Lonkero (juoma)

Lonkero tai long drink on suomalainen alkoholipitoinen juomasekoitus, joka valmistetaan yleensä ginistä ja greippijuomasta. Ensimmäiset suomalaiset lonkerot olivat Alkoholiliike Alkon 1952 Helsingin olympialaisiin lanseeraama Gin Long Drink ja Brandy Long Drink, joiden tuottajana Alko käytti Hartwallia. Alko jatkoi lonkeroiden tuottamista käyttäen useampaa yksityistä alkoholin tuottajaa vuodesta 1952 aina vuoteen 1995 asti. Nykyään tunnetuin suomalainen lonkero on Hartwall Original Long Drink, jota on valmistettu vuodesta 1995. Alkuperäisten makujen lisäksi lonkeroita on nykyään saatavilla myös muun muassa karpalon, limetin, appelsiinin sekä ananaksen makuisina. Vuodesta 2018 alkaen lonkeroa on ollut saatavilla myös Yhdysvaltain markkinoilla, kun The Long Drink Company lanseerasi oman ginipohjaisen lonkeronsa myynnin.

Osassa lonkeroista alkoholi on valmistettu käymisteitse. Käymisteitse valmistettujen lonkeroiden alkoholipitoisuus on yleensä joko enintään 4,7 tai noin kahdeksan tilavuusprosenttia, ja perinteisten tislattua alkoholia sisältävien lonkeroiden alkoholipitoisuus on tyypillisesti noin 5,5 tilavuusprosenttia. Tämä johtuu siitä, että vuosina 1995–2017 Suomen elintarvikekaupoissa sai myydä vain käymisteitse valmistettuja enintään 4,7-prosenttisia alkoholijuomia, vuoden 2018 alusta alkaen kaikkia enintään 5,5-prosenttisia alkoholijuomia ja 10. kesäkuuta 2024 alkaen myös enintään kahdeksanprosenttisia käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia. Täysin erilaisen valmistusprosessin vuoksi käymisteitse valmistetuilla lonkeroilla ei nimestään huolimatta ole juurikaan yhteistä aidon ginipohjaisen lonkeron kanssa.

Nimitys long drink on englantia ja tarkoitti alun perin suurikokoisia alkoholijuoma-annoksia, jotka ravintolahenkilökunta sekoitti asiakkaitten nautittaviksi, kuten esimerkiksi Tom Collins.^[1] Nähtävästi ainoastaan Suomessa ilmaus on vakiintunut tarkoittamaan samantapaisia tehdasvalmisteisia juomia ja etenkin gini-greippisekoitusta.

Sittemmin vakiintunut nimitys lonkero lienee ollut käytössä puhekielessä viimeistään 1970-luvulla, jolloin Reijo Tani levytti Toivo Kärjen säveltämän ja Juha Vainion sanoittaman musiikkikappaleen "Hei punkero, tuo lonkero".^[2]

Kotimaisia long drink -juomia tehtiin ensimmäistä kertaa vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten, jotta ravintoloissa olisi valmiita drinkkejä suurelle matkailijamäärälle. Makuja oli kaksi: harmaan värinen ginistä ja greippilimonadista valmistettu Gin Long Drink sekä kellertävä brandystä^[3] ja pommacista valmistettu Brandy Long Drink.^[4] Olympialaisten yhteydessä myös baaritiskitarjoilu sallittiin. Alkoholiliike (Alko) antoi juoman valmistuksen hoidettavaksi Oy Hartwall Ab:lle, ja sitä oli alun perin tarkoitus tehdä vain olympialaisten ajalle. Juoma kuitenkin saavutti suuren suosion Helsingissä, minkä johdosta Alkoholiliike otti sen myyntiin ympäri Suomea.^[5] Juoma oli Alkoholiliikkeen myyntiluettelossa ensi kerran keväällä 1952, jolloin yhden pullon hinnaksi ilmoitettiin 7 markkaa (nyk. rahassa 2,02 € (2011)^[6])^[7]

Koska juoman valmistamiseen toimeksiannon saanut Hartwall oli vain virvoitusjuomia ja kivennäisvesiä valmistava yhtiö, pullotettiin ensimmäiset lonkerot kivennäisvesipulloihin. Myöhemmin lainsäätäjät katsoivat juoman sekoittuvan virvoitusjuomiin, joten asetukseen lisättiin maininta, ettei juomaa saanut pullottaa normaaleihin virvoitusjuomapulloihin. Tämän jälkeen juomaa alettiin pullottaa olutpulloihin, ja myöhemmin mataliin lyhytkaulaisiin ja lasisiin stubby-kertakäyttöpulloihin, joiden väri oli myöhemmin ruskea. Tämän jälkeen käyttöön tulivat sekä ruskeat muovipullot että tölkit.^[7]

