HMS Glorious

HMS Glorious
HMS Glorious
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Harland and Wolff, Belfast
Kölinlasku	1. toukokuuta 1915
Laskettu vesille	20. huhtikuuta 1916
Palveluskäyttöön	tammikuu 1917
Poistui palveluskäytöstä	Scharnhorst ja Gneisenau upottivat 8. kesäkuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma	22 360 t (taisteluristeilijä) 26 518 t (tukialus)
Pituus	239,7 m
Leveys	24,8 m
Syväys	7,6 m
Koneteho	91 195 shp (67 MW)
Nopeus	31,4 solmua
Miehistöä	829 (taisteluristeilijä) 1 200 (lentotukialus)
Aseistus
Aseistus	taisteluristeilijä: 2 × lentokonetta 4 × BL 15" tykkiä kaksoistykkitorneissa 18 × BL 4" Mk IX -tykkiä 2 × 3" ilmatorjuntatykkiä 14 × 21" torpedoputkea lentotukialus: 48 × lentokonetta 16 × 4,7" tykkiä 24 × QF 2 naulan -tykkiä 14 × .50" konekivääriä
Infobox OK

HMS Glorious oli alun perin Courageous-luokan raskaasti aseistettu kevyt risteilijä, joka valmistui tammikuussa 1917 taisteluristeilijäksi, mutta 1920 ja 1930-lukujen vaihteessa alus muutettiin lentotukialukseksi kuten sisaraluksensakin.

Glorious ja sen sisaralukset HMS Courageous sekä HMS Furious suunniteltiin amiraali John Fisherin suunnitelmien pohjalta iskuihin Saksan Itämeren satamiin. Tämän vuoksi ne oli rakennettu normaalia pienemmiksi syväykseltään, jotta ne pystyisivät kulkemaan matalasta Ison-Beltin salmesta.

Alus rakennettiin Harland and Wolffin telakalla Belfastissa. Suunnittelun pohjana käytettiin keveitä risteilijöitä, mutta sen aseistukseksi määritettiin taisteluristeiijän aseistus ja siten aluksia usein kutsutaankin keveiksi taisteluristeilijöiksi. Sen köli laskettiin 1. toukokuuta 1915 ja alus otettiin laivaston käyttöön tammikuussa 1917.

Glorious otettiin käyttöön tammikuussa 1917 ja liitettiin Suuren laivaston 3. kevyeen risteilijäviirikköön lippulaivaksi. Myöhemmin alus siirrettiin yhdessä sisaraluksensa Courageousin kanssa 1. kevyeen risteilijäviirikköön. Alus taisteli yhdessä HMS Repulsen ja sisaraluksensa Courageousin kanssa Helgolandin taistelussa 17. marraskuuta, missä se käytti 57 viidentoista tuuman kranaattia.^[1]

Alukselle asennettiin vuonna 1918 lentokoneiden lähtöalusta kummankin 15 tuuman tykkitornin päälle sekä muut tarvittavat tilat kahden lentokoneen kuljettamiseen. Alus oli vastaanottamassa antautuvaa Saksan laivastoa 21. marraskuuta 1918.

Alus siirrettiin sodan päätyttyä vuonna 1919 tykistökouluksi Devonportiin ja myöhemmin reservin lippulaivaksi.

Washingtonin laivastosopimuksen mukaan Glorious laskettiin taisteluristeilijäksi ja siten siitä tuli ylimääräinen. Toisaalta aseistuksen ja panssarointinsa puolesta se oli sopimaton risteilijäksi, joten Amiraliteetti päätti muuttaa sen lentotukialukseksi helmikuussa 1924. Aluksen laaja runko ja suuri nopeus tekivätkin siitä lähes parhaan mahdollisen lentotukialusehdokkaan.^[1]

Alus muuttaminen aloitettiin Rosythin telakalla vuonna 1924, mutta telakan lopetettua toimintansa 1929 alus siirrettiin Devonportiin viimeisteltäväksi. Alus luovutettiin muutettuna laivaston käyttöön 10. maaliskuuta 1930. Muutostöiden aikana alukselle rakennettiin kaksi lentokantta. Toinen, niin kutsuttu päälentokansi, sijaitsi aluksen perässä ja keulassa oli pienempi lentoonlähtökansi. Vuosina 1935 ja 1936 tehdyn muutostyön aikana etummainen lentokansi muutettiin tykkikanneksi ja sinne sijoitettiin ilmatorjuntatykkejä ja pääkannelle sijoitettiin kaksi katapulttia.

