Frans Oskar Lilius

Frans Oskar Lilius
Suomen oikeusministeri
Cajanderin hallitus 2.6.1922 – 14.11.1922[1] Cajanderin II hallitus 18.1.1924 – 31.5.1924[1] Tulenheimon hallitus 31.3.1925 – 31.12.1925[1]
Edeltäjä	Albert von Hellens Elias Sopanen Albert von Hellens
Seuraaja	Otto Åkesson Albert von Hellens Urho Castrén
Kansanedustaja
1.2.1911–31.10.1917
Henkilötiedot
Syntynyt	15. huhtikuuta 1871 Messukylä
Kuollut	12. joulukuuta 1928 (57 vuotta) Helsinki
Tiedot
Puolue	Nuorsuomalainen puolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Frans Oskar Lilius (15. huhtikuuta 1871 Messukylä – 12. joulukuuta 1928 Helsinki)^[2] oli suomalainen juristi. Hän toimi nuorsuomalaisena kansanedustajana, senaatin oikeusosaston senaattorina, korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena ja oikeusministerinä kolmessa hallituksessa.

Liliuksen vanhemmat olivat varatuomari Frans Emil Lilius, joka kuoli neljä kuukautta ennen hänen syntymäänsä, ja Mathilda Maria Hildén. Lilius valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1890. Hän valmistui Keisarillisesta Aleksanteri-Yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1892 ja maisteriksi vuonna 1894 sekä molempain oikeuksien kandidaatiksi vuonna 1896 ja tohtoriksi vuonna 1903. Hän väitöskirjansa nimi oli Testamentin muodosta. Lisäksi hän sai varatuomarin arvon vuonna 1899. Lilius suoritti opintoja myös ulkomailla Uppsalassa, Berliinissä, Pariisissa ja Tukholmassa.^[2]

Lilius työskenteli senaatin oikeus- ja talousosaston kopistina 1900–1904, oikeusosaston kanslistina 1904–1908 ja protokollasihteerinä 1908–1917 sekä lainvalmistelukunnan jäsenenä 1907–1912. Hänen etenemistään virkauralla estivät poliittiset syyt. Lilius oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuosina 1911–1917. Kansanedustajana hän toimi suuren valiokunnan varapuheenjohtajana ja jäsenenä, lakivaliokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä sekä tarkastusvaliokunnan jäsenenä.^[2]

Lilius nimitettiin senaatin oikeusosaston senaattoriksi vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Vuonna 1918 hänet nimitettiin oikeusosaston tilalle perustetun korkeimman oikeuden jäseneksi, ja hän toimi virassa kuolemaansa asti. Korkeimman oikeuden jäsenenä Lilius ei enää toiminut aktiivipoliitikkona, mutta hän toimi ammattiministerin asemassa oikeusministerinä Cajanderin I hallituksessa vuonna 1922, Cajanderin II hallituksessa vuonna 1924 ja Tulenheimon hallituksessa vuonna 1925.^[2]

Lilius oli Suomalaisen lakimiesyhdistyksen varapuheenjohtaja 1904–1913 ja puheenjohtaja 1931–1920 sekä yhdistyksen julkaiseman Lakimies-lehden toimitussihteeri 1904–1917 ja päätoimittaja 1918–1920. Hän toimi myös Kansanvalistusseuran johtokunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana sekä Pohjoimaisen Lakimieskongressin johtokunnan jäsenenä. Vuonna 1908 hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian apujäseneksi. Naimattomana kuollut Lilius määräsi testamentissaan suuria rahamääriä sivistystarkoituksiin.^[2]

• Lilius (suku)