Mandariinikiina

Mandariinikiina
Oma nimi	普通話/普通话 (Pǔtōnghuà), 官話/官话 (Guānhuà)
Muu nimi	kiina, putonghua
Tiedot
Alue	Pohjois-Kiina, Lounais-Kiina
Virallinen kieli	Kiina  Taiwan  Singapore  Yhdistyneet kansakunnat
Puhujia	960 miljoonaa
Sija	1.
Kirjaimisto	kiinalaiset merkit
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	sinotiibetiläiset kielet
Kieliryhmä	siniittiset kielet
ISO 639-3	cmn
Ohje
Infobox OK

Mandariinikiina eli mandariini (yksink.: 官话; perint.: 官話; pinyin: Guānhuà, ’byrokraattien kieli’) on siniittinen kieli, jota puhuu noin 920 miljoonaa ihmistä pääosin Itä-Aasiassa sekä kiinalaisyhteisöjen keskuudessa muualla maailmassa. Se on virallinen kieli Kiinan kansantasavallassa, Kiinan tasavallassa ja Singaporessa, ja se on kiinan kirjakielen pohja. Sen standardimuotoa kutsutaan Manner-Kiinassa nimellä pǔtōnghuà (kiin.: 普通话) ja Taiwanissa nimellä guóyǔ (kiin.: 國語).

Lähes miljardilla puhujallaan mandariinikiina on maailman puhutuin kieli. Sitä puhuu toisena kielenä noin 200 miljoonaa ihmistä.

Kielen nimi viittaa kiinalaiseen virkamieheen.

Mandariinikiina on Kiinan virallinen kieli. Yleiskieli tästä pohjoisesta kielestä tuli Kiinan tasavaltaa hallinneen Guomindang-puolueen päätöksestä 1920-luvulla nimellä guóyǔ, eli valtion kieli, millä nimellä se yhä tunnetaan Taiwanilla. Yleiskielen nimen sille antoivat kommunistit 1950-luvulla.

Kansan päivälehden mukaan vuonna 2004 mandariinikiinaa puhui äidinkielenään 53 prosenttia Kiinan väestöstä, mutta yli 40 prosenttia kansalaisista ei puhunut sitä lainkaan. ^[1] Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten sitä osataan heikoiten juuri vähän koulutetun väestön keskuudessa.

Mandariinikiinan äännevarasto on seuraavanlainen.^[2]

Mandariinikiinan konsonantit

		labiaali	dentaali/ alveolaari	retrofleksi	alveolo- palataali	velaari
nasaalit		m	n			ŋ
klusiilit	aspiroidut	pʰ	tʰ			kʰ
	aspiroimattomat	p	t			k
affrikaatat	aspiroidut		t͡sʰ	ʈ͡ʂʰ	t͡ɕʰ
	aspiroimattomat		t͡s	ʈ͡ʂ	t͡ɕ
Frikatiivit		f	s	ʂ	ɕ	x
Likvidit			l	ɻ

Puhuttu mandariinikiina koostuu kaksiosaisista tavuista. Useimmat tavut alkavat tavunalkajalla eli alukkeella ja päättyvät tavunlopettajaan eli lopukkeeseen. Tavunalkajia on yhteensä 21 ja tavunlopettajia 38. Näiden lukujen tulo on 798, mutta koska kaikki tavunalkajat ja -lopettajat eivät yhdisty toistensa kanssa tavuiksi, on kielessä tavuja kaiken kaikkiaan vain hieman yli 400. Toonit eli sävelkorot mukaan lukien mandariinikiinassa on yhteensä 1196 tavua.^[3]

Tavunalkajat ovat konsonanttiäänteitä (tässä kansainvälisen foneettisen aakkoston mukaan kirjoitettuna): /p pʰ m f t tʰ n l k x ts tsʰ s ɻ tʂ tʂʰ ɕ ʂ/.^[4]

Tavunlopettajissa on yksi, kaksi tai kolme vokaalia, ja ne voivat joskus loppua n- tai ng-äänteeseen. Erhua on erityisesti pohjoismurteiden piirre, jossa tavun loppuun äännetään ɻ. Jotkin tavut koostuvat pelkästään tavunlopettajasta.^[5] Seuraavassa taulukossa ovat mandariinikiinan tavunlopettajat sekä niiden esitystavat pinyin-järjestelmällä niiden esiintyessä yksinään ja konsonantin kanssa.^[6]

