auttaa Lokia tämän jäädessä vangiksi, ja Proosa-Eddassa Sigyn mainitaan tämän lisäksi kenningeissä ja jumalattarena.

Runo-Eddan Völuspá-runon 35. säkeistössä näkijätär kertoo Odinille näkevänsä Sigynin istuvan onnettomana vangitun aviomiehensä rinnalla.^[2] Toisen kerran Sigyn mainitaan Lokasenna-runon lopun proosatekstissä. Siinä Loki sidotaan poikansa Narfin suolilla, ja jumalatar Skaði asettaa myrkkykäärmeen Lokin yläpuolelle, josta myrkkyä tippuu Lokin kasvoille. Sigyn pitää vatia myrkyn alla Lokia suojatakseen, mutta vadin täyttyessä myrkystä Sigynin täytyy käydä tyhjentämässä se, jolloin myrkkyä osuu Lokiin. Silloin Loki rimpuilee niin kovasti, että koko maa vapisee ja syntyy maanjäristyksiä.^[3]

Sigyn esiintyy Proosa-Eddan kirjoissa Gylfaginning ja Skáldskaparmál. Gylfaginningissa Sigyn esitellään luvussa 31 Lokin vaimona, ja heillä sanotaan olevan poika "Nari tai Narfi".^[4] Hänet mainitaan uudestaan luvussa 50, jossa kuvaillaan Lokasennan lopun tapahtumat eri tavalla. Jumalten sanotaan vanginneen Lokin ja tämän kaksi poikaa, joista Vália kutsutaan Lokin pojaksi ja "Naria tai Narfia" myös Sigynin pojaksi.^[5] Jumalat muuttavat Válin sudeksi, joka repii "Narin tai Narfin" riekaleiksi. "Narin tai Narfin" suolia käytetään sitomaan Loki kolmeen kiveen, minkä jälkeen ne muutetaan raudaksi, ja Skaði asettaa käärmeen Lokin ylle. Sigyn menee Lokin vierelle ja pitää tämän yllä vatia, johon käärmeen myrkky tippuu. Vadin täyttyessä hänen täytyy kuitenkin käydä kaatamassa myrkky pois, jolloin myrkkyä osuu Lokiin ja hänen sanotaan taas rimpuilevan niin, että koko maa vapisee. Tämä jatkuu niin pitkään, kunnes Loki onnistuu vapautumaan kahleistaan ja Ragnarök alkaa.^[5]

Skáldskaparmálissa Sigyn esitellään aasattarena, kun jumalilla on suuret pidot Ægirin talossa.^[6] Lokin kenningejä ovat "Sigynin aviomies"^[7], "taakka [Loki] loitsuinkahlitsijan [Sigynin] käsivarsilla"^[8], sekä 800-luvulta peräisin olevassa Haustlöngissa: "taakka Sigynin käsivarsilla"^[9]. Skáldskaparmálin viimeinen maininta Sigynistä on aasattarien luettelossa tekstin lopun liitteessä, Nafnaþulurissa.^[10]

1000-luvulta peräisin olevassa, Cumbriasta Englannista löytyneen Gosforthin ristin tulkitaan kuvaavan useita skandinaavisen mytologian henkilöitä. Ristin länsireunan alaosassa on kuva pitkähiuksisesta, polvistuneesta naisesta, joka pitää esinettä toisen kumartuneen ja sidotun hahmon yllä. Ylhäällä vasemmalla on käärme. Tämän on tulkittu esittävän Sigyniä auttamassa vangittua Lokia.^[11]

Vaikka Sigyn on naisen nimi muinaisnorjalaisissa lähteissä (muinaisnorjan sigr tarkoittaa 'voittoa' ja vina 'tyttöystävää'), ja vaikka Sigyn-jumalattarella on säilyneissä teksteissä pitkälti vain yksi rooli, hän esiintyy 800-luvulla skaldi Þjóðólfr Kviiniläisen kirjoittamassa Haustlöng-skaldirunossa. Sillä Sigynin yhteys Lokiin on näin varhainen, Sigynin alkuperän on ajateltu ulottuvan vanhempaan germaanisen pakanuuden muotoon.^[12]

Sigynin mukaan on nimetty norjalaiset syysvehnävariaatiot Sigyn I ja Sigyn II^[13], ruotsalainen käytettyä ydinpolttoainetta kuljettava alus M/S Sigyn^[14], sekä Etelämantereen Sigynjäätikkö.^[15]

• Belderok, Bob. Mesdag, J. Mesdag, Hans. Donner, Dingena A. (2000). Bread Making Quality of Wheat: A Century of Breeding in Europe. Springer. ISBN 0-7923-6383-3.
• Byock, Jesse (käännös) (2006). The Prose Edda. Penguin Classics. ISBN 0-14-044755-5.
• Faulkes, Anthony (käännös) (1995). Edda. Everyman. ISBN 0-460-87616-3.
• Larrington, Carolyne (käännös) (1999). The Poetic Edda. Oxford World's Classics. ISBN 0-19-283946-2.
• Orchard, Andy (1997). Dictionary of Norse Myth and Legend. Cassell. ISBN 0-304-34520-2.
• Simek, Rudolf (2007). Dictionary of Northern Mythology. D.S. Brewer. ISBN 0-85991-513-1.