Pohjoisnapa

Pohjoisnapa on maapallon akselin pohjoispää. Se on maapallon pohjoisin paikka, 90 astetta 0 minuuttia 0 sekuntia pohjoista leveyttä.

Pohjoisnapa sijaitsee Arktisella alueella Pohjoisella jäämerellä keskellä ahto- ja kiintojääaluetta, joka kutistuu ja laajenee vuodenaikojen mukaan ja on yleensä noin 2–3 metrin paksuinen. Talven keskilämpötila on −40 celsiusastetta, ja kesän keskilämpötila on nolla astetta. Keväästä syksyyn on koko ajan valoisaa, minkä jälkeen on puoli vuotta kestävä kaamos.

Maapallon akselin horjunnasta johtuen pohjoisnapa siirtyilee seitsemän vuoden aikana noin yhdeksän metriä.^[2]

Katso myös: Tutkimusmatkat pohjoisnavalle

Maapallon viimeisimpiä valloitettuja seutuja ovat olleet napaseudut. Hankalien luonnonolosuhteiden takia pohjoisnapa valloitettiin vasta 1900-luvulla, vaikka alueelle oli pyritty neljänsadan vuoden ajan.^[3]

John Davis pääsi vuonna 1585 siihen mennessä lähimmäksi pohjoisnapaa: hän oli 1 200 kilometrin etäisyydellä pohjoisnavasta ja antoi nimensä Davisinsalmelle. Henry Hudson yritti niin ikään päästä vesiteitse pohjoisnavalle vuonna 1610. Samaa yritti myös vuonna 1773 Constantine Phippsin johtama retkikunta. Mukana oli tuolloin muun muassa 14-vuotias Horatio Nelson. Vaikka retkikunta pääsikin edeltäjiään lähemmäs, joutui myös Phipps luopumaan valloitusyrityksestä.^[4]

Siihen asti parhaan yrityksen teki William Edward Parry vuonna 1819. Jää pakotti lopulta myös Parryn retkikunnan palaamaan takaisin, mutta se oli silti päässyt lähimmäksi magneettista pohjoisnapaa. Parry yritti uudestaan vielä kolmesti vuosina 1821, 1824 ja 1827. Vuoden 1827 yrityksellä hän pyrki navalle eräänlaisella amfibioaluksella eli veneellä, jonka pystyi muuttamaan reeksi. Pääalus Hekla ankkuroitiin Huippuvuorille ja matkaa jatkettiin rekiveneellä. Retkikunta ei pystynyt valloittamaan vieläkään pohjoisnapaa, mutta pääsi jo 700 kilometrin etäisyydelle.^[4]

Fridtjof Nansenin retkikunta pääsi vuonna 1895 vain 350 kilometrin päähän pohjoisnavasta. Ankara sää ja kylmyys pakottivat hänet kuitenkin palaamaan takaisin. Pohjoisnapa valloitettiin vihdoin vuonna 1909, kun yhdysvaltalainen Robert Peary lähti 133 koiran ja 19 reen turvin Ellesmerensaaren pohjoiskärjestä. Hän oli aiemmin yrittänyt samaa kahdesti, mutta tällä kertaa sääolot olivat suotuisat. Peary ja hänen matkakumppaninsa saapuivat 6. huhtikuuta vuonna 1909 ensimmäisinä ihmisinä pohjoisnavalle.^[5]

Pohjoisnapa sijaitsee Pohjoisella jäämerellä. Meri on pohjoisnavan kohdalla yli 4 000 metriä syvä.^[6]

Jään paksuus pohjoisnavalla vaihtelee yleensä 1,8–3 metrin välillä.^[2] Jääröykkiöiden kohdalla jää on jopa 30 metriä paksu. Kesällä jää on suurin piirtein puolet talvista ohuempi. Kiintojää kulkee merivirtojen mukana 2–8 kilometriä vuorokaudessa, nopeimmillaan 40 km/vrk. Nopeus riippuu muun muassa veden syvyydestä, jolla on vaikutusta merivirtoihin. Pohjoisnavan ympäristön lauttajää- ja jäävuorialueen koot vaihtelevat vuodenaikojen ja vuosien mukaan huomattavasti. Pinnalla kulkeville meri on jääröykkiöineen ja railoineen erityisen vaikeakulkuista aluetta, ja siksi pohjoisnavalle on vaikeampi matkata kuin etelänavalle.

Arktinen napajää kutistuu, koska maapallon ilmasto lämpenee. Tämän on arveltu johtavan siihen, että pohjoisnavan jäät sulavat loppukesäksi jo lähivuosikymmenien aikana.^[7][8]

Aurinko nousee pohjoisnavalla kevätpäiväntasauksen aikaan maaliskuussa ja laskee syyspäiväntasauksen aikaan syyskuussa. Sinä aikana Aurinko pysyy horisontin yläpuolella ja on valoisaa vuorokauden ympäri. Vastaavasti syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen on puolen vuoden mittainen kaamos.^[2]

Talven keskilämpötila on −40 celsiusastetta, ja kesän keskilämpötila on nolla astetta. Pohjoisnavalla on selvästi lämpimämpää kuin etelänavalla, koska pohjoisnapa on merellä toisin kuin etelänapa.^[2]

Keväällä ja kesällä pohjoisnavalla on usein pilvistä kun ilma lämpenee ja jäät alkavat sulaa. Sulavasta lumesta ja pienistä avoveden kohdista nousee sumua ja matalia pilviä. Kesällä jään päälle muodostuu lammikoita sulamisvedestä. Syksyllä lammikot jäätyvät pakkasten tulon myötä. Talvella paikalle asennettu verkkokamera peittyy lumisateiden tuomaan lumeen, jota Aurinko ei enää sulata pois.^[9]

Pohjoisnavalle vaeltaa toisinaan jääkarhuja etsimässä ruokaa, ja siellä voi käydä harvoin naalikin. Meressä on paljon enemmän elämää kuin jään päällä. Äyriäisten, monien kalojen ja merivuokkojen lisäksi vedessä on joskus havaittu norppiakin. Suuret merinisäkkäät kuten sarvivalaat ovat harvinaisia vierailijoita. Joskus taivaalla näkyy muuttolintuja kuten lapintiiroja.^[6]

Lähellä pohjoisnapaa ei ole koskaan asunut ihmisiä, koska liikkuva jää tekee pysyvän asutuksen mahdottomaksi.^[6]

Pohjoisnapa ei kuulu millekään valtiolle. Venäjä on kuitenkin pystyttänyt merenpohjaan titaanisen lipun vuonna 2007, mikä aiheutti vastalauseita muissa napa-alueen maissa.^[6]

Pohjoisnavalla on ollut tutkimusasemia, jotka ajelehtivat jään mukana. Venäjä pystyttää paikalle uuden tutkimusaseman lähes vuosittain. Tutkimusasemat tarkkailevat pohjoisnavan jäätä, lämpötilaa, syvyyttä, merivirtoja, säätä ja merielämää.^[6]

Pohjoisnavalle voidaan tulla voimakkailla jäänmurtajilla. Pitkään vain ydinkäyttöiset jäänmurtajat pystyivät murtautumaan pohjoisnavalle, mutta jään vähennyttyä myös dieselkäyttöiset jäänmurtajat ovat päässeet sinne 1990-luvulta alkaen.^[6]

Pohjoisnavalle järjestetään turistimatkoja kesä–heinäkuussa jäänmurtajalla ja muina kuukausina helikopterilla, lentokoneella tai reellä. Laivamatkat alkavat charterlennolla Helsingistä Murmanskiin Venäjälle, missä turistit astuvat laivaan. Laivamatka kestää 14 päivää ja maksaa kymmeniä tuhansia euroja.^[10]

Pohjoisnavan yli kulkee myös kauppareitti.^[6]

Yhdysvaltalaisessa ja kanadalaisessa kulttuurissa Joulupukki asuu pohjoisnavalla eikä Lapin Korvatunturilla. Joulupukin asumalle pohjoisnavalle kuvitellaan usein poroja, puita ja tuntureita, joita ei ole todellisella pohjoisnavalla, mutta Lapissa kylläkin.

• Etelänapa
• Kylmyysnapa
• Luoksepääsemättömyyden napa
• Tutkimusmatkat pohjoisnavalle – naparetket arktisilla alueilla
• Akselin kaltevuus

• Seppo Zetterberg: Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjoisnapa.

• Ylen Elävä arkisto – Lento yli Pohjoisnavan (video) 1956