Moonsorrow

Moonsorrow
Moonsorrow Myötätuulirockissa vuonna 2011.
Tiedot
Toiminnassa	1995–
Tyylilaji	folk metal, melodinen black metal, progressiivinen metalli
Kotipaikka	Helsinki
Laulukieli	suomi
Jäsenet	Ville Sorvali,  laulu, basso Henri Sorvali,  kitara, kosketinsoittimet, laulu Mitja Harvilahti,  kitara, taustalaulu Markus Eurén, Lord Eurén ( kosketinsoittimet ) Marko Tarvonen,  rummut, akustinen kitara, taustalaulu
Levy-yhtiö	Century Media Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Moonsorrow on suomalainen, suomeksi laulava black metal- ja folk metal-vaikutteista, raskasta ja melodista metallia esittävä yhtye, jonka perustivat vuonna 1995 serkukset Henri ja Ville Sorvali.

Moonsorrow on saavuttanut vankkaa suosiota myös Suomen ulkopuolella, muun muassa Saksassa, ja kiertänyt esiintymässä Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa asti.

Serkukset Ville ja Henri Sorvali perustivat Moonsorrow'n vuonna 1995. He tekivät neljä demoa, joista julkaistiin kuitenkin vain kaksi: Metsä (1997) ja Tämä ikuinen talvi (1998). Toiset kaksi demoa, Promo ja Thorns of Ice, joko hävisivät tai tuhottiin. Tämä ikuinen talvi auttoi yhtyettä hankkimaan levytyssopimuksen Plasmatica Recordsin kanssa. Samalla rumpukone korvattiin rumpali Marko Tarvosella.

Moonsorrow nauhoitti Suden uni -esikoisalbuminsa Tico Tico -studiolla helmikuussa 2000, mutta sen julkaisu lykkäytyi kesäkuuhun 2001. Vuonna 2000 Moonsorrow teki muutamia keikkoja. Mitja Harvilahti ja Markus Eurén (taiteilijanimeltään Lord Eurén) otettiin mukaan yhtyeeseen sessiojäseniksi, mutta pian heistä tuli vakituisia jäseniä.

Moonsorrow vaihtoi levy-yhtiötä pian Suden unen julkaisun jälkeen ja siirtyi Spinefarm Recordsin alaisuuteen. Toinen albumi Voimasta ja kunniasta julkaistiin vielä samana vuonna. Vuonna 2003 yhtye julkaisi kolmannen albuminsa, Kivenkantajan, joka saavutti listasijoituksen 16 Suomen virallisella listalla. Vuonna 2004 tehtiin Suden unesta uudelleenjulkaisu, joka sisälsi live-DVD:n ja yhden uuden kappaleen, "Tulkaapa äijät!".

Kivenkantajan jälkeen yhtye uudisti hieman musiikillista linjaansa ja tuloksena oli aikaisempia huomattavasti enemmän black metal -vaikutteinen, mutta silti vahvasti akustinen, Verisäkeet, jonka listasijoitus oli Suomessa parhaimmillaan 18. Verisäkeiden julkaisua seurasi Moonsorrow'n ensimmäiset Pohjois-Amerikan esiintymiset Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja Euroopan kiertue Primordialin kanssa vuonna 2006. Vuonna 2007 julkaistiin vain kaksikappaleinen V: Hävitetty, jota seurasi keikkailua Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Suomessa.

Vuonna 2008 Moonsorrow julkaisi ensimmäisen EP:nsä Tulimyrskyn, joka on hieman yli 68-minuuttinen,^[1] ollen siis EP:ksi varsin pitkä. Se ei kuitenkaan sisällä 29-minuuttisen nimikappaleensa lisäksi muuta uutta tuotantoa, vaan kaksi uudelleen tehtyä demoajan kappaletta ("Hvergelmir" ja "Taistelu Pohjolasta") sekä cover-versiot Metallican "For Whom the Bell Tolls" -kappaleesta sekä Mercilessin "Back to North" -kappaleesta.

Moonsorrow teki laajan Pohjois-Amerikan kiertueen alkuvuodesta 2010 yhdessä Finntrollin ja Swallow the Sunin kanssa. Yhtye ilmoitti heinäkuussa tehneensä kaikessa hiljaisuudessa myös demoversion uudesta, tulevasta levystä. Syyskuusta marraskuuhun Moonsorrow nauhoitti seuraavaa studioalbumiaan, nimeltään Varjoina kuljemme kuolleiden maassa. Albumi julkaistiin Suomessa 23. helmikuuta 2011.

Yhtye julkaisi seitsemännen albuminsa, Jumalten aika, 1. huhtikuuta 2016 Century Median kautta.

Huhtikuussa 2020 ilmestyi Markus Laakson kirjoittama ja Liken kustantama Ensiferumista, Moonsorrow’sta, Finntrollista, Turisaksesta ja Korpiklaanista kertova kirja Folk Metal Big 5.^[2]

Moonsorrow'n black metal -vaikutteisessa musiikissa on myös paljon kansanmusiikista tuttuja piirteitä; monet melodiat ovat hyvin folk-henkisiä ja levyillä kuullaan useita perinnesoittimia, muun muassa munniharppua, jouhikkoa ja kannelta. Kansanmusiikin lisäksi melodioiden pääroolissa on myös klassinen musiikki. Erityisesti albumeilla Voimasta ja kunniasta, Kivenkantaja ja Verisäkeet kuullaan paljon klassisen musiikin tunnelmallisia instrumentteja kuten pianoa, viulua ja selloa. Sähkökitaroiden rinnalla kuullaan useasti akustistakin kitaraa ja osa kappaleista, kuten Verisäkeet-albumin "Kaiku", ovat täysin akustisia. Moonsorrow'n kappaleet venyvät usein yli kymmenminuuttisiksi eepoksiksi ja sisältävät hyvin erilaisia tunnelmia. Yhtye soittaa monet kappaleet myös keikoilla aina lähes samanpituisina. ^lähde?

