Maria (Unkari)

Maria (unk.: Anjou Mária, kroat.: Marija Anžuvinska, puol.: Maria Andegaweńska); (1371 – 17. toukokuuta 1395 Buda, Unkarin kuningaskunta) oli Anjou-sukuun kuulunut Unkarin ja Kroatian hallitsija ja kuningas vuosina 1382–1385 ja vuodesta 1386 lähtien. Hänen koko valtakautensa oli Unkarissa epävakaata aikaa.

Marian isä Ludvig I Suuri kuoli hänen ollessaan kymmenvuotias. Hänen äitinsä oli tämän toinen puoliso Elisabet Bosnialainen (n. 1339 –1387). Marialla oli kaksi sisarta Katariina (1370–1378) ja Jadwiga, joista hän toiseksi vanhin. Katariina oli kihlattu Ranskan Kaarle V:n pojalle, Ludvig I Orléansin herttualle, mutta hän kuoli vain seitsemänvuotiaana. Nuorimmasta sisaresta Jadwigasta tuli Puolan hallitsija omalla oikeudellaan, hänet kruunattiin 15. lokakuuta 1384 Krakovassa Puolan kuninkaaksi (rex).

Ludvig I Suuri teki tyttärestään pojan ollessaan vielä elossa, joten hänen kuolemansa jälkeen Unkarin valtaeliitti hyväksyi Marian kuninkaaksi (rex). Hänet valittiin kuninkaaksi päivä isänsä hautajaisten jälkeen 17. syyskuuta 1382, ja Esztergomin arkkipiispa Demeter kruunasi Marian kuninkaaksi. Hän oli ensimmäinen nainen, jonka päähän asetettiin Pyhän Tapanin kruunu.

Leskikuningatar Elisabet Bosnialainen toimi sijaishallitsijana 11-vuotiaan tyttärensä puolesta. Hän luotti päätöksissään paladiini Miklós Garaihin. Paladiini johti aatelisherrojen ryhmää, joka heidän mukaansa pyrki sivuuttamaan Saksan ja Tšekin etuja palvelevan Sigismundin. Voimistuva naisvaltaan torjuvasti suhtautuva yleinen mielipide odotti kuitenkin Sigismundin ratkaisevan tilanteen. Kuningattaret tekivät useita yrityksiä voittaakseen kansan puolelleen.

Maria oli jo kihlattu Sigismund Luxemburgilaiselle, joka oli keisari Kaarle IV:n nuorempi poika. Maria kruunattiin maansa hallitsijaksi pian isänsä kuoltua, ja hänen äitinsä, leskikuningatar Elisabet toimi sijaishallitsijana. Osa aatelistosta oli valmis hyväksymään Marian valtaistuimelle, etenkin kun tämä vahvisti ylimystön etuoikeudet ennen kruunaustaan. Monet myös tukivat Sigismundia tulevana puolisona ja valtionpäämiehenä.^[1]

Elisabetilla oli kuitenkin muita ajatuksia tyttärensä avioliitosta. Samaan aikaan myös Napolin kuningas Kaarle III vaati valtaa itselleen. Kaarlellakin oli tukijoita, joten hän hyökkäsi Dalmatiaan ja vaati kuningatarta ja leskikuningatarta tunnustamaan kuninkuutensa vuoden 1385 lopussa.

Kaarle III nousi maihin Dalmatian Senjissä syyskuussa 1385 ja marssi Zagrebiin. Sigismund Luxemburgilainen saapui Budaan ja suostutteli kuningataräidin antamaan suostumuksensa avioliitolle Marian kanssa. Avioliitto solmittiin Budassa lokakuussa 1385, mutta Sigismundia ei kruunattu kuninkaaksi eikä hän saanut hallinnollista tehtävää. Kuningataräiti Elisabet kutsui koolle uudet valtiopäivät ja Maria vahvisti jälleen aatelisten vapaudet, mutta kuningattareiden sääntö jäi epäsuosituksi. Sigismund lähti Budasta ja kiinnitti Vág-joen länsipuoliset alueet määriläisille serkuilleen. Kaarle III oli sillä välin lähtenyt Zagrebista ja ilmoitti haluavansa palauttaa rauhan ja yleisen järjestyksen Unkariin.

Tästä kuitenkin seurasi sisällissota, ja Kaarle surmattiin vain 39 päivää kruunajaistensa jälkeen. Maria ja hänen äitinsä Elisabet otettiin panttivangeiksi ja János Horváti kuristi kuningataräidin noin 16. tammikuuta 1387 nuoren Unkarin kuningattaren edessä.

Nyt Sigismund sai kannatusta, ja kun hän lupasi aatelistolle lisää valtaa, hänet äänestettiin ja kruunattiin kuninkaaksi. Hän neuvotteli vaimonsa vapaaksi, ja piti tätä muodollisena kanssahallitsijanaan Marian tapaturmaiseen kuolemaan 1395 asti.^[1]

Maria oli pitkällä raskaana, kun hän päätti lähteä metsästämään Budan metsiin 17. toukokuuta 1395. Hänen hevosensa kompastui, heitti hänet selästään ja kaatui hänen päälleen. Trauma aiheutti synnytyksen käynnistymisen ja hän synnytti pojan ennenaikaisesti. Kuningatar menehtyi vakaviin vammoihin, koska hän ratsasti mahdollisesti yksin ja oli kaukana kaikesta avusta, myös hänen poikansa kuoli.