Samuli Edelmann
Samuli Edelmann | |
---|---|
Samuli Edelmann Kiuruveden Iskelmäviikko -musiikkitapahtumassa 2019 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Samuli Casimir Edelmann |
Syntynyt | 21. heinäkuuta 1968 Pori |
Ammatti | näyttelijä, laulaja |
Vanhemmat |
Marja-Leena Kouki Toni Edelmann |
Puoliso | Laura Tuomarila ( 1999; 2018) |
Sukulaiset |
Tapio Kouki Mikko Kouki |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1989– |
Merkittävät roolit | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Svensk Filmdatabas | |
Samuli Casimir Edelmann (s. 21. heinäkuuta 1968 Pori) on suomalainen näyttelijä ja laulaja.
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samuli Edelmann on näyttelijä Marja-Leena Koukin ja säveltäjä Toni Edelmannin poika. Myös enot Tapio Kouki ja Juhani Kouki ja serkku Mikko Kouki ovat näyttelijöitä.[1][2] Hänen isoisänsä Johan Casimir Edelmann oli säveltäjä ja Punkaharjun kirkon kanttori.[3][4] Myös hänen veljensä Ilari Edelmann on ammatiltaan säveltäjä[5].
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edelmann opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 1989–1991.[6] Edelmannin ensimmäinen suurempi elokuvarooli oli elokuvassa Talvisota. Suosituksi näyttelijäksi hänet kuitenkin nosti vuoden 1992 elokuvan Veturimiehet heiluttaa Vähyn rooli. Muita Edelmannin tunnettuja roolitöitä ovat Romanovin kivien (1993) Patrick, Häjyjen (1999) Jussi Murikka, Levottomien (2000) Roope ja Minä ja Morrisonin (2001) Aki. Edelmann oli Jussi-ehdokkaana parhaasta miessivuosasta elokuvasta Vares – yksityisetsivä (2004).
Edelmann näyttelee Michael Nyqvistin esittämän pääroiston Wistrom-nimistä kätyriä elokuvassa Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011). Elokuvan pääosassa on Tom Cruise.[7][8]
Edelmann on esiintynyt myös televisiosarjoissa Vintiöt ja Irtiottoja. Hän on myös toiminut ääninäyttelijänä, kuten Shrek-elokuvissa esiintyvän nimikkojätin äänenä, sekä suositussa animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita Niiskun roolissa sarjan puoliväliin saakka.
Edelmann näyttelee pääosaa presidentti Henri Talviota Yle TV1:n draamasarjassa Presidentti.[9]
Laulajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edelmann nousi suosikiksi myös laulajana 1990-luvun alussa. Läpimurto tapahtui ”Pienestä kii” -kappaleella 1991. Sitä seurasi euroviisuehdokas ”Peggy” samana vuonna. Aikakoneen Sanin kanssa vuonna 1995 duettona esitetty ”Tuhat yötä” oli vuoden menestyskappaleita. Muita tunnettuja Edelmannin esittämiä kappaleita ovat ”(Sinä olet) Aurinko”, ”Kaikki tahtoo”, ”Karavaanari”, ”Juhlat alkakoon”, ”Jos sä tahdot niin”, ”Nukkumatti”, "Tähtipölyä" ja "Ei mitään hätää".
Kunnianhimoisempaa musiikkia Edelmann on tehnyt Vaiheet-albumilla, joka sisältää hänen isänsä Toni Edelmannin Hessen, Goethen, Shakespearen ja Denisovin teksteihin säveltämiä kappaleita. Hänen laulajauraansa kuuluu myös rohkea ja menestyksekäs Virsiä-levytrilogia.
Uransa aikana Edelmann on saanut kolme Emma-palkintoa: Vuoden miestulokas -Emman ja kahtena vuonna Vuoden artisti -Emman. Hän on kuudella platina- ja viidellä kultalevyllään kaikkien aikojen myydyimpiä suomalaisia miesartisteja.[10]
Ennen soolouraansa Edelmannilla oli oma punkyhtye Tunkio.[11][12]
Edelmann teki 1990-luvulla joitakin kappaleita itse tai muiden lauluntekijöiden kanssa, esimerkiksi ”Yön valot” on Edelmannin ja Kalle Chydeniuksen käsialaa ja kappaleen ”Viimeinen yö” sanoitus on hänen tekemänsä. ”Prinsessa”-kappale on puolestaan kokonaan Edelmannin tekemä. Lisäksi Edelmannin säveltämän ja Sussa Lavosen sanoittaman kappaleen ”Kesävaltakunta” on levyttänyt Santeri Kinnunen. Vuonna 2011 julkaistiin albumi Pienellä kivellä josta löytyy myös Markus Koskisen, Kalle Torniaisen ja Samuli Edelmannin yhdessä tekemä kappale ”Pienet sormenjäljet”.[13]
Vuonna 2014 Edelmann nähtiin Vain elämää -televisiosarjan kolmannella kaudella.[14]
Edelman lähti maaliskuusta toukokuuhun 2018 kestävälle 18 konserttia sisältävälle Samuli50-nimiselle kiertueelle juhlistaakseen 50-vuotissyntymäpäiväänsä. Häneltä ilmestyi single tammikuussa ja loppuvuodesta albumi.[15]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edelmann oli naimisissa vuosina 1999–2018 tapahtumatuottaja Laura Tuomarilan kanssa.[16] Heillä on kaksi lasta, vuonna 2000 syntynyt tytär, joka on laulaja[17] ja valokuvamalli,[18] ja vuonna 2005 syntynyt poika[19]. Perhe asui Maltalla vuosina 2006–2015.[20][21] Pari jätti avioerohakemuksen huhtikuussa 2018.[19]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Samuli Edelmannin diskografia
- Studioalbumit
- Oi taivas (1990)
- Peggy – Pienestä kii (1991)
- Yön valot (1992)
- Ihana valo (1994)
- Tuhat yötä (1995)
- Vaiheet (1997)
- Kaikki tahtoo (2001)
- Enkelten tuli (2003)
- Voittola (2006)
- Virsiä (2007)
- Virsiä 2 (2008)
- Maa on niin kaunis – Virsiä 3 (2009)
- Samuli Edelmann & Jippu: Pimeä onni (2010)
- Pienellä kivellä (2011)
- Hiljaisuuden valo – Joululauluja (2012)
- Mahdollisuus (2014)
- Samuli Edelmann (2016)
- Samuli Edelmann & Orkestra Suora Lähetys: Käteni (2018)
- Vaiheet 2 (2019)
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Samuli Edelmannin filmografia
- Talvisota (1989)
- Veturimiehet heiluttaa (1992)
- Romanovin kivet (1993)
- Häjyt (1999)
- Minä ja Morrison (2001)
- Vares – yksityisetsivä (2004)
- Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011)
- Presidentti (2017)
- Poromafia (2023)
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kerttula, Suvi: Samuli Edelmannin äiti Marja-Leena Kouki tunnustaa: ”En varmaan ollut hyvä äiti” Ilta-Sanomat. 1.2.2015. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.3.2017.