Mandariinikiinan tavunlopettajat

Nukleus		/ɹ̩/	/i/	/u/		/y/	/ə/				/a/
Mediaali		∅	∅	∅	/j/	∅	∅	/j/	/w/	/ɥ/	∅	/j/	/w/	/ɥ/
Kooda	∅	[ɹ̩~ɻ̩] -i	[i] yi -i	[u] wu -u		[y] yu -ü1	[ɤ] e -e	[je] ye -ie	[wo] wo -uo2	[ɥe] yue -üe1	[a] a -a	[ja] ya -ia	[wa] wa -ua
	/i/						[ei̯] ei -ei		[wei̯] wei -ui		[ai̯] ai -ai		[wai̯] wai -uai
	/u/						[ou̯] ou -ou	[jou̯] you -iu			[au̯] ao -ao	[jau̯] yao -iao
	/n/		[in] yin -in			[yn] yun -ün1	[ən] en -en		[wən] wen -un		[an] an -an	[jɛn] yan -ian	[wan] wan -uan	[ɥɛn] yuan -üan1
	/ŋ/		[iŋ] ying -ing	[ʊŋ] -ong	[jʊŋ] yong -iong		[əŋ] eng -eng		[wəŋ] weng		[aŋ] ang -ang	[jaŋ] yang -iang	[waŋ] wang -uang

¹ ü kirjoitetaan u:na j:n, q:n tai x:n jälkeen.
² uo kirjoitetaan o:na b:n, p:n, m:n tai f:n jälkeen.

Mandariinikiinassa on neljä (tai viisi, jos neutraali lasketaan) toonia eli sävelkorkoa. Sanojen merkitys eri tooneilla lausuttuna on täysin erilainen. Ensimmäinen on tasainen ja pitkä, toisessa ääni nousee matalalta korkealle nopeasti, kolmas pysyy matalana hetken ja nousee sitten ylös, ja neljäs laskeutuu nopeasti ylhäältä alas. Esimerkkinä voidaan mainita, että sana "ma" voi tarkoittaa lausuttuna:

1. ensimmäisellä toonilla (mā) äitiä
2. toisella toonilla (má) hamppua tai pellavaa
3. kolmannella toonilla (mǎ) hevosta
4. neljännellä toonila (mà) kiroilla ja
5. neutraalilla toonilla (ma) kysymyksenmuodostajapartikkelia.

Kolmanteen tooniin liittyy sandhi-ilmiö, jonka seurauksena nousua ei äännetä, jos tavua seuraa mikä tahansa toinen tavu.

Pääartikkeli: Kiinalaiset merkit

Mandariinikiinaa kirjoitetaan samoilla kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä kuin muitakin kiinan kieliä.^[3] Kiinan kirjoitusjärjestelmä on yli 3 000 vuoden ikäinen.^[7] Nykyiset kirjoitusmerkit saivat muotonsa Han-dynastian loppupuolella, 1 800 vuotta sitten.^[8] Vuoden 1949 kommunistien valtaannousun jälkeen normaalikirjoitusmerkkejä yksinkertaistettiin, jotta kansa oppisi paremmin lukemaan ja kirjoittamaan. Yksinkertaistetut merkit ovat käytössä kaikkialla Manner-Kiinassa. Mandariinikiinaa kirjoitetaan perinteisillä yksinkertaistamattomilla merkkeillä kuitenkin edelleen muun muassa Taiwanissa.^[9]

Kirjoitusjärjestelmässä merkit eivät kerro ääntämyksestä, vaan merkityksestä.^[10] Nykyisin käytössä olevia kiinan kielen kirjoitusmerkkejä (hanzi tai 汉字) on noin 20 000. Virallinen lukutaitoisuusraja on 1 500 merkkiä. Yleisimmät 2 400 merkkiä kattavat 99 prosenttia kaikkien kiinalaisten tekstien merkeistä.^[11]

Pääartikkeli: Pinyin

Mandariinikiinaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla (sama mitä suomen kieli käyttää) kielen opetuksessa länsimaissa sekä Kiinan sisällä mandariinikiinaa vieraana kielenä opiskeleville muita kiinan kieliä puhuville. Pinyin kehitettiin alkujaan opetuskäyttöön, jotta lukutaito kasvaisi Kiinassa. Manner-Kiinan viralliseksi translitterointisysteemiksi on vakiintunut pinyin, joskin muitakin vähemmän käytettyjä on olemassa.^[10][12] Pinyin on myös yleisin tapa muuntaa kiinalaiset nimet länsimaissa luettaviksi. Kiinan latinisointiin käytetään nykyisin lähes yksinomaan pinyin-järjestelmää.^[3]

Pääartikkeli: Kiinan pistekirjoitus

Mandariinikiinan pistekirjoitus perustuu pinyiniin.^[10] Kiinan pistekirjoituksessa kirjoitetaan äänteitä merkitysten sijasta. Sitä luetaan vasemmalta oikealle, kuten suomea. Jokainen tavu koostuu kolmesta pistekirjoitusmerkistä: ensin on alkuäänne eli aluke, sitten äänteen loppu eli lopuke ja kolmas merkki kertoo toonin, joskin kolmatta merkkiä ei usein käytetä. Sanojen välissä on tyhjä tila suomen kielen tavoin. Kun sekaannuksen vaaraa ei ole, jotkin alukkeet kirjoitetaan samalla tavoin (esimerkiksi g ja j tai h ja x)^[13]

