Kannettava tietokone

Vertailua kokoluokista, myötäpäivään vasemmalta:
subnotebook (Compaq Contura Aero),
netbook (Asus Eee PC 1000H),
Palmtop (Sony VAIO C1, Fujitsu Lifebook 810U)

Kannettava tietokone on mikrotietokone, joka on suunniteltu helposti kantamalla paikasta toiseen kuljetettavaksi. Kannettavat luokitellaan yleensä kokonsa mukaan: varhaiset kannettavat olivat ”raahattavia” matkalaukkumaisia laitteita, joita oli tarkoitus käyttää pöydällä. Näitä kutsuttiin usein salkkumikroiksi. Useimmat nykyisin kannettavina myytävät laitteet ovat sylimikroja, joita voi vaivattomasti pitää myös sylissä. Puhekielessä kannettavia tietokoneita kutsutaan myös läppäreiksi (vrt. engl. laptop).

Kannettavat on tarkoitettu paljon liikkuville, joiden tarvitsee päästä tietokoneeseen käsiksi lähes missä tahansa. Kuitenkin nykyisin uuden tietokoneen ostaja valitsee yhä useammin kannettavan perinteisen pöytäkoneen sijaan, kannettavien tilaa säästävän koon, alhaisen virrankulutuksen ja kannettavuuden vuoksi. Kannettavissa on monia samoja komponentteja kuin pöytäkoneissa, mutta pienikokoisina versioina. Kannettava tietokone myös tulee usein kokonaisuutena halvemmaksi kuin pöytäkone lisäosineen, joskaan kannettavat eivät ainakaan vielä pysty kilpailemaan pöytäkoneiden kanssa hinta-tehosuhteessa.

Kannettaviin viitataan englanniksi useilla eri nimityksillä, jotka usein viittaavat laitteen kokoon. Nykyisin nimitykset laptop ja netbook molemmat tarkoittavat samanlaisia kannettavia. Määritelmä sisältää laitteen, jossa on sisäänrakennettu näyttö, näppäimistö ja hiiren korvikkeena käytettävä kosketuslevy. Laitteessa on myös sisäänrakennettu akku matkakäyttöä varten.^[1][2] Netbookilla on viitattu halpaan lähtötason kannettavaan, jonka näytön koko on kahdeksan ja kymmenen tuuman välillä. Netbookilla tarkoitettiin sähköpostien lukuun ja verkkossa surfaamiseen soveltuvaa laitetta, jonka teho ei riitä vaativampiin tehtäviin. Termin esitti Intel vuonna 2008 markkinoidakseen Atom-suorittimella varustettuja kannettavia.^[3] Subnotebook tarkoitti kevennettyä kannettavaa, josta oli jätetty pois CD/DVD-asema ja jota kutsuttiin joskus minikannettavaksi tai ultrabookiksi. Minikannettava oli noin vuonna 2007 julkaistu laite, jonka nimi oli peräisin Intelin markkinoinnista. Ultrabook oli Intelin käyttämä markkinointitermi, joka esiteltiin vuonna 2011.^[4][5] Nimitystä palmtop käytetään laitteesta, joka mahtuu käteen ja voidaan käyttää henkilökohtaisen elektronisen muistion tavoin. Palmtop on riittävän pieni, jotta sitä voidaan pitää yhdellä kädellä ja käyttää toisella. Palmtop-luokan laitteet eivät koskaan yleistyneet laajalti ja kämmentietokoneet syrjäyttivät ne ensin, ja myöhemmin niiden tilalle ovat tulleet älypuhelimet ja taulutietokoneet.^[6][7][8]

Varhaisimpia kannettavia tietokoneita oli MCM/70.^[9]

IBM 5100 oli IBM:n ensimmäinen tuotantoon asti päätynyt henkilökohtainen tietokone, joka esiteltiin vuonna 1975.^[10][11] 5100 oli ensimmäisiä ”omavaraiseksi” kutsuttavia siirrettäviä tietokoneita.^[12] HP-9830A (1973) oli myös ”omavarainen” siirrettävä tietokone, mutta sitä markkinoitiin pöytälaskimena.^[13]

Ensimmäinen kaupallisesti menestynyt kannettava tietokone oli vuonna 1981 julkaistu 10 kg:n painoinen CP/M-käyttöjärjestelmää ajava Osborne 1^[14][15][16]