- ↑ Lehtinen, Toni: Kaupungin-teatterin mies henkeen ja vereen Turun Sanomat. 29.6.2007. Turku: TS-Yhtymä Oy. Arkistoitu 7.3.2017. Viitattu 6.3.2017.
- ↑ Saarinen, Pale: Toni Edelmannille musiikki on kutsumus (Selvis-lehti 2/2001) 2001. Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 6.3.2017.
- ↑ Ilari Edelmannin sävellys ”Punkaharju” kuullaan Hotelli Punkaharjussa lauantaina – kulttuuri-iltaa värittää myös Juhani Harjun valoteos Puruvesi. 1.3.2023. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ Luonto | Äärimmäisen harvinainen jättisieni löytyi Fiskarsin metsän uumenista Helsingin Sanomat. 14.11.2022. Viitattu 14.11.2022.
- ↑ Kotirauha (PDF) 23.9.2011. Solar Films. Viitattu 11.9.2018.
- ↑ Tainola, Rita: Huippurooli Cruisen rinnalla Ilta-Sanomat. 11.10.2010. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 30.12.2010.
- ↑ Utula, Katri: Roiston rooli Vaarallinen tehtävä 4:ssä vaati parran – katso ensimmäinen kuva Edelmannista kuvausten aikana! Ilta-Sanomat. 22.10.2010. Viitattu 30.12.2010.
- ↑ Valleala, Siru: Samuli Edelmann ja Laura Malmivaara Ylen uudessa Presidentti-sarjassa: ”Parilla riittää rakkautta ja haasteita” Ilta-Sanomat. 1.2.2017. Viitattu 6.3.2017.
- ↑ Tilastot – Kultalevyt – Samuli Edelmann Musiikkituottajat IFPI Finland ry. Arkistoitu 6.10.2011. Viitattu 27.7.2011.
- ↑ Samuli Edelmann paljasti salatun asian urastaan – tällaisena et ole Samulia ennen nähnyt! Ilta-Sanomat. 22.10.2014. Viitattu 28.6.2015.
- ↑ Samuli Edelmann herkistyy Paula Vesalan esityksestä Iltalehti. 24.10.2014. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 28.6.2015.
- ↑ Samuli Edelmann lauluntekijänä (hakutulos) Fono-äänitetietokanta. Yleisradio Oy. Viitattu 28.6.2015.
- ↑ Tässä on kolmannen kauden uskomaton Vain elämää -artistikattaus! Nelonen. 8.6.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.3.2017.
- ↑ Aalto-Setälä, Julia: Samuli Edelmann viettää juhlavuotta – luvassa uutta musiikkia ja kiertue Iltalehti. 23.1.2018. Viitattu 24.1.2018.
- ↑ Ruohisto, Wilma: Samuli Edelmannin ja Laura-vaimon 19 vuoden avioliitto lopullisesti ohi Ilta-Sanomat. 17.1.2019. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Samuli Edelmann kommentoi tyttärensä laulu-uraa – Venlalla, 22, edessä odotettu merkkipaalu Ilta-Sanomat. 23.8.2022. Viitattu 20.2.2023.
- ↑ Ylimutka, Leena: Samuli Edelmannin Venla-tytär, 18, debytoi Eeva-lehdessä mallina – ura huimassa nousussa Iltalehti. 31.8.2018. Viitattu 31.8.2018.
- ↑ a b Tainola, Rita: Seiska: Samuli Edelmann ja Laura-vaimo eroavat – 19 vuotta naimisissa: ”Näin kävi” Ilta-Sanomat. 7.5.2018. Viitattu 1.9.2018.
- ↑ Uotinen, Jenni: Vain elämää: Samuli Edelmann esittelee harvinaisen perhepotretin Iltalehti. 22.10.2014. Viitattu 22.10.2014.
- ↑ Ylimutka, Leena: Samuli Edelmann paluumuutostaan: ”Elämä tuntuu tosi hyvältä” Iltalehti. 21.1.2016. Viitattu 21.1.2016.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lahtela, Johannes: Samuli : pimeydestä valoon. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-38163-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Samuli Edelmannin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Lindfors, Jukka: Samuli Edelmannin kaksi elämää Yle Elävä arkisto. 2.2.2007 (päivitetty 21.11.2011).