Pääartikkeli: Bopomofo

Bopomofo, virallisesti yleensä zhuyin (kiinaksi 注音, zhùyīn), on translitterointisysteemi, joka on kehitetty kiinalaisista kirjoitusmerkeistä. Nykyään sitä käytetään lähinnä vain Taiwanissa poliittisista syistä.^[14]

Bopomofossa on yhteensä 37 symbolia.^[15] Tooneja merkitään samanlaisilla merkeillä kuin pinyinillä, mutta ne sijoittuvat vokaalimerkin jälkeen eivätkä yläpuolelle.^[16] Bopomofoa käytetään niin aikuisille kuin syntyperäisille lapsillekin tarkoitetuissa oppimateriaaleissa Taiwanissa. Taiwanin ulkopuolella bopomofoa ei juurikaan opiskella.^[17]

Pääartikkeli: Dungaanin kieli

Mandariinikiinaan läheisesti liittyvää Dungaanin kieltä (dungaaniksi хуэйзў йүян tai حُوِظُ يُوْيًا), jota jotkut pitävät itsenäisenä kielenä, toiset mandariinikiinan murteena, kirjoitetaan sekä kyrillisillä että arabialaisilla kirjaimilla. Dungaania on myös kirjoitettu latinalaisilla aakkosilla 1930-luvulla.^[18][19]

Kiina on peruskieliopiltaan analyyttinen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan eikä kieliopillista sukua ole. Myöskään varsinaisia aikamuotoja, tapaluokkia tai monikkoa ei ole. Sen sijaan kielessä on runsaasti kieliopillisia partikkeleita, joiden käyttö on vivahteikasta. Verbit jaetaan useaan alatyyppiin, joiden käyttäytyminen lauseenjäseninä eroaa toisistaan. Yksinkertaisen lauseen sanajärjestys on subjekti + adverbi + verbi + objekti, ja tästä voidaan poiketa vain eräissä kieliopillisissa tilanteissa, tosin eräät näistä poikkeuksista ovat käytännössä hyvin yleisiä. Erilaisilla adverbeillä on kieliopillisesti keskeinen asema.

Mandariinikiinan lauseenmuodostus on hyvin topikaalista: lauseet aloitetaan kertomalla, milloin ja missä asiat ovat tapahtuneet ja lauseen edetessä edetään ikään kuin tutuista asioista tuntemattomiin.

昨天晚上我跟妈妈一起去饭馆吃饭 
Zuótiān wǎnshàng wǒ gēn māmā yīqǐ qù fànguǎn chīfàn
Eilinen ilta minä kanssa äiti yhdessä mennä ravintola syödä
= Eilen illalla minä menin yhdessä äidin kanssa ravintolaan syömään.

Esimerkkilauseessa suomen imperfekti tulee kiinassa ilmaistuksi täsmällisen ajan ilmauksen kautta.

Kuten muissakin itäaasialaisissa kielissä, kysymyslauseessa kysymyssana sijoitetaan kysyttävän asian paikalle, eikä lauseen alkuun. Kielessä on myös kysymyspartikkeleita, joiden paikka on vasta lauseen lopussa.

Esimerkiksi:

她是谁? Tā shì shéi
Hän olla kuka
= Kuka hän on?

她是我的朋友。Tā shì wǒde péngyǒu
Hän olla minä+GEN ystävä
= Hän on ystäväni.

Koska mandariinikiinan tavujen määrä on varsin pieni, sanastolle ovat tyypillisiä lukuisat homofonit eli sanat, joiden äänneasu ja tooni (ja siten kirjoitusasu pinyinin tasolla) ovat identtiset, mutta merkitys ja merkeillä kirjoitettuna kirjoitusasu erilainen. Esimerkiksi etelää merkitsevä 南, miestä merkitsevä 男 ja vaikeaa merkitsevä 难 ääntyvät kaikki nán. Käytännössä konteksti kertoo yleensä merkityksen. Lisäksi nykykiinassa on vahva taipumus pyrkiä tekemään sanoista kaksitavuisia, jolloin merkitys on vielä yksikäsitteisempi.

Kiinassa on selkeästi erillinen rekisteri tavanomaiselle "puhekielelle" ja virallisissa yhteyksissä käytettävälle "kirjakielelle". Esimerkiksi sana "potilas" on puhekielessä ja puhekielisessä tekstissä 病人 bìngrén, mutta virallisissa teksteissä ja virallismuotoisessa puheessa 患者 huànzhě.

• Tanja Kettunen: Zou ba!. Tammi, 2009. ISBN 978-951-26-5744-5

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mandariinikiina Wikimedia Commonsissa