Pääasiassa laulut ovat black metalista tuttua rääkymistä ja murinaa, mutta kappaleissa esiintyy myös paljon mieskuoroa, jossa yhtyeen jäsenet ovat myös mukana, sekä joillakin kappaleilla myös naislaulua. Aikaisemmin yhtyeen sanoitukset kertoivat mytologiasta, pakanallisesta uskosta, kristinuskon väkivaltaisesta saapumisesta Pohjolaan sekä viikinkitaisteluista, mutta nykyään sanoitukset ovat synkempiä ja abstraktimpia.

Kivenkantaja-levystä lähtien Moonsorrowin albumit ovat kallistuneet enemmän ja enemmän black metallin suuntaan.

Moonsorrow'n jäsenillä on ollut useita sivuprojekteja. Ville Sorvali toimi helsinkiläisen death-/thrash metal -yhtyeen, Amoralin, basistina vuoteen 2004 asti. Ville Sorvali, Henri Sorvali ja Mitja Harvilahti vierailivat Rytmihäiriön albumeilla Saatana on herra ja Seitsemän surman siunausliitto. Rytmihäiriön kitaristi Janne Perttilä puolestaan laulaa puhtaita kuoroja Moonsorrow'n albumeilla. Nykyään Perttilä toimii myös toisena kitaristina live-kokoonpanossa Henri Sorvalin siirryttyä kokonaan sivuun live-esiintymisistä. Henri Sorvali on työskennellyt Sibelius-lukiossa musiikinopettajana.

Lakupaavi on Moonsorrow'n tähän mennessä yhden albumin huumoripohjainen, mutta toisaalta myös poliittinen grindcore-sivuprojekti. Debyyttialbumi Raah Raah Blääh on Internet-julkaisu, jonka kaikki kappaleet sekä levynkannet ovat ladattavissa yhtyeen kotisivulta^[3]. Lakupaavilta on ennakkotietojen mukaan tulossa seuraavaksi julkaisu nimeltä Homosika, mutta mitään julkaisupäivämäärää tai tarkempia tietoja ei ole vielä annettu.

Moonsorrow tekee yhteistyötä villakehräämö Novitan kanssa, jonka Internet-sivuilta löytyy ohjeet Moonsorrow-logolla varustetun villapaidan neulomiseen.^[4]

Keväällä 2008 Moonsorrow osallistui Saksassa Paganfest-kiertueelle, johon osallistuivat Moonsorrow, Týr, Korpiklaani, Ensiferum ja Eluveitie. Saksalainen yhden-miehen-yhdistys BIFFF (Berliner Institut für Faschismus-Forschung, vapaasti suomennettuna "Berliinin fasismintutkimusinstituutti") syytti Moonsorrow'ta ja kahta muuta kiertueen esiintyjää, Týriä ja Eluveitietä, kansallissosialismista ja fasismista ja yritti estää yhtyeitä esiintymästä Berliinissä.^[5] Moonsorrow’n Ville Sorvali ja Týrin Heri Joensen julkaisivat YouTubessa videon, jossa he kielsivät syytteet. Sorvali totesi muun muassa natsien kopioineen riimut muinaispohjoismaisesta mytologiasta, joka syntyi satoja vuosia ennen natseja.^[6] Tapauksesta syytettiin Antifaa, vaikka koko tapauksen taustalla oli yksi henkilö, BIFFF:ää pyörittävä Peter Kratz.

• Henri Sorvali – kitara, taustalaulu, kosketinsoittimet, munniharppu, tinapilli, harmonikka, nokkahuilu, puhtaat vokaalit, (1995– ), laulu (1996), rumpukone (1999)
• Ville Sorvali – laulu (1997– ), basso (1998– ), rummut, kosketinsoittimet (1995–1996), taustalaulu (1996)
• Mitja Harvilahti – kitara, taustalaulu (2000– )
• Marko Tarvonen – rummut, akustinen kitara, taustalaulu (1999– )
• Markus Eurén – kosketinsoittimet, taustalaulu (2000– )

• Janne Perttilä (Rytmihäiriö) – kitara, taustalaulu (keikoilla)
• Hittavainen (Korpiklaani) – viulu, jouhikko, nokkahuilu
• Thomas Väänänen (Thyrfing) – laulu

• Suden uni (2001, Plasmatica Records)
• Voimasta ja kunniasta (2001, Spinefarm Records)
• Kivenkantaja (2003, Spinefarm Records)
• Verisäkeet (2005, Spinefarm Records, Season of Mist)
• V: Hävitetty (2007, Spinefarm Records)
• Varjoina kuljemme kuolleiden maassa (2011, Spinefarm Records)
• Jumalten aika (2016, Century Media Records)

• Thorns of Ice (1995)
• Promo (1997, julkaisematon)
• Metsä (1997)
• Tämä ikuinen talvi (1998)

• Lakupaavi: Raah Raah Blääh (2005, omakustanne)
• Tulimyrsky (2008, EP, Spinefarm Records)
• Heritage: 1995-2008 - The Collected Works (2014, kokoelma, Blood Music)

• Laakso, Markus: Folk Metal Big 5. Like, 2020. ISBN 978-951-1-35516-8

• Moonsorrow'n virallinen sivusto
• Moonsorrow Last.fm:ssä (englanniksi)
• Moonsorrow Encyclopaedia Metallumissa (englanniksi)
• Novitan neuleohje Moonsorrow-villapaidalle