Intuitio

Intuitio^[1] (latinan sanasta intueri,^[2] ’katsoa jtkn.’, ’harkita’) on kyky saada tietoa tai ymmärtää asioita ilman tietoista päättelyä.^[3][2] Intuition varassa henkilö toimii tunteen tai vaiston ohjaamana ymmärtämättä täysin, miksi toimii niin kuin toimii. Intuitiivinen oivaltaminen on nopeaa, mikä erottaa sen rationaalisesta ajattelusta.^[3] Kielitoimiston sanakirja määrittelee intuition: ”sisäinen näkemys, vaistonvarainen tajuaminen”.^[1]

Intuitiivinen ja analyyttinen ajattelu ovat kehittyneet evoluutiossa eri vaiheissa ja kummallakin on oma tehtävänsä.^[4] Englantilais-ranskalainen tutkijaryhmä julkaisi 2008 Neuron-lehdessä tuloksia, joiden mukaan aivomme lukevat alitajuisia signaaleja. Esimerkiksi pokerinpelaaja voi oppia tulkitsemaan vastapelurinsa alitajuisia vihjeitä.^[5]

Ajattelua tutkineen Marjaana Lindemanin mukaan ihmisen tiedonkäsittelyn nerous on juuri siinä, että meillä on nämä molemmat järjestelmät, jotka yhdessä tuottavat ratkaisuja pulmiimme. Arjessa näitä järjestelmiä ja niiden keskinäistä dynamiikkaa on vaikea erottaa toisistaan, paitsi silloin, kun ne ovat keskenään ristiriidassa, eli ”sydän sanoo yhtä ja järki toista”. Lindeman muistuttaa, että intuitio ja analyyttinen päättely eivät kumpikaan ole vain viisasta tai vain tyhmää. Molemmat ovat ihmiselle välttämättömiä ja hyödyllisiä, ja kummallakin on ansionsa ja heikkoutensa. Intuitio on luovuuden, mielikuvituksen ja sosiaalisuuden perusta. Ilman analyyttistä ajattelua taas olisimme jääneet vaille kulttuuria ja tieteellis-teknologista kehitystä. Emme tietäisi mitään siitä, miten maailma ja ihmiset todellisuudessa toimivat.^[6]

Filosofiassa intuitiolla voidaan viitata näkemykseen, jonka mukaan ihminen intuitiivisesti tietää asioita, joita hän ei ole oppinut muualta. Moraalifilosofit Joseph Butler ja G. E. Moore ovat esittäneet, että ihmisellä on erityinen kyky arvioida tekojen oikeutta ja vääryyttä (vrt. moraalinen realismi). Immanuel Kantin mielestä intuitio oli kaiken sellaisen tiedon lähde, joka ei ole peräisin (tai ei edes voisi olla peräisin) havainnoista. Baruch Spinoza ja Henri Bergson tarkoittivat intuitiolla ihmisen kykyä ymmärtää maailma toisiinsa linkittyvien osasten muodostamana kokonaisuutena, erotuksena abstraktista sirpaletiedosta, jota aistihavainnot ja tiede tuottavat.^[7]

• Epistemologia
• Eettinen intuitionismi
• Kuudes aisti
• Omatunto
• Serendipisyys
• Taito
• Ymmärrys

• Lenni Haapasalo: Oppiminen, tieti & ongelmaratkaisu. Medusa-Software, 1998. ISBN 951-97150-1-0
• A Jones & G L Kovacich & P G Luzwick: "Global Information Warfare" Auerbach Publications 2002 USA s. 582 (Manuel W Wikin liiteartikkelista (D): "Revolution in Information Affairs: Tactical and Strategic Implications of Information Warfare and Information Operations")
• L Spinney: "Älä rypistä, luota intuitioon" Tiede 2000 1/1999 s. 49 - 53 (Alun perin julkaistu New Scientist -lehdessä 5.9.1998)
• Benedictus de Spinoza: "Etiikka" Suomentanut ja selitykset laatinut Vesa Oittinen. Gaudeamus, Helsinki 1994. s. 319
• Microsoft Encarta Encyclopedia 1993 - 1995, Microsoft, Artikkeli "Intuition"
• Juhani Pietarinen: Ilon filosofia. Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. 4., uusittu painos. Yliopistopaino, 2001.
• Ritva-Liisa Snellman: Uskalla käyttää intuitiota (Anna, 29/2006, s. 38-43)
• Pertti Saariluoma: Intuitions in Human–Technology Interaction Design. Human Technology: An Interdisciplinary Journal on Humans in ICT Environments, Volume 7 (2), August 2011, 103–105. ISSN: 1795-6889. www.humantechnology.jyu.fi/articles/volume7/number2/2011/humantechnology-august-2011.pdf

• Johanna Tikkanen: Kannattaako intuitioon luottaa? Helsingin Sanomat 6.4.2015.