Neuvostoliiton 13. armeija
Neuvostoliiton 13. armeija oli Neuvostoliiton puna-armeijan sotatoimiyhtymä, joka perustettiin ensimmäisen kerran jo Venäjän sisällissodan aikana ja se perustettiin uudelleen kesällä 1941. Yhtymän perinteitä jatkaa Ukrainan XIII armeijakunta.
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puna-armeijan yhtymien komentajia vaihdettiin perustettaessa Luoteen rintama, jonka komentajaksi nimitettiin 1. luokan armeijankomentaja Semjon Timošenko. Samassa yhteydessä Karjalankannaksella toiminut 7. armeija jaettiin kahtia joukkojen suuren määrän vuoksi. 7. armeija jatkoi Länsi-Kannaksella ja Itä-Kannakselle perustettiin 4. joulukuuta 1939 uusi 7. armeijan oikea ryhmä tai Grendalin operaatioryhmä, jonka komentajaksi määrättiin suomalaissyntyinen armeijakunnankomentaja Vladimir D. Grendal (aik. Wladimir Gröndahl). Ryhmään kuuluivat 49. ja 150. jalkaväkidivisioona. Ryhmä oli Taipaleenjoella 4.-25. joulukuuta ja se nimettiin 26. joulukuuta Stavkan (Pääsotaneuvosto) antamalla käskyllä numero 0691 13. armeijaksi, jonka komennossa oli 2. luokan armeijankomentajaksi ylennetty Grendal. Armeijaan oli liitetty 4., 49., 150. ja 142. jalkaväkidivisioonat, 116. haupitsirykmentti, 311. kanuunarykmentti, 39. erillinen panssariprikaati ja 204. panssaripataljoona.[1] Armeija lakkautettiin 26. maaliskuuta annetun käskyn mukaisesti 5. huhtikuuta 1940.
Uusi 13. armeija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armeija perustettiin kesäkuussa 1941 läntisen erityissotilaspiirin alueella, jolloin siihen liitettiin erilaisia yhtymiä. Perustamisen ollessa vielä kesken hyökkäsi Saksa Neuvostoliittoon ja armeijaan kuului yksi jalkaväkiarmeijakunta sekä yksi erillinen jalkaväkidivisioona. Armeija osallistui Minskin, Smolenskin, Orjolin ja Brjanskin taisteluihin. Vuonna 1943 se osallistui Kurskin taisteluun sekä Dneprin varren taisteluihin. Seuraavana vuonna armeija eteni Puolaan ja edelleen Berliiniin.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2. luokan armeijankomentajaksi Vladimir Davydovitš Grendal 26. joulukuuta 1939 -
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Itsenäisyyden puolustajat, Talvisota, s. 29, 59 (teksti Juri Kilin)