Aina vuoteen 1995 asti Alko valvoi alkoholinvalmistusta Suomessa, joten se myös valitsi kilpailutuksen kautta lonkeron valmistajan. Vuoteen 1979 asti valmistaja oli Hartwall.^[7] Brandylonkeron valmistus lopetettiin 1970-luvulla, eikä varsinainen lopetussyy ole koskaan selvinnyt. Tunnetuin arveltu syy on ollut, että suosittu juoma maistui liian hyvältä ja viranomaiset pelkäsivät sen rohkaisevan liikakäyttöön.^[8] Sen tilalle tuli Campari-soodan kaltainen juoma, jota ei kuitenkaan valmistettu pitkään. Vuosina 1980–1989 juomaa valmisti Oy Mallasjuoma, ja tämän jälkeen viimeinen yksinoikeudella juomaa valmistanut yhtiö oli Oy Sinebrychoff Ab vuosina 1990–1994.

Vuoden 1995 uuden alkoholilainsäädännön jälkeen kaikki panimot ovat saaneet valmistaa lonkeroita. Uusi tilanne mahdollisti myös 1990-luvulta alkaen suosioon tulleet niin sanotut talon lonkerot. Ravintolat valmistavat nämä juomat sekoittamalla 2 cl giniä hanasta laskettavaan long grape -juomaan.^[7] Uusi alkoholilaki mahdollisti keskioluen lisäksi myös käymisteitse valmistetun, enintään 4,7-prosenttisen lonkeron myynnin ruokakaupoissa ja kioskeissa.^[9] 1990-luvulla lonkeron kulutus oli Suomessa 2–4 litraa per henkilö.^[3]

Vuonna 2008 lonkeron kulutus Suomessa oli 28,4 miljoonaa litraa eli saman verran kuin siiderien (28,8 miljoonaa litraa), mikä tarkoitti noin 5,5 litraa per henkilö.^[10]

Brandy Long Drink (brandylonkero) palasi markkinoille alkukesästä 2009 Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamana, ja se saavutti suuren suosion. Juomien alkuperäiset vuoden 1952 reseptit ovat Hartwallin hallussa^[11], joten uuden reseptin kehitti italialainen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotekehityspäällikkö Nicola Cafaro. Juoma kuitenkin valmistetaan alkuperäisen kaltaisesti eli tisleistä, ja myös ainesosat ovat samat kuin alkuperäisessä. Pehmeää brandya leikataan korkealaatuisella väkiviinalla, ja näin saadaan aikaiseksi jaloviinaa, eli niin sanottua leikattua konjakkia, jota taas on jatkettu Pommacin kaltaisella tammitynnyrissä kypsytetyllä hedelmäjuomalla. Juoman alkoholipitoisuus on 5,5 tilavuusprosenttia.^[12]

2000-luvulla lonkeroa on viety myös ulkomaille. Hartwall Original Long Drink on nykyisin myynnissä Suomen lisäksi yli kymmenessä muussa maassa, muun muassa Virossa, Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Thaimaassa ja Japanissa.^[13] Juoma on ollut menestys ulkomaillakin.^[14] Vuonna 2018 lonkeron myynti alkoi Yhdysvalloissa, jossa sitä valmistaa lonkerohanketta varten perustettu suomalais-amerikkalainen startup-yritys, The Long Drink Company.^[15]

Vuoden 2018 alussa voimaan tulleessa alkoholilain uudistuksessa elintarvikeliikkeissä myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus nostettiin 4,7 %:sta 5,5 %:n ja samalla poistui myös valmistustaparajoite, jossa alkoholin piti olla valmistettu käymisteitse. Tämä mahdollisti aidon, ginipohjaisen lonkeron myynnin ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Lainmuutoksen myötä toukokuuhun 2018 mennessä lonkeroiden litramyynti kasvoi lähes 50 prosenttia, kun taas siiderien myynti laski.^[16] Vuonna 2018 lonkeron kulutus oli Suomessa noin 50,7 miljoonaa litraa, mikä oli lähes kaksi kertaa suurempi kuin siiderien (26,6 miljoonaa litraa), eli henkeä kohden lonkeroa kulutettiin noin 9,2 litraa.^[17] 10. kesäkuuta 2024 alkoholilain muutoksen nojalla sallittiin myös käymisteitse valmistettujen enintään kahdeksanprosenttisten lonkeroiden myynti elintarvikeliikkeissä.^[18]