Lisäksi alukselle rakennettiin kaksikerroksinen lentokonesuoja, jonka pituus oli 168 metriä ja kummankin kerroksen korkeus 7,3 metriä. Aluksella kyettiin kuljettamaan maksimissaan 40 lentokonetta. Aluksella oli alun perin kuusitoista Fairey Flycatcher, kuusitoista Fairey IIIF -tulenjohto- ja tiedustelukonetta (No441 Flight) ja kuusitoista Blackburn Ripon -torpedopommittajaa (No460 Flight). Koneet vaihdettiin muutamaan otteeseen ja upotessaan aluksen koneina olivat Fairey Swordfishit sekä Gloster Gladiatorit.

Koeajojen päätyttyä alus liitettiin Välimeren laivastoon. Se törmäsi ranskalaisen linjalaiva Floridan kanssa 1. huhtikuuta 1931 60 merimailia Gibraltairilta. Ranskalaisalus sai pahan vuodon ja sen matkustajat pelastettiin tukialukseen. Matkustajien siirron jälkeen Glorious hinasi vaurioituneen aluksen Malagaan. Onnettomuudessa kuoli yli 30 henkeä, joista yksi Gloriousilla.

Pääartikkeli: Taistelu La Plata-joen suulla

Toisen maailmansodan syttyessä Glorious palveli Välimeren laivastossa. Alus siirrettiin Suezin kanavan kautta Intian valtamerelle lokakuussa 1939 ottamaan osaa Saksan laivaston Admiral Graf Speen takaa-ajoon.

Pääartikkeli: Taistelu Norjasta

Taistelun Norjasta alkaessa huhtikuussa 1940 Glorious kutsuttiin Britannian kotivesille. Alus saapui yhdessä Ark Royalin kanssa Englantiin 23. huhtikuuta ja seuraavana päivänä Glorious lähti kohti Norjan vesiä. Aluksen Blackburn Skua ja Gloster Gladiator koneet tukivat liittoutuneiden maavoimia hyökkäämällä saksalaisten joukkojen asemiin. Alus lähti paluumatkalle Englantiin 27. huhtikuuta huollettavaksi ja palasi Norjaan 1. toukokuuta jatkamaan maavoimien tukemista. Palattuaan alus siirsi osan Gloster Gladiator koneistaan toimimaan järven jäälle tehdyltä kentältä, mutta saksalaiset tuhosivat koneet melko pian.

Alus toimitti 28. toukokuuta Hawker Hurricane laivueen Bardufossin kentälle. Laivueen tehtävänä oli suojata joukkojen evakuointia. Tämä matka jouduttiin tekemään ilman tavanomaista hävittäjäsaattuetta, koska hävittäjiä ei ollut saatavilla. Gloriousin omat lentokoneet suojasivat myös evakuointia 2. kesäkuuta ja alus otti osaa 5. kesäkuuta alkaneeseen liittoutuneiden joukkojen evakuointiin Norjasta (operaatio Alphabet).

Alus otti kannelleen 8. kesäkuuta vastaisena yönä Royal Air Forcen 46. laivueen kymmenen Gloster Gladiator hävittäjää sekä 263. laivueen kahdeksan Hawker Hurricanea. Tämä oli ensimmäinen kerta kun laskeutumiskoukuttomat lentokoneet laskeutuivat aluksen kannelle. Koneet pyrittiin ennemmin evakuoimaan kuin tuhoamaan maassa ennen miehistöjen evakuoimista.

Alus lähti kohti Scapa Flow'ta osana saattuetta, mutta jo muutaman tunnin purjehduksen jälkeen aluksen kapteeni Guy D'Oyly-Hughes pyysi lupaa mennä edeltä käyttäen aluksen suurempaa nopeutta hyväkseen. Alukselle annettiin lupa ja sen saattueeksi lähtivät hävittäjät Acasta ja Ardent.

Saattajineen alus joutui 8. kesäkuuta Norjan merellä Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Gneisenaun ja Scharnhorstin yllättämäksi. Glorious saattajineen upposi kahdessa tunnissa noin 315 kilometriä Halstadista länteen. Aluksen kannella olleista hukkui noin 1519 miestä ja pelastui ainoastaan 45. Acastan miehistöstä pelastui vain yksi mies norjalaiseen höyrylaivaan SS Borgundiin, joka oli aiemmin pelastanut 38 Gloriousin miestä pelastusveneestä. Borgundin pelastamat merimiehet laskettiin maihin Fär-saarille 14. kesäkuuta.

Taistelussa Scharnhorst vaurioitui pahoin saatuaan osuman Acastan laukaisemasta torpedosta ja saksalaiset hakeutuivat Trondheimin satamaan tutkimaan saamiaan vaurioita.

• Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5 (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Glorious.

• HMS Gloriousin operaatiohistoria