Epson HX-20 (1982) on sanottu olevan ensimmäinen varsinainen ”sylitietokone” (Suwa Seikosha HC-20 Japanissa, paino 1,6 kilogrammaa).^[17][18] Tietokone myös patentoitiin.^[19]

Ensimmäinen värinäytöllä varustettu kannettava tietokone oli puolestaan vuonna 1983 julkaistu Commodore SX-64.^[20] Ensimmäinen IBM PC -yhteensopiva kannettava oli vuonna 1983 julkaistu Compaq Portable, joka oli samalla myös ensimmäinen IBM PC -klooni.^[21][22]

Vuonna 1983 julkaistu Gavilan SC oli ensimmäinen kannettava, jota markkinointiin ”laptop”-nimellä.^[23]

Sharp PC-5000 painoi noin 11 naulaa (noin 5 kg).^[24]

Vuonna 1985 julkaistiin Toshiba T-1100, joka painoi 4 kg.^[25] Samana vuonna Fujitsu FM16π painoi 2,9 kg.^[26]

Vuonna 1986 IBM julkaisi IBM PC Convertible -kannettavan (malli 5140), joka oli IBM:n ensimmäinen laptop-kokoluokan kannettava ja käytti 3,5 tuuman levykkeitä.^[27] IBM PC Convertible painoi 5,5 kg, mikä oli merkittävä parannus kaksi vuotta aikaisemmin julkaistuun IBM Portable PC (malli 5155) -tietokoneeseen verrattuna.^[28] IBM Portable PC ei ollut varsinaisesti kannettava tietokone vaan siirrettävä, koska vaikka siinä oli sisäänrakennettu näyttö, siinä ei ollut akkua ja sitä oli käytettävä verkkovirralla.^[29][30]

Kannettavat yleistyivät 1980-luvulla kenttätyössä toimivien tutkijoiden ja liikemiesten tarpeisiin. Aluksi ne olivat CRT-kuvaputkinäytöillä varustettuja, painavia ja vaativat aina verkkovirtaa toimiakseen. Sen jälkeen niihin tulivat isot akut, kevyemmät näyttöratkaisut (kuten punertavat plasmanäytöt ja mustavalkoiset passiivimatriisinäytöt) sekä hiirenkorvikkeet. Kehitys jatkui, aina kuitenkin niin, että kannettavat tulivat jonkin verran vastaavia pöytäkoneita jäljessä.

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ilmestyivät ”palmtop”-luokan kannettavat tietokoneet kuten Atari Portfolio ja HP 95LX.

Minikannettava on yksi kehityssuuntaus kannettavissa tietokoneissa.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: vanhentunutta, lähteetöntä: kirjoitettu tietyn ajanhetken näkökulmasta

Nykyaikaisissa^milloin? kannettavissa on nestekidenäyttö, jonka koko on usein alle 17 tuumaa. Pienissä UMPC:issä näytön koko on normaalisti 7–10″ ja uusissa mediakannettavissa jopa yli 17″.

Näytönohjain ja äänikortti on lähes poikkeuksetta integroitu. Keskusmuistina käytetään SODIMM-moduleja. Suorittimina käytetään kannettaville tietokoneille suunniteltuja prosessoreja, joissa pieni virrankulutus on tärkeää. Kannettavien tietokoneiden markkinat kasvavat voimakkaasti pöytäkoneiden kustannuksella.^[31]

Massamuistina on 1,8 tai 2,5 tuuman kiintolevy tai SSD-levy.

Kannettavan näppäimistö eroaa pöytäkoneen näppäimistöstä siten, että näppäimet ovat tiiviimmin kiinni toisissaan ja erillinen numeronäppäimistö on lähes kaikissa 15,4″ ja sitä pienemmissä malleissa jätetty pois.

Kannettavissa tietokoneissa on käytössä useita osoitinlaitteita tyypillisen hiiren korvikkeeksi:

• Kosketuslevy on noin 10 cm leveä suorakulmion muotoinen alue, jolla kuljetetaan sormea ja osoitin liikkuu mukana.
• Kosketusnäytöllä hiirtä ohjataan liikuttamalla kynää tai sormea näytön pinnalla.
• Tappihiiri on kuminen pieni tappi näppäimien välissä, jota kallistelemalla osoitin liikkuu näytöllä.
• Pallohiiri oli näppäimistöön tai näyttöön upotettu pyöriteltävä pallo, joita tosin ei enää juurikaan käytetä.

