Kivirouhe

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kivirouhe eli kivimurske valmistetaan murskaamalla kalliosta räjäyttämällä irrotettua louhetta tai irrallisia luonnonkiviä sekä ja seulomalla murskeesta halutun kokoiset kivirakeet erilleen. Kivirouheeksi voidaan kutsua myös soraa, joka on hieman pienempää kuin kivirouhe. ^lähde? Soraa ei myöskään voi käyttää rakentamiseen, vaan yleensä pihateille.

Nimitykset kivirouhe ja sepeli tarkoittavat periaatteessa samaa asiaa: molemmat ovat murskatun kiviaineksen lajitteita, jossa ei ole mukana tiettyä alarajaa pienempiä kivirakeita. Rakeiden eri käyttötarkoituksen mukaan käytetään eri nimitystä. Sepeli, joka on oikeastaan katkaistu murskelajite, on maanrakennuksessa, tienrakennuksessa ja rautatienrakennuksessa käytettyä massatuotetta, jolle on tärkeää kestävyys. Kivirouhe on useimmiten erikoistuote, jota käytetään rakenteiden pintojen irrallisena tai kiinnitettynä päällysteenä. Se elävöittää ja koristaa pintoja. Murskaamalla erivärisiä kivilajeja saadaan rouheille lukuisia värisävyjä. Erivärisiä ja erikokoisia rouheita keskenään sekoittamalla saadaan lisää rouhevaihtoehtoja ja rouheita voidaan myös värjätä, jolloin niihin saadaan luonnossa esiintymättömiä värejä. Kestävyyden kannalta tärkeitä ovat rouheen mekaaniset ominaisuudet ja pakkaskestävyys.

Useimmiten kivirouhe on pienirakeista mursketta, josta on seulottu pois hienoin aines ja pienimmät rakeet sekä suuret kappaleet. Tällaisten kivirouheiden tyypillisiä raekokoja ovat  2–5   4–8   4–12   8–12  ja  8–16  millimetriä. Luvut ilmaisevat rouhelajitteen pienimpien ja suurimpien rakeiden koon. Myös pienirakeisia kivirouheita kuten  0,5–1,2  tai  1,2–3  mm valmistetaan.

Kivirouheita käytetään pintamateriaalina

• betonisissa julkisivuelementeissä
• pesubetonipinnoissa (tuoreen betonin pinta on pesty vedellä hienoaineksen irrottamiseksi ja kivirakeiden esiintuomiseksi)
• hiotuissa tai kiillotetuissa betonipinnoissa
• happopestyissä betonipinnoissa
• hiekkapuhalletuissa betonipinnoissa
• rakennusten sokkeleissa
• betonisissa pihakivissä
• irtonaisena ympäristörakentamisessa pihoilla, teillä, kaduilla jne. Irtonaisena maanpinnan päällysteenä rouhe liikkuu helposti ja voi olla hankalahko pitää puhtaana.
• sisustuksessa

Kivirouhebetoniksi nimitetään betonia, jonka pinnassa näkyy kivirouhetta.

Rouhepinnoituksessa betonipintaan (tai muuhun pintaan) levitetään ensiksi ohut laastikerros, joka tasoitetaan. Tuoreen laastin pintaan lyödään (heitetään napakasti) pölytöntä kivirouhetta, joka painellaan kumilastalla kevyesti syvemmälle laastikerrokseen. Pystysuoraa pintaa kuten sokkelia tai seinää pinnoitettaessa pudonnut rouhe otetaan talteen viereen levitetyn muovikelmun päältä. Kivirouheen raekoko on tyypillisesti 2–5 mm ja sen menekki noin 8–10 kiloa neliömetrille.

Kivirouherappauksessa normaalin kolmikerrosrappauksen pintakerroksessa on näkyvissä raekooltaan 3–5 mm olevia, erivärisiä kivirakeita. Suomessa kivirouherappaus yleistyi 1940-luvulla ja sitä on käytetty esimerkiksi Helsingin Taka-Töölöä rakennettaessa. Sitä kutsutaan myös "köyhän miehen terastiksi".

Terastirappauksessa lasi- tai kivirakeet on sekoitettu laastiin, joten rappaus on läpivärjätty. Pesuterastia tehtäessä hieman kovettuneen terastirappauksen pinta pestään vedellä, jotta värilliset rakeet saadaan esiin pintaa elävöittämään. Hakattua terastia tehtäessä värillinen aines hakataan esiin parin päivän kuluttua rappauksesta.

• Singeli (kiviaines)
• Sora (maalaji)

• Kuvia: http://www.stonemarket.co.uk/chippings_pebbles.asp (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.morenia.fi/page.asp?Section=208 (Arkistoitu – Internet Archive)