Lonkero valmistetaan jokseenkin samoin kuin virvoitusjuoma. Prosessiin kuuluu ylimääräisenä vaiheena alkoholin lisääminen. Tilavuusprosentiltaan enintään 4,7- mutta yli 2,8 lonkeroiden alkoholi oli vuoteen 2018 saakka lainsäädännöllisistä syistä tehtävä käymisteitse. Myös vuodesta 2024 alkaen ruokakaupoissa myynnissä olevat yli 5,5- mutta enintään 8-prosenttiset lonkerot on valmistettava käymisteitse. Täysin erilaisen valmistusprosessin takia kyseisillä juomilla ei nimestään huolimatta ole juurikaan yhteistä alkuperäisen ginipohjaisen lonkeron kanssa. Vahvemmat lonkerot yleensä sekoitetaan 1950-luvun alkuperäisen reseptin tapaan tislatusta alkoholista, mutta 2000-luvulla myös Alkoon ja ravintoloihin on tullut myyntiin kokonaan ja osittain käymisteitse valmistettuja lonkeroita. Myös miedot lonkerot (noin 2,6%) oli ennen lainmuutosta tehty ginisekoituksesta, koska lainsäädännössä niitä ei luokiteltu alkoholijuomiksi eivätkä valmistustaparajoitteet koskeneet niitä.^[19][20]

Lonkeroita on vuosituhannen taitteesta alkaen ollut monia eri makuja, muun muassa karpalo, limetti, appelsiini ja ananas, mutta greippi on pysynyt suosituimpana.^[21][22] Joidenkin uuden sukupolven lonkeroiden etiketeissä ja jopa tuotenimissä on esiintynyt harhaanjohtavasti englannin kielen viinirypälettä merkitsevä sana grape, vaikka juomat ovat greipin (engl. grapefruit) makuisia.

Tunnetuin lonkero on Hartwall Original Long Drink, joka on juuriltaan Koskenkorvaa vuotta vanhempi juoma. Hartwall tuotti lonkeroa Alkolle jo vuonna 1952. Nykyisen brändin alla Hartwall on tuottanut Original Long Drinkiä vuodesta 1995. Myös Sinebrychoff, Olvi ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas valmistavat erilaisia lonkeroita.

Useita käymisteitse valmistettuja lonkeroita on sittemmin lopetettu, kun myös aitojen, viinapohjaisten lonkeroiden myyminen ruokakaupoissa on sallittua. Entisiä ruokakaupoissa myytyjä lonkeroita olivat muun muassa Hartwallin Otto ja Sinebrychoffin Kurko. Sen sijaan useat pientislaamojen lonkerot ovat nostaneet suosiotaan aivan viime vuosina.^[23] Hartwallin Otto-lonkero palasi ruokakauppoihin myyntiin alkoholilain muutoksen myötä kahdeksanprosenttisena kesäkuussa 2024.^[24]

Lonkerot ovat suosittuja myös Virossa. Niin Saku Õlletehas kuin A.Le Coq valmistavat erilaisia lonkeroita.

Vuonna 1998 perustettiin Suomen Lonkeroyhdistys, jonka tarkoituksena on kehittää ja edistää suomalaista long drink -kulttuuria. Yhdistys järjesti vuosittaista Lonkerofestivaalit-nimistä tapahtumaa vuosina 2002–2009.^[25]

Hartwall Original Long Drink on toiminut useiden tapahtumien pääsponsorina, kuten Vuoden harmain päivä, joka on järjestetty Allas Sea Poolilla Helsingissä vuosina 2018 ja 2019.^[26][27] Tapahtuman saatua suurta suosiota, Vuoden harmain päivä -tapahtuma on järjestetty joka vuosi.^[28]

• Ready to drink

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lonkero (juoma).

• Suomen Lonkeroliitto ry.
• Panimoliitto: Long Drink.
• Pulkkinen, Jonna: Lonkero: Suomalaisten long drink -juomien historia. Helsinki: Minerva Kustannus, 2016. ISBN 978-952-312-266-6