Loki (jumala)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loki ja Sigyn.

Loki (tai Loke, Lodur, Lodu, Lopt, Loptr) on skandinaavisessa mytologiassa aasoihin kuuluva jättiläissukuinen jumala.[1][2] Hän on huurretursas Farbautin ja jättiläisnainen Laufeyn poika, joka kutsuttiin asumaan Asgårdiin hänen ystävystyttyään pääjumala Odinin kanssa.[3]

Loki on aasojen keskuudessa suosittu, vaikkakin ristiriitainen hahmo: hän on oikukas, häikäilemätön ja epäluotettava, mutta myös komea, hurmaava, nopeaälyinen ja sanavalmis.[3][4][2]

Loki pystyy muuttamaan muotonsa melkein miksi tahansa. Hänellä on siivekkäät kengät, joilla hän voi juosta vedessä ja ilmassa.[3]

Loki mainitaan skandinaavisessa mytologiassa useita kertoja, sillä hän on usein tapahtumien keskipisteessä ja seikkailee Thorin, Odinin tai jonkin muun jumalan kanssa. Lokin villit seikkailut saattavat aasat usein pulaan, mutta Loki selviytyy pulasta aina oveluutensa ansiosta.

Loki Edda-saagoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islantilaisen Snorri Sturlusonin kokoamissa Edda-runoissa Loki on jumalien keppostelija ja viihdyttäjä, mutta hänen keppostelunsa muuttuu ajan myötä aina vain pahantahtoisemmaksi. Erään kerran Loki leikkasi Thorin vaimon Sivin hiukset, mutta huolehti kuitenkin siitä, että kääpiöt valmistavat tälle uudet kultaiset hiukset.[3]

Lokin vaimo on Sigyn, ja heillä on poika Narfi. Proosa-Eddassa myös Vália kutsutaan Lokin pojaksi mutta vain kerran, kun taas häntä kutsutaan kaksi kertaa Odinin pojaksi. Lokin rakastajatar on jättiläisnainen Angrboda, jonka kanssa hänellä on hirviömäiset lapset Hel, Fenrir ja Jörmungandr. Loki korostaa myös itse sitä, että hänellä on Asgårdissa monia muitakin rakastajattaria. Hän on itse synnyttänyt Odinin kahdeksanjalkaisen hevosen Sleipnirin (ollessaan muuttuneena tammaksi) sekä kaikki maailman noidat.[3]

Lokin pimeät puolet tulevat ajan myötä yhä näkyvämmiksi, ja eräänä päivänä hän huijaa sokean Höderin surmaamaan Balderin. Sen seurauksena jumalat karkottavat hänet ja sitten vangitsevat ja kahlitsevat hänet kolmeen suureen kiveen, ja asettavat tämän pään päälle käpristyneen käärmeen joka sylkee tasaisin väliajoin Lokin silmiin myrkkyä. Siellä Loki on maailmanloppuun Ragnarökiin saakka, jolloin hänestä tulee pahan sotavoimien päällikkö. Loki ja Heimdall surmaavat taistelussa toisensa.[3]

Loki Wagnerin oopperoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richard Wagner käytti Lokia hahmona Reininkulta oopperassaan nimellä Loge. Loge mainitaan nimeltä myös Wagnerin kahdessa muussa oopperassa.

Loki populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Egerkrans, Johan: Pohjoismaiset jumalolennot. Suomentanut Ojanen, Eero. Minerva, 2017 (alkuteos 2016). ISBN 978-952-312-440-0
  1. Tynni, Aale: Eddan jumalrunot, s. 11. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11503-7
  2. a b Snorri Sturluson: Edda: taruopillinen alkuosa Gylfin harhanäky (Gylfaginning) gutenberg.org. Project Gutenberg. Viitattu 7.11.2020. (suomeksi)
  3. a b c d e f Egerkrans 2017, s. 74–79.
  4. Cotterell, Arthur: Mytologia: Jumalia, sankareita, myyttejä, s. 124. Parragon, 2005. ISBN 1-40546-057-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]