Sidney Bechet

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sidney Bechet (14. toukokuuta 1897 – 14. toukokuuta 1959) oli yhdysvaltalainen jazzsaksofonisti, -klarinetisti ja -säveltäjä.

Bechet kuului ensimmäiseen merkittävään jazzmuusikoiden sukupolveen ja hänen uransa heijasteli jazzin nopeaa leviämistä. Toisaalta Bechet oli myös poikkeuksellisen kansainvälinen hahmo. Hän oli syntynyt monen muun muusikon lailla New Orleansissa perheeseen, jossa mustien ja ranskalaisvaikutteinen kreolien kulttuuri kohtasivat. Hänestä kasvoi klarinettia soittava lapsitähti, joka nautti jo 1910-luvun alussa suurta arvostusta. Bechet ei kuitenkaan jäänyt kotikaupunkiinsa, vaan hän suuntasi ensin Chicagoon ja New Yorkiin. Vuonna 1919 hän matkasi ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Bechet yhtyeineen kävi jopa Neuvostoliitossa vuonna 1926.

Bechet oli 1920-luvun jazzajan suuria nimiä, mutta seuraavalla vuosikymmenellä hänestä tuli Noble Sislen viihteellisen orkesterin jäsen. Hän kuitenkin palasi parrasvaloihin jo saman vuosikymmenen lopulla. Tuolloin uudestaan herännyt mielenkiinto neworleanslaiseen pikkuyhtyejazziin teki hänestä tähden. Kun ranskalaiset eksistentialistit löysivät jazzin sota-aikana, juuri Bechet ja hänen musiikkinsa sai suurimman huomion.

Bechet muuttikin Pariisiin pysyvästi sodan jälkeen. Amerikkalaisesta muusikosta oli tullut palvottu ranskalainen kulttuurihenkilö, joka oli saanut jopa oman kadun Pariisiin. Bechet meni naimisiin Elisabeth Zieglerin kanssa. Hän julkaisi omaelämäkertansa hieman ennen kuolemistaan syöpään 62-vuotispäivänään.

Sidney Bechetä pidetään yhdessä Louis Armstrongin kanssa ensimmäisenä suurena jazzsolistina. Kumpikin kehitti kappaleen melodiaa muokkaavan improvisointityylin, joka säilyi jazzin perustana 1940-luvun bebopiin asti. Bechetin ja Armstrongin yhdessä levyttämä Cake Walking Babies (1924) on varhainen esimerkki tästä tyylistä.

Vaikka Bechet vaihtoikin soittimensa sopraanosaksofoniin, hänen tapansa soittaa ei enää muuttunut. Hänen 1930-40-luvun levytyksensä ovat kuitenkin tunnetumpia kuin varhaiset taltioinnit. Bechet levytti klassisen version George Gershwinin Summertimesta (1939). Hän oli myös mukana tekemässä yhtä historian ensimmäisistä trikkilevytyksistä: Bechet soitti The Sheik of Arabyssa (1941), klarinettia, tenori- ja sopraanosaksofoneja, pianoa, bassoa ja rumpuja.

Viimeisen kymmenen elinvuotensa aikana Bechet soitti lähinnä jazzin alkuaikojen hittejä. Säveltäjänä hänen suosionsa oli tuolloin suurimmillaan. Suomessakin hänet tunnetaan sävellyksestä Pieni kukkanen (Petite Fleur).

• Sidney Bechet. Treat it gently: an autobiography. 1960.
• John Chilton. Sidney Bechet: the wizard of jazz. Da Capo, 1987.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sidney Bechet.

• The Sidney Bechet Society (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• The Red Hot Jazz Archive (englanniksi)