Konsonantti
Konsonantit eli kerakkeet ovat vokaalien ohella ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä.[1][2] Konsonantit tuotetaan muodostamalla este ääntöväylään kielen, huulten, hampaiden tai äänihuulten avulla.[1][2]
Konsonanttien pääryhmät ovat resonantit ja obstruentit.
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ääntötapa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Resonantit muodostetaan avauman avulla:
- puolivokaali: ilmavirta kulkee suun keskeltä ulos, kuitenkin siten että ääntöväylään muodostetaan ahdas kapeikko, esimerkiksi j, w
- likvida: yhteisnimitys lateraaleille ja tremulanteille
- lateraali: ilmavirta kulkee ulos kielen laitojen yli, esimerkiksi l
- tremulantti: ilmavirta on katkonainen, muodostetaan tärysupistuman avulla, esimerkiksi r
- nasaali: osa ilmavirrasta tulee ulos myös nenän kautta, esimerkiksi m, n
Obstruentit muodostetaan supistuman avulla:
- klusiili eli sulkuäänne: ilmavirta katkeaa täydellisesti, esimerkiksi soinnittomat k, p ja t sekä soinnilliset g, b ja d
- frikatiivi eli hankausäänne: ilmavirran kulku on osin estetty:
- sibilantti: kouruäänne, ilmavirran kapeikko on kourumainen, esimerkiksi s ja ʃ
- spirantti: rakoäänne, ilmavirran kapeikko on tasainen ja leveä, esimerkiksi f, v ja h.
- affrikaatta: samassa paikassa ääntyvän klusiilin ja frikatiivin yhteisäänne, esimerkiksi tʃ ja dʒ.
Ääntämispaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ääntämispaikalla tarkoitetaan konsonantin tuottamisessa olennaista kohtaa ääntöväylässä ts. kohtaa, jossa tuotetaan konsonantista riippuen sulku tai supistuma. Konsonanttien ääntämispaikat huulista nieluun ovat seuraavat:
- bilabiaalinen (ylähuuli-alahuuli), esimerkiksi m, p, w
- labiodentaalinen (alahuuli-ylähampaat), esimerkiksi v
- dentaalinen (ylähampaat), esimerkiksi suomen t
- alveolaarinen (hammasvalli), esimerkiksi suomen d
- palataalinen (kova kitalaki), esimerkiksi j, saksan ich-Laut, espanjan ll ja ñ
- velaarinen (kieli-pehmeä kitalaki), esimerkiksi k, g, saksan ach-Laut, äng-äänne
- uvulaarinen (kitakieleke), esimerkiksi “ranskalainen” r
- faryngaalinen (nielu), esimerkiksi heprean kirjain חית eli [ħeːθ], vastaa suomen äännettä 'h' sanassa "pahka"lähde?
- epiglottaalinen (kurkunkansi), lähinnä arabiassa usein "faryngaalisiksi" kutsutut kurkkutäryäänteet
- laryngaalinen, glottaalinen (kurkunpää, larynx; äänirako, glottis) esimerkiksi suomen katkoäänne (glottaaliklusiili) ilmauksessa anna olla sanojen välissä.
Soinnillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsonanttien soinnillisuus syntyy siten, että samaan aikaan kun johonkin em. ääntämispaikoista muodostetaan sulku tai supistuma äänihuulet värähtelevät. Resonantit ovat tavallisesti aina soinnillisia, mutta esimerkiksi yhdessä suomen sukukielistä, mokšassa, esiintyy soinniton r- ja l-äänne.
- soinnillisia klusiileja ovat b, g ja d
- soinnillisia sibilantteja ovat z ja ʒ
- soinnillisia affrikaattoja ovat dz ja dʒ.
Konsonanttiäänteet kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harmennetut alueet kuvaavat äänteitä, joita IPA:n mielestä ei voi luonnollisesti ääntää. Sarakkeiden oikeanpuoleinen äänne on soinnillinen, vasen soinniton.
| Artikulaatiopaikka → | Labiaali | Koronaali | Dorsaali | Laryngaali | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Artikulaatiotapa ↓ | Bilabiaali | Labiodentaali | Dentaali | Alveolaari | Postalveolaari | Retrofleksi | Palataali | Velaari | Uvulaari | Faryngaali | Epiglottaali | Glottaali | |||||
| Nasaali | m | ɱ | n | ɳ | ɲ | ŋ | ɴ | ||||||||||
| Klusiili | p b | p̪ b̪ | t d | ʈ ɖ | c ɟ | k ɡ | q ɢ | ʡ | ʔ | ||||||||
| Frikatiivi | ɸ β | f v | θ ð | s z | ʃ ʒ | ʂ ʐ | ç ʝ | x ɣ | χ | ʁ | ħ | ʕ | ʜ | ʢ | h ɦ | ||
| Approksimantti | β̞ | ʋ | ɹ | ɻ | j | ɰ | |||||||||||
| Tremulantti | ʙ | r | ɽ͡r | ʀ | я | ||||||||||||
| Yksitäryinen tremulantti | ⱱ̟ | ⱱ | ɾ | ɽ | ɢ̆ | ʡ̯ | |||||||||||
| Lateraalinen frikatiivi | ɬ ɮ | ɭ˔̊ | ʎ̥˔ | ʟ̝̊ | |||||||||||||
| Lateraalinen appr. | l | ɭ | ʎ | ʟ | |||||||||||||
| Lateraalinen nap.äänne | ɺ | ɺ̠ | ʎ̯ | ||||||||||||||
Lisäksi on olemassa kaksoisartikuloidut pulmoniset konsonantit:
- ɕ — soinniton alveolaarinen palataalinen sibilantti
- ʑ — soinnillinen alveolaarinen palataalinen sibilantti
- ɧ — soinnillinen dorsopalataalinen frikatiivi (ruotsin ns. sj-äänne)
- ʍ — soinniton labiovelaarinen approksimantti
- w — soinnillinen labiovelaarinen approksimantti
- ɥ — labiopalataalinen approksimantti
- ɫ — velaarinen alveolaarinen approksimantti
- k͡p — soinniton labiovelaarinen plosiivi
- ɡ͡b — soinnillinen labiovelaarinen plosiivi
- ŋ͡m — labiovelaarinen nasaali
Ja myös affrikaatat:
- p̪f — soinniton labiodentaalinen affrikaatta
- ts — soinniton alveolaarinen affrikaatta
- dz — soinnillinen alveolaarinen affrikaatta
- tʃ — soinniton postalveolaarinen affrikaatta
- dʒ — soinnillinen postalveolaarinen affrikaatta
- tɕ — soinniton alveolaarinen palataalinen affrikaatta
- dʑ — soinnillinen alveolaarinen palataalinen affrikaatta
- ʈʂ — soinniton retrofleksi affrikaatta
- ɖʐ — soinnillinen retrofleksi affrikaatta
- tɬ — soinniton alveolaarinen lateraalinen affrikaatta
- dɮ — soinnillinen alveolaarinen lateraalinen affrikaatta
- cç — soinniton palataalinen affrikaatta
- ɟʝ — soinnillinen palataalinen affrikaatta
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1
- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3