Tarvittaessa kannettaviin voidaan liittää myös tavallinen pöytäkoneen näppäimistö ja hiiri langattomasti (muun muassa Bluetooth-yhteydellä).

Kannettavissa on normaalisti ExpressCard-liitäntä lisäkortteja varten vanhemman PCMCIA:n väistyessä niiden tieltä. IrDA-yhteys, joka käyttää infrapunasäteilyä tiedonsiirtoon, on yleisesti korvattu Bluetooth-yhteydellä. Sisäinen WLAN-tuki löytyy lähes jokaisesta nykyään valmistettavasta kannettavasta ja sisäinen 3G-sovitin yleistyy.

Telakointiasemia käytetään liitäntöjen laajentamiseen ja johtojen kytkemisen vaivan vähentämiseen.

Sylimikron paino on keveimmillään alle 1 kg, kuitenkin ollessa yleisimmin väliltä 2–4 kg. Näitäkin raskaampia ovat pöytäkoneen korvaavat suuret viihdekeskukset, joiden paino voi olla jopa 10 kg. Akun kesto on usein väliltä 1,5–8 tuntia, riippuen käytöstä, akusta ja laitteiston tehonkulutuksesta.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: taas mutua ilman lähteitä...

Koon pienentäminen nostaa usein kannettavan hintaa ja ominaisuuksista saatetaan joutua tinkimään. Kannettavat eivät yleensä sovellu raskaaseen pelikäyttöön, koska niiden suunnittelussa on panostettu pääasiassa työkäyttöön. Yleensä kannettavien pahin pullonkaula pelikäytössä on näytönohjain. Tehokannettavien ongelmana on nopeiden suorittimien, näytönohjaimien sekä näyttöjen suuri tehonkulutus, pieni tila aiheuttaa myös laitteiston lämpenemistä.

Kannettavan tietokoneen ergonomia on usein huonompi kuin pöytäkoneissa, ja paljon kannettavaa tietokonetta käyttävälle voi tulla ongelmia huonon ergonomian kanssa.

Kannettavien laajennettavuus on myös pöytäkonetta heikompi, koska niihin ei ole tarkoituksenmukaista jättää tilaa sisäisille laitteistolaajennuksille, sen sijaan kannettavista tietokoneista lähes aina löytyvä ExpressCard-väylä sekä USB-väylä on tarkoitettu ulkoisia laajennuksia varten. Kannettavien tekniset ratkaisut ovat usein valmistajakohtaisia, eikä monia sisäisiä laitteita ole saatavilla kuin laitteen valmistajalta, eivätkä kahden eri laitevalmistajan varaosat useinkaan ole keskenään yhteensopivia. Kannettavaa hankittaessa kannattaakin panostaa siihen, että kone vastaa käyttötarkoitustaan jo valmiiksi mahdollisimman hyvin, jolloin turhilta laajennuksilta vältytään. Kannettavien puutteista huolimatta pieni koko ja liikuteltavuus korvaavat usein pöytäkonetta huonomman käyttömukavuuden.

Vaurioituneiden komponenttien vaihtaminen pöytäkoneeseen on suhteellisen helppoa ja edullista; sen sijaan kannettavan voi joutua vaihtamaan kokonaan uuteen esimerkiksi näppäimistölle läikkyneen juoman takia. Kannettavat hajoavatkin keskimäärin nopeammin kuin pöytäkoneet.

Kannettavat tietokoneet kasvattavat suosiotaan kuten myös kämmentietokoneet.^[31] Kannettavan tavoite on tarjota sama tehokkuus ja toiminnot kuin pöytäkoneillakin, mutta pienikokoisessa muodossa.

• Kannettavan tietokoneen käytettävyys ja ergonomia
• Kannettavien tietokoneiden osoituslaitteet
• Kannettava tietokone jokaiselle lapselle
• UMPC
• Oheislaiteliitännät
• Taulutietokone
• Taskutietokone

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kannettava tietokone Wikimedia Commonsissa