Perhe

Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot, joilla ei ole lapsia.^[1] Yksihuoltajaperheet, jotka koostuvat yhdestä aikuisesta ja lapsesta tai lapsista yleistyvät maailmassa monista eri syistä.^[2]

Perheeseen kuuluu tyypillisesti kaksi henkilöä sekä heidän (yhteiset tai jommankumman) jälkeläiset eli lapset. Mikäli perheeseen kuuluu vähintään yksi alaikäinen eli alle 18-vuotias lapsi, perhettä kutsutaan lapsiperheeksi.^[3] Jos henkilöllä on lapsia, häntä kutsutaan äidiksi tai isäksi. Äiti ja isä elävät yhdessä joko avioliitossa tai avoliitossa. Myös kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä tai yksinhuoltaja ja lapsi (tai lapset) voivat muodostaa perheen. Käsitys perheestä vaihtelee eri kulttuureissa ja eri aikoina.

Ydinperhe on lapsiperhe, jossa vanhempina ovat lasten biologiset vanhemmat. Länsimaissa ydinperheestä tuli eräänlainen ihanne 1900-luvun puolivälissä. Ensimmäiset jäljet ydinperheestä ovat nuorakeraamisen kulttuurin hautauksista neoliittiselta kivikaudelta noin 4 600 vuoden takaa.^[4] Perheillä oli ennen myös palvelusväkeä piikoja ja renkejä, jotka saattoivat tulla perheen kanssa niin läheisiksi, että heidät miellettiin osaksi perhettä.

Uusperheiksi kutsutaan sellaisia perheitä, jossa isällä tai äidillä molemmilla on lapsia aiemmasta perhesuhteesta.

Sateenkaariperheellä tarkoitetaan sellaista lapsiperhettä, joka ei muodostu heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Näitä ovat esimerkiksi nais- tai miesparin perheet tai ei-heteroseksuaalisen yksinhuoltajan perheet tai perheet, joissa on enemmän kuin kaksi vanhempaa.^[5]

Pääartikkeli: Suurperhe

Sosiologiassa suurperheellä usein tarkoitetaan perhettä, jossa asuu kolme tai useampia sukupolvia (vertikaalinen) ja/tai useita sisaruksia (ydinperheitä) samassa taloudessa.

Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe, johon kuuluu kahden vanhemman lisäksi vähintään kolme lasta. Suurperheitä hankitaan usein myös uskonnollisen vakaumuksen vuoksi: Suomessa suurperheet ovat yleisiä vanhoillislestadiolaisilla ja Herran kansalaisilla.

Matriarkaalisella perheellä tarkoitetaan sellaista lapsiperhettä, joka muodostu äidin ympärille. Näitä ovat esimerkiksi äitihuoltajan perheet ja perheet, joissa lasten isästä ei ole tietoa. Matriarkaaliset perheet ovat olleet yleisiä monien alkuperäiskansojen keskuudessa. Mainittakoon Pohjois-Amerikan irokeesit ja Kiinassa Yunanin maakunnassa elävät alkuperäiskansat.^[6] Matriarkaalisen perheen otti esille muun muassa Friedrich Engels.^[7]

Perheen alkuperäinen tarkoitus on turvata jäsentensä elatus ja elämä. Perhe on perinteisesti turvannut jäsenilleen ruoan ja asunnon. Tätä perinnettä jatkaa myös Suomen nykyinen lainsäädäntö, johon sisältyy aviopuolisoiden elatusvelvollisuus. Kun avoparisuhteet ovat yleistyneet, on yhdenmukaistettu yhteiskunnan tukia, jotta eri parisuhdemuotoja voitaisiin kohdella samanvertaisesti.

Perheen yksiselitteinen määrittely on ongelmallista. Käsitteenä perhe on normisidonnainen . Esimerkiksi perheen psykoterapeuttisessa hoidossa (perheterapiassa) perheen määrittely liittyy läheisesti siihen, keitä ovat ne perheenä elävät henkilöt, joita yhdistää samasta ongelmasta puhuminen. Lastensuojelu korvaa biologisten vanhempien muodostaman perheen sosiaalisella perheellä. Laitoksissa kirjoilla olevista henkilöistä ei muodosteta perheitä. Sitä vastoin yksityisesti sijoitetut lapset kuuluvat perheeseen.

Monissa ei-moderneissa kulttuureissa, kuten monilla metsästäjä-keräilijäheimoilla, on yleistä perhettä kollektiivisempi tapa hoitaa lapsia.^lähde?

Raamatussa kuvataan patriarkaalista perhettä. Vanhan testamentin mukaan elämä muinaisessa Israelissa perustui perheen ympärille. Juutalaisperheen päähenkilönä toimi aviomies, jolla saattoi olla useita vaimoja sekä vapaita että orjattaria. Miehen määräysvalta perheen muihin jäseniin oli rajaton ja vaimo oli hänen omaisuuttaan. Vaimon arvo kuitenkin kohosi hänen synnyttäessä lisää lapsia. Lapsirikkaudella oli erittäin suuri merkitys muinaisessa Israelissa.^[8]

Vanhemmat valitsivat lapsilleen puolison ja isän eläessä perheen poikien perheet jatkoivat elämää samassa taloudessa, tytärten siirtyessä muualle. Jos poikia oli useita, saattoi syntyä suurperhe. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 46:27 mukaan Jaakobin perheeseen kuului 70 jäsentä, se kuitenkin hajosi pienemmiksi perheiksi isän kuoltua. Sukulaisuussuhteissa isä koki suurempaa solidaarisuutta omaa sukuaan kuin vaimon sukua kohtaan. Verikostossa veriheimolainen oli velvollinen kostamaan koko suvun puolesta. Miespuolisen jälkeläisen takaamisella tarkoitetaan lankoutta eli leviraattiavioliittoa.^[8]

Perheen tyttärillä oli arvoa ainoastaan työvoimana ja naitettaessa, jolloin heistä sai rahaa naimakaupassa. Sulhanen joutui maksamaan tulevasta vaimostaan tämän isälle. Perintöoikeus oli perheen pojilla, jolloin esikoispoika peri kaksinkertaisen osuuden suhteessa nuorempiin veljiinsä. Tytär saattoi periä siinä tapauksessa ettei ollut poikia. Joskus orjatkin saatettiin laskea perheen jäseniksi, jolloin heillä oli varsin turvattu asema. Perhe saattoi muodostaa myös kulttiyhdyskunnan, jossa isä toimi eräänlaisena pappina.^[8]

Mies saattoi halutessaan hylätä vaimonsa, mutta tällöin hänen tuli antaa erokirja. Vaimon hylkäämiseen suhtauduttiin karsaasti, niitä pyrittiin välttämään. Mies saattoi joutua maksamaan myötäjäiset ja muut korvaukset takaisin vaimon suvulle. Vaimolla ei ollut mahdollisuutta hylätä aviomiestään.^[8]

Uudessa testamentin kirjoituksissa ei vaikuta olevan merkittäviä muutoksia näihin käytäntöihin, paitsi että vapaat ja orjat tulivat samanarvoisiksi Kristuksen edessä. Alettiin korostaa yksityisen sielun mittaamatonta arvoa ja vapautta, minkä seurauksena avioliittokin alkoi saada aivan uudenlaisen korkeamman merkityksen.^[8]

Antiikin Kreikassa perhe-elämä näyttää noudattaneen samoja periaatteita. Vaimo oli miehensä alamainen sekä lain edessä kuin käytännössäkin. Perheen tyttärien tuli olla täysin tottelevaisia isäänsä kohtaan, joka myös päätti kunkin tyttären avioliitosta. Mies avioitui Kreikassa suhteellisen iäkkäänä, yleensä noin 30-vuotiaana, vaimo saattoi olla toistakymmentä vuotta nuorempi, jopa teini-ikäinen. Antiikin Kreikassa arvostettiin perheonnea, mutta jos sitä ei ollut, tyydyttiin mukavuuteen ja kompromisseihin. Vaimon odotettiin keskittyvän kodinhoitoon, mutta varattomien miesten vaimot saattoivat käydä töissä kodin ulkopuolella, esimerkiksi myymällä käsitöitään torilla.^[9]

Euroopassa perhe ja avioliitto säilyi melko muuttumattomana aina 1900-luvulle asti jolloin teollistuminen alkoi ja naisia tarvittiin teollisuustyössä. Naisille suvaittiin entistä laajempia oikeuksia perhepiirin ulkopuoliseen elämään ja keskinäiseen osallistumiseen, joka antiikin aikana oli vielä hyvin rajoitettua.^[10][9]

• Familismi
• Sosiaalinen verkosto
• Yhteisö

• Häggman, Kai: Perheen vuosisata. Perheen ihanne ja sivistyneistön elämäntapa 1800-luvun Suomessa. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1994. ISBN 951-8915-85-7.
• Utrio, Kaari: Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia. Helsinki: Somero: Tammi: Amanita, 2001 (1. painos 1998). ISBN 951-31-2285-9
• Utrio, Kaari (toim.): Familia. 6: Ydinperheen aika. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0508-3.
• Yesilova, Katja: Ydinperheen politiikka. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-094-7

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perhe.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Perhe.

• Monimuotoiset perheet -portaali.
• Brake, Elizabeth & Millum, Joseph: Parenthood and Procreation The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Satz, Debra: Feminist Perspectives on Reproduction and the Family The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Yle Olotila: Isänä toisen miehen lapsille (Arkistoitu – Internet Archive).
• Findikaattori - Perheet perhetyypin mukaan. Aikasarja vuodesta 1992 alkaen.
• Sateenkaariperheet ry:n